Hiivate, hiivate-liivate, kilju, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Reseptejä on monta, mutta ohjenuorana voi pitää sen, että lämpö ja liivatteen määrä korreloi. Mitä lämpimämmässä pullo on, sen nopeammin ja voimakkammin se käy. Liivatteella ja sen paksuudella saa säädettyä käymisnopeutta. Varmimmin pullon saa käymään jättämällä liivatteen pois, mutta silloin myös ylikuohuntariski on suurin. Joka kämppä ja usein myös allas on yksilöllinen ja sitä saa usein hakea oikeaa annostelua jonkun aikaa ennenkuin oma löytyy, kaikki riippuu pullon asettelusta, onko kämppä vetoinen, onko pullo loisteputkivalaisimen päällä jne. Tavoitteena on minulla ollut mahdollisimman pitkä ja tasainen käyminen, paras on minulla ollut löysä liivateseos joka on käynyt kuukauden päivät kunhan välillä on käynyt ravistamassa pulloa. 300-litraisessa altaassa oli kaksi pulloa, joista vaihdoin aina toisen joka toinen viikko, näin käyminen pysyi tasaisena (nykyään olen siirtynyt vaivattomampaan painepulloon

).
Pullon korkin tiiviste on hankalin kohta rakennelmaa, itse olen käyttänyt kaikkea sinitarrasta silikoniin, mikään ei pitänyt. Sitten ukko keksi minikokoiset läpivientirenkaat autotarvikeliikkeestä. Sen läpi kun runnoo letkun oikein kiukulla niin pitää tiivistä. Jotkut ovat runnomalla saaneet korkista tiiviin ilman liimoja tai mitään muuta. Letkun leikkaaminen kärjeksi sekä perinteinen mutta ah, niin toimiva sylki ovat hyviä apuja tässä verisuonia pullistuttavassa toiminnassa.
Takaiskuventtiili maksaa akvaarioliikkeessä muutaman euron, mutta on halpa turvallisuuslaite, ettei vesi lappoudu lattialle jos pullo sijoitetaan vedenpintaa alemmas tai jos letku käy vedenpintaa alempana. Venttiili lisätään mahdollisimman korkealle letkuun, lähelle akvaariota.
Pesupullo on välipullo hiivatepullon ja altaan välillä, eli hiivatepullosta johdetaan kaasu pesupulloon, jossa kaasu kulkee veden läpi ja näin oletusarvollisesti osa käymisprosessin epäpuhtauksista jää veteen. Siitä johdetaan toinen letku altaaseen. Minä en ole vakuuttunut pesupullon tarpeellisuudesta muuten kuin ylikuohumisessa altaan pelastajana.
Levittimiä on monentyyppisiä, pääpiirteittäin passiiviset ja aktiiviset. Passiivisella ei saa aikaan yliliukenemista, mutta isoissa kasvirikkaissa altaissa niiden hyötykään ei ole mainittava. Helpoimmin tällainen on hohkakivi tai puolikas limupullo tai jokin vastaava kaasukello. Passiivisessa levityksessä joka kuplasta/kaasukellon kasukuplan pinnasta liukenee vain osa ennenkuin kupla karkaa altaasta. Hohkakivimenetelmällä tai suodattimen ilmastimeen johdettuna liukeneminen on minimaalista, kaasukellostakin vähäistä veden liikkeen vähäisyyden takia. Aktiivilevitin on periaatteessa kaasukello, johon johdetaan vesivirtausta. Tällöin tavoitteena on saada jokainen kupla liukenemaan täysin akvaarioveteen ennenkuin se poistuu levittimestä. Liinanen on tehnyt mainiot ja erittäin helpot ohjeet tällaisesta Aponogetonin DIY-osastoon (
http://www.aqua-web.fi/aponogeton" onclick="window.open(this.href);return false; numero 5/2006). Mitä vahvemppi pumppu, sen enemmän hiilaria saadaan liukenemaan, tehoton pumppu ei pyöritä vettä tarpeeksi vaan kaasu alkaa kertymään kaasukelloksi levittimeen. Mikä ei tietenkään ole haitallista, mutta on kyllä tehotonta. Itse en enää johtaisi kaasua suoraan suodattimeen, vaikka sillä tavalla saakin kaasun liukenemaan hyvin sen kulkiessa massojen läpi. Kokeilin sitä aikoinaan ja kesähelteellä kunnolla porissut liemi aiheutti ulkosuodattimen pysähtymisen kun ulkosuodattimen pumppu joutui kuiville kaasun määrästä, ja tietenkin lopetti veden työntämisen. Onneksi huomasin tämän ennenkuin kone hitsasi kiinni
Jos pullosta puskee todella paljon kuplaa ja aktiivilevitin onnistuu saamaan kaiken liukenamaan ja allas on pieni ja vähäkasvinen, on yliannostuksen vaara, tällöin pH tippuu vaarallisen alas. Eli jos yhtään mietityttää, niin kannattaa seurata altaansa pH:ta kun aloittaa hiilidioksidin lisäyksen. Herra Amano näkee hiilarin liika-annostuksen sukarapujen liikkeiden hidastumisessa, mutta me pulliaiset saamme turvautua pH-testiin. Etenkin aamuisin on syytä mitata pH, sillä yöllä kasvit eivät kuluta hiilidioksidia, vaan toisin päin muodostavat sitä (ja kuluttavat happea). Jos pH laskee liikaa yön aikana niin voi kytkeä levittimen pumpun samaan ajastimeen kuin valot, jolloin levitin muuttuu yöllä passiiviseksi. Aamulla pumppu sitten päräyttää yön aikana kaasukelloon kertyneet hiilarit taivaan tuuliin ja jatkaa aktiivisena siitä eteenpäin. Tätä ei kannata yrittää pienellä kiertovesipumpulla, tehon pitää olla minimissään 500l/h, mieluummin enemmän, muuten se ei käynnisty kunnolla aamuisin (tämä toki riippuu kertyneen kaasun määrästä ja levittimen koosta).
Koralli- ja kasvinisti. Minkäs sille voi.