Kiva että on vielä killiharrastajia linjoilla
Mulla on useampaakin lajia ja riippuu täysin lajista millaisen akvan niille haluaa. Esim. nuo Aphyosemiot (striatum, elberti) tykkäävät juuri turvepohjasta ja killialtaathan ovat niin täynnä kasveja että käytännössä tarvitaan se taskulamppu kalojen katsomiseen
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
Kasvit tuottavat riittävästi happea kun niitä on paljon. Noh, pärjäävät ne vähemmälläkin kasvistolla ja sorapohjalla. Itsellä on Fundulopanchaxien akvoissa Dupla Ground -soraa, se on kevyttä ja punaista väriltään. Nothobranchiuksilla oli myös tuota punaista soraa.
Mulla on lajialtaat, koska useimmiten yhteen altaaseen ei mahdu kuin yksi koiras muutaman naaraan kanssa. Nothobranchius koiras kyllä haluaa sitten olla altaan ainoa valtias tai ainakin se pomottaa muut koiraat 6-0. Nuo Aphyosemiot kyllä tulevat juttuun useammankin koiraan voimin mutta käsittääkseni tuota edistää juuri turvepohja ja runsas kasvisto. Turvepohjaan pääsee pian piiloon ja kasvistokin antaa suojaa. Killit pärjäävät myös ihan "pohjattomissa" altaissa eli siis akvan pohjalla ei ole mitään. Ne on tietenkin helppo siivota kun voi vain imaista jätteet pohjalta. Kasvit tuollaiseen altaaseen voi istuttaa pieniin saviruukkuihin. Tällaisestakin altaasta tulee erittäin miellyttävä juuri kasvisisustuksella.
Killialtaissa ei juurikaan pidetä suodatusta (korkeintaan ilmasuodatin) sillä killit eivät pidä virtaavasta vedestä. Nehän ovat käytännössä ns. "lätäkkökaloja" joissa vesi siis seisoo. Itse käytän tuota ilmasuodatinta hyvin pienellä virtauksella tai sitten ihan ilmastinkiveä antamaa juuri sen verran liikettä vedelle ettei pintaan tule mitään kalvoa. Jotkut lajit ovat todella herkkiä vesiarvoille. Koin sen karvaasti ensimmäisten poikasvesitysten kanssa. Meillä on oma kaivo, jonka vesi on kovaa ja mitä ilmeisemmin sisältää aika ajoin epäpuhtauksia jotka aiheuttivat useammankin pikkukilliparven kuoleman radikaalisti. Sitten ryhdyin käyttämään käänteisosmoosivettä ja nyt nuo lisääntyvät ihan itsekseen tuolla. Akvan valaistus myös kannattaa pitää hieman himmeämpänä kuin mihin normaalisti on totuttu. Jos laitan kirkkaan valaistuksen niin killit katoaa näkyvistä ja lymyävät pimeissä kohdissa. Hieman hämärämpi valaistus tuo ne taas esille ja elämä altaassa on hyvin vilkasta.
Nothoille täytyy laittaa ns. kutupurkki, jossa on turve (keitetty ja jäähdytetty, eikä akvan pohjalla tietenkään saa olla turvetta). Kalat kutevat sitten purkkiin, joka nostetaan akvasta, suodatetaan ja kuivataan sanomalehden välissä yön yli. Sen on jäätävä hiukan kosteaksi mutta ei liian
sitten sen voi siirtää minigrippussiin ja muistaa kirjoittaa päälle keräysajan ja lajinimen. Tästä sitten lasketaan ns. kuivakausi (inkubointiaika) ja pussia säilytetään mieluusti puulaatikossa n. 23-24C lämmössä (käytännössä siis huoneenlämpö). Useimmat Nothot vaativat n. 3kk inkubointiajan. Netistä löytyy kyllä taulukoita missä eri lajeille on annettu ajat. Inkubointiajan jälkeen turve munineen (sitä voi kyllä tarkastella ensin ja yrittää löytää sieltä ne pikkiriikkiset munat
joista pitäisi katsoa ovatko poikaset valmiita kuoriutumaan....) laitetaan pieneen astiaan (n.3 L) jossa vettä vain noin 5cm ja veden pitää olla ehdottomasti seissyttä! Ainakin parin päivän seisotus ja tällaista seisotettua vettä käytetään jatkossakin poikasaltaassa. Poikaset kuoriutuvat n. vuorokauden sisään, parin vrk ikäisenä ne voi pipetillä tai kipolla siirtää toiseen altaaseen samaan seisotettuun veteen missä kuoriutuvat ja turpeen voi jälleen suodattaa ja kuivattaa kuten aiemmin. Parin kolmen viikon päästä sen voi vesittää uudestaan.
Parin päivän ikäisille poikasille syötetään likoeläimiä tai nestemäistä poikasruokaa. Altaaseen pitää myös laittaa jaavansammalta tai jokin muu vastaava kasvi. Sitten niiden tärkein sapuska onkin artemia. Jauhemaista kuivaa ruokaa voi lisätä pienissä määrin, mutta itse sekoitin sen ensin veteen ja lisäsin sen sitten siinä muodossa. Vasta n. viikon päästä voi ruveta vaihtamaan vettä ja sekin tehdään varoen, ensin ihan vähän pois ja uuden seisotetun veden lisäys tapahtuu käytännössä n. 1tippa/2sek. vauhdilla! Hyvin hitaasti siis, koska killilapset ovat hyvin herkkiä vesiarvojen vaihtelulle. Olen myös käyttänyt näissä poikasaltaissa pieniä omenakotilon poikasia talonmiehinä. Aphyosemionit kutevat kasvistoon ja siellä poikasetkin kehittyvät, osa varmaan joutuu isompien lajikumppaneiden suihin, mutta ainakin mulla on kiitettävästi lisääntyneet siitäkin huolimatta. Turvepohja on näilläkin avuksi, poikaset pääsevät sinne turvaan. Toki munat voi kasvista tai ns. kutumopista (tehdään 100% akryylilangasta) kerätä ja laittaa pieneen altaaseen kehittymään. Kutumopin voi nostaa kokonaan myös toiseen altaaseen.
Mulla on tällä hetkellä Fundulopanchax marmoratuksilla nuorta jälkikasvua, joissa kasvamassa hieno koiras. Jos et saa Nothoja ja haluat kuitenkin kokeilla killejä niin laitapa yv:tä. Samoin Aphyosemio elbertejä ja striatumeja taitaa olla nuoria yksilöjä.
Laitan sulle tähän nettisivun,
http://koti.phnet.fi/monea/killit_harrastuksena.htm" onclick="window.open(this.href);return false; , löydät sieltä paljon hyvää tietoa. Tervetuloa killistiksi
PS. Innostuin tuossa niin tarinoimaan että unohdin vastata sun kyssäriin
Mulla siis oli eggersejä ja niille käy kyllä ihan millainen allas vaan. Kasveja ja soraa (sitä punaista Duplaa) mulla oli. Ja sitten vielä....se on se hankalin Notho.....
eli erittäin herkkä! kaikki voi mennä vallan mainiosti ja vain pieni retkahdus vesivaihdossa tai aivan missä tahansa niin populaatio on mennyttä. Käytännössä niille ei saisi kauheasti tapahtua mitään muutoksia. Tämä oli mun kokemus eggersistä niin upea kala kuin se on! Ensimmäiset munat tuli Thaimaasta, kuorituivat híenosti ja koko parvi menehtyi n. 3 kk ikäisenä aivan mystisestä syystä. Sittemmin hankin uudet munat Saksasta, sekä punaisen että sinisen eggersin. Nämä munat sitten lahjoitin täällä foorumissa eteenpäin. Olisikin mielenkiintoista kuulla, kuinka jälkikasvu voi..tiedän että ainakin muutama poikanen niistä kuoriutui vaikka munat olivat paketissa puoli vuotta!
Markku Varjon kirjassa on ainakin muutamasta killikalasta kuva ja minä sitten ihastuin täysin Nothobranchius eggersiin ja N. rachoviin. Nämä kuitenkin ovat annuaaleja, kausikaloja, ja kutevat turpeen päälle, mutta onko kukaan näitä omistava laittanut noiden akvaarioon jotain kasveja tai muuta sisustusta? Jos on, niin ovatko munineet turpeelle vai ovatko munat ties missä? 