Miksi juuri akvaario?

[merenneito94]

Eli siis, miksi juuri akvaario? Mikä sai sinut innostumaan siihen?

Minun tarinani menee näin:

Näin akvaarioliikkeesä kainiin ja niin ihmeellisen ( siis nykyään aivat tavallisen ) taistelukalan! Kyselin kaiken siitä ja myyjä sanoi sen sopivat hyvin pieneen hillopurkkiin! Olin ihan hulluna ja innoissani ottamassa taistelukalaa, mutta onneksi sentään edes selvitin asiaa ja sain tietää että ei niitä voi oikeasti laittaa mihinkään hillopurkkiin. Joten rupesin sitten ostamaan 20 litraista allasta. Ne olivat uusina niin kalliita että ajattelin hankkia käytetyn. Huuto.net:istä ei löytynyt yhtään käytettyä 20-30 litraista, mutta yksi 50- litrainen kyllä löytyi. Joten ostin sitten sen, kotona kuitenkin selvisi että se onkin 65-litrainen. Sinne sitten tuli taistelukala ja muitakin lajeja. N. puolen vuoden päästä 65- litrainen vaihtuikin 110 litraiseen ja tuli myös 20- litrainen poikasakvaarioksi.

Kaikki vaan kertomaan oma tarinansa tänne!

[murto88]

No minulla taas lähti siitä, kun työkaverini kauppasi minulle 100l akvaariota, jalustoineen ym. tarvikkeineen 50€. No ostaa sutkautin
työkaverilta akvaarion ja hain työkaverilta 10 parven safiiritetroja ja muutaman monnin, sekä kasveja. "Siitä se ajatus sitten lähti" ja
sen jälkeen tuli 350l konna-akvaario josta kotiin tuodessa halkesi pohjalasi, mutta sain sen nyt paikattua. Sen jälkeen tullut yksi 128l
giant akvaario ja kaksi 180l kalusteakvaariota. Nyt kuitenkin armeijan takia pyrin luopumaan melkein kaikista pienemmistä ja hankkimaan
yhden isomman altaan. Jo ihan huoltotoimenpiteidenkin ym. asioiden helpottamiseksi

[srd]

Mies on elukoille allerginen ja terraariot alkoi kyllästyttämään... Taistelukalalla täälläkin aloitettiin "oikeaoppinen" akvaarioharrastus.

[Hearsay]

Aloittaessani työt paikallisessa eläinkaupassa liikkeen omistaja tuumasi että huono myydä kaloja jos ei niistä mitään ymmärrä ja paras motivaattori lienee oma akvaario. Niinpä eräänä iltana liikkeen kiinni mentyä pakattiin omistajan tila-autoon 140-litrainen entinen myyntiallas tekniikoineen. Ja siitäpä se ajatus sitten lähti..

[miksuli30]

Meille ensimmäinen akvaario (80 l) tuli ihan vahingossa. Kaverini oli saanut äitinsä akvaarion ja olikin muuttamassa toiseen asuntoon. Olin sitten muuttoapuna ja huomasin tosi ihanan miekkapyrstön tosi likaisessa altaassa. Päätin sitten kysyä että mitä akvaariolle tapahtuu jolloin kertoi vievänsä kaatopaikalle tai vastaavaan, jostain sitten tuli idea että mitäpä jos se sitten tuliskin meille. Kalaa lähinnä kävi sääliksi kun ei ollut saanut ruokaa, kaikki kaverit kuolleet eikä vettäkään ollut kuin vajaa puoleen väliin ja sekin ihan ruskeanvihreetä. Kerroin sitten vaan miehelle että saadaan akvaario ja että koskas haetaan, se sitten innostukin. Parasta oli kun mukana tuli kaikki tarvikkeet, uusi suodatin kyllä päätettiin ostaa kun se vanha oli vähän heikossa kunnossa. Eihän me sitten uutta vettä keritty kypsyttelemäänkään kun jouduttiin se ainoa miekkapyrstö laittamaan altaaseen tulopäivänä. Parin viikkoa sai elellä yksin kunnes sai pikkuhiljaa kavereita.
Toinen akvaario sitten tuli noin kuukauden päästä, kokoa 500 l. Sen annoimme rauhassa kypsyä reilun viikon kunnes miekkäpyrstö herra pääsi isompaa uiskentelemaan, heti seuraavana päivänä herranen sitten saikin kaksi tyttökaveria. Sen jälkeen on altaaseen tietysti tullut lisää asukkeja.

Kirjotin aika sekavasti kun tuo mies puhua pulputtaa samalla vieressä puhelimeen. Joten pyydän anteeksi, toivon että edes joku saa sepustuksista selvää

Edit: Se haku! Sitä saa ja tuleekin käyttää.
- Kuka/mikä on syylinen harrastukseen?
- miten olet aloittanut harrastuksen?
- miten aloititte akvaarioharrastuksen?
- jne.
-Ylläpito

[bj]

Mä kyllä olen aina ollut eläinystävä ja monen näköistä onkin ollut, koiria eniten ja vuosista toiseen tai oikeastaan vuosikymmenistä... Luonto on kyllä kuitenkin just mun juttu, sekä maalla että vesistöissä. Akvaario on kokonaisuutena pala luontoa, eikä samaan pysty koirat tai muut yksittäiset eläimet, niillä onkin muuten merkitystä toki. Sen lisäksi akvaario on siisti, kaikki pysyy siellä laatikossa (paitsi tietty tarvikkeita on muuallakin) eikä niitä tarvii ulkoiluttaa .

[-sarsa]

Nuorena flikkana isä osti työkaveriltaan 100 litraisen purkin, missä oli 1 partis, 1 kuparimonni, 1 kultakala ja muutama neoni. Sitten sinne sekaan ostettiin (tyhmiä kun oltiin) kaksi lehtikalaa ja lisää neoneja. Nooh, aikamoinen soppa se oli aika kauankin kunnes kultakalat ja lehtikalat häipyivät ja tilalle tuli vähän muita.
Onneksi tuosta kaikesta on vihdoin päästy ja olohuoneessa on 180 litrainen purkki.

[¤albiinomonninen¤]

Mä kyllä olen aina ollut eläinystävä ja monen näköistä onkin ollut, koiria eniten ja vuosista toiseen tai oikeastaan vuosikymmenistä... Luonto on kyllä kuitenkin just mun juttu, sekä maalla että vesistöissä. Akvaario on kokonaisuutena pala luontoa, eikä samaan pysty koirat tai muut yksittäiset eläimet, niillä onkin muuten merkitystä toki. Sen lisäksi akvaario on siisti, kaikki pysyy siellä laatikossa (paitsi tietty tarvikkeita on muuallakin) eikä niitä tarvii ulkoiluttaa .

Miten osasitkaan selittää niin hyvin puolestani?

Purkkini ovat niin siistejä verrattuna esim. viereisen huoneen kani katraaseen.

[_tipi_]

Olen pienestä asti ollut innostunut kaikenlaisista eläimistä ja luonnosta, kirjaston eläinkirjahyllyllä olin vakioasiakas. Tarttuipa mukaan aina myös jos jonkinlaista akvaario-opusta, joista sitten akvaarioita ihailin. Tuolloin en tosin niinkään lukenut kirjoja -koirat kiinnostivat eniten- selalailin ja katselin kuvia enimmäkseen. Muutamalla sukulaisellani ja kavereitteni kotona oli akvaariota, niitä tuijottelin nenä lasissa kiinni.
Vuosia myöhemmin (tosin tuolloinkin vielä kiinnostuksen ohteet olivat samat, niin kuin ovat aika pitkälti vieläkin) serkkuni sai ensimmäisen isomman altaan, kyseessä oli 140-l seurala. Tuosta lähti oikein kunnon akvaariobuumi, sellainen oli saatava . Samalla serkkuni kanssa akvaariota värkkäilin ja opin itsekin yhtä ja toista. Serkkuani saan kiittää, että olen välttynyt useimmilta virheiltä omien akvaarioitteni kanssa, kun sain niin tiivisti olla hänen touhuissaan mukana. Tästäkin vielä pari vuotta eteenpäin sain mahdollisuuden ensimmäiseen omaan altaaseeni, kun tuttavani halusi päästä omastaan eroon. Ei pitkääkään, kun allasta olin hakemassa. Sittenpä kotona olikin 180-l akvaario, jonka mukana tuli 8 tai 9 partista (!), tynkäparvi neontetroja ja yksinäinen maailmanlihavin kuparimonninen. Eikun vaan kaloille uusia koteja hommaamaan, kaksi partistyttöä (toinen näistä on edelleenkin minulla) ja kuparimonninen jäi minulle, monninen sai tietenkin kavereita. Samalla kun akvaario minulle tuli sora vaihtui hiekkaan ja laitteistoa piti uudistaa. Hurahdin harrastukseen täysin, loppua ei näkyvissä Nykyään vielä olen oikeastaan innostunut hommasta vielä enemmän, kun kemiaa ja biologiaa on tullut opiskeltua enemmän.