Persoonalliset lemmikkikalat

[Anastasia]

Jäin tässä miettimään, kun tuolla puikkokalaosastolla oli keskustelua sellaisista kaloista, jotka on enempi lemmikkejä kuin "vaan" akvaariokaloja, että mitäs muita tuollaisia persoonallisuuksia akvaarioiden kiehtovasta maailmasta löytyy? On jo pitkään ollut mielessä joku erikoisempi yksilö, jonka voisi kenties hommata sitten myöhemmin kun tilaa on enempi. Kaikenmaailman rauskut sun muut kummallisemmat kalat kiinnostais. Eikä sen tarvitsis olla mikään uima-altaan vaativa jättiläinen, vaan joku pienempikin yksilö voisi kiinnostaa. Oliskos vinkkejä siihen suuntaan tai kokemuksia omista altaista löytyvistä persoonista, joille on saattanut nimikin siunaantua? Omassa akvassa kiinnostavin yksilö kun taitaa tällä hetkellä olla taistelukalapoju, jonka nimeksi on tainnut vakiintua leikkisästi Läski, suunnattoman ruokahalun seurauksena...

[Miss_Molton]

Mulla on joskus useampikin parvikala (miekkapyrstöt, platyt, miljoonakalat, keltabarbit, jopa muutama seeprakala) saanut nimen, ihan jo sen takia, että sillä on edes ulkoinen piirre, jonka takia sen erottaa lajitovereistaan.
Meidän perheen ehdottomasti suurin persoona oli leväbarbi Goyle, jonka otin kaverilta vastaan, kun hän lopetti akvaarion pidon. Koko perheen suosikki. Suru kyllä myös tuli puseroon, kun Goyle kuoli noin yhdeksänvuotiaana. Meillä ehti olla noin kuusi vuotta. Ainoa helpotus oli se, että Goyle kuoli luonnollisesti eikä mun tarvinnu lopettaa sitä.

[AnniM]

Onhan noita persoonia Plekot on hyvinkin persoonallisia ja "lemmikkimäisiä", mutta eivät kovin seurallisia kylläkään. Kaikista hauskin on luultavasti toi sinileukakoiras joka mun altaassa majailee, seurailee koo ajan ulkomaailman tapahtumia, tulee moikkaamaan aina kun menee akvan lähelle, selvästi tunnistaa omat- ja vieraat ihmiset (esim. äitini vieraillessa syöksyi pusikkoon piiloon, eikä suostunut tulemaan esiin ennen kuin minäkin menin lasille). Kiltti kun mikä, eli allastoverit, pienetkin, saa olla rauhassa. Tämän hetken projekti on opettaa Jukka tulemaan kutsusta luokse. Hitusen tuntee itsensä toisinaan hölmöksi kun viheltelee kalalle kotilo kädessä

Ensimmäinen taistelukalani oli aikas kesy tapaus myös, sain siirrellä sitä käsin akvassa ts. ottaa kämmenelle, tuli silitettäväksi jne

[Mabo]

Meillä ei nimiä ole annettu juuri millekään kalalle, vaikka lemmikkimäisiä kaloja löytyykin. Ahvenet kesyyntyvät hyvin helposti, samoin puikkokalat. Ripsimonneistakin löytyy seurallisia yksilöitä.
Jos kaipailet jotain pienehköä, erikoisempaa lajia, kannattaa tutustua pallokaloihin ja pieniin puikkoihin. Ovat varmasti persoonallisia ja lemmikkimäisiä.

[miljoonakala84]

Miusta miun persoonallisemmat kalat on ehdottomasti hunajarihmani ja varsinkii naaraideni käyttäytyminen on välillä tosi mielenkiintosta seurattavaa,
lisäksi Rusoraidaksi nimeämäni vanhempi naaras on melkosen ahne ruoan perään, välillä tuntuu että se meinaa tosissaan ahmia itsensä hengiltä.

[narm]

Juovapallokalamme "Vihtori-Suursyömäri" on erittäin persoonallinen ja seurallinen veijari.

[aquamarina]

Meidän partisrouva on persoona, tosin ei mitenkään positiivisessa sävyssä (agressiivinen). Inkkareissa on yksi persoonallisuus ylitse muiden, se on ollut meillä vuosikausia, ostettu 2003, ja vieläkin menee pöheikköön piiloon kun altaan lähelle menen, sieltä se kurkkii, vissiin ujo (muut ei sitä tee). Ja avainkirjoahven "pikkupunkkari" on myös yhdensortin eläjä, aina evät pystyssä, vähän pelkää mutta utelias.

[Tittis]

Persoonallisuudesta en yksilötasolla tiedä, mutta itsellä kun on keltabarbeja niin on aivan ihana parvikala. Aina touhukas ja viuhtoo edestakas, ja tietysti jos erehtyy paria metriä lähemmäs akvaa, niin johan ollaan rivissä kerjäämässä Ihan perus kalatouhua siis, mutta nää kyseiset barbit vaan on jotenkin ihan hyperaktiivisen ilosia aina Tulee ihan iloselle mielelle itsekin kun niiden viuhtomista seurailee.

Itsellä haaveena iiiiso kultakala-akva, ja olettaisin että kookkaana ja uteliaana kalana on armasti aika persoona sanan varsinaisessa merkityksessä.

[hupsukki]

Noihin lehtikaloihin olen kyllä tykästynyt. Muut kalat tuppaavat piiloilemaan vieraille ja välillä omallekin porukalle, mutta lehtarit on aina esillä ! Tosin lehtareiden saapumisen jälkeen on havaittavissa muidenkin kalojen rohkaistumista.

[Jacke]

Meidän juovapallokala, Fatima on tosi persoona. Tuntee omistajansa vai pitäisiköhän sanoa palvelijansa... Vieraat jos tulevat pällistelemään liian lähellä pallukka painuu saman tien piiloon...

Samoin meidän isot puikkokalat on tosi symppiksiä. Mastacembelus cf. Dayi, Unelma, nukkuu selällän, syö kadestä ja seuraa aktiivisesti altaan ulkopuolista elämää. Tulipuikkokala myöskin syö kädestä, sekä seurailee altaan ulkopuolista elämää.

[JJVi]

Pallokaloissa on kyllä jotain inhimillistä, en tiedä johtuuko se että niiden silmät ovat eteenpäin suuntautuneet. Yleensä pikkukalat ovat persoonattomia, mutta nuo kimalaisetkin tuntuvat melkein hymyilevän kunnon survarisatsin jälkeen. Samaten ne ovat kaikki naamastaan selvästi eri näköisiä keskenään ja käyttäytyvätkin hieman eri tavoin.

Muuten persoonallisuus menee ikävästi käsi kädessä kalan koon kanssa. Isot kirjoahvenet ja (ripsi)monnit ovat persoonallisuuksia joilla saman kalalajien yksilöiden välillä on erilaista käyttäytymistä. Myös viherniilinhauen käyttäytymisessä on jotain persoonallista, en tosin tiedä käyttäytyykö ne kaikki keskenään samoin.

Jostain syystä kaikki kalat vain eivät ole persoonia. Mulle mbunat olivat pettymys odotin niiden olevan mielenkiintoisempia kuin ne itse asiassa ovat. Samantapainen pettymys oli mustanorsukala, odotin sen olevan mielenkiintoisempi mitä se sitten olikaan...tosin yksi syy voi olla että niitä oli vain yksi.

[Tittis]

Mahtaako tähän isojen kalojen persoonallisuuten vaikuttaa se, mitkä ominaisuudet sille on luonnossa tärkeitä? Eli onko joillekin kaloille ominaisempaa olla ilmeettömiä jöllejä ja toiset taas yltiöpäisen uteliaita kaikkea uutta kohtaan..?

[Anastasia]

Mahtaako tähän isojen kalojen persoonallisuuten vaikuttaa se, mitkä ominaisuudet sille on luonnossa tärkeitä? Eli onko joillekin kaloille ominaisempaa olla ilmeettömiä jöllejä ja toiset taas yltiöpäisen uteliaita kaikkea uutta kohtaan..?

Tarpeeksi monta luonto-ohjelmaa tuijottaneena järki sanoo, että on melko todennäköistä, että kalojen(kin) käytös johtunee suurimmalta osin siitä, mitkä konstit auttaa oikeassa elämässä selviytymiseen. Tietenkin sitä haluais kuvitella kalojensa olevan suurempia persoonia, kuin ne oikeasti onkaan Mutta onhan kaikkien eläinlajien edustajilla erilaisia persoonallisuuksia muutenkin, vaikka vaisto ohjaisikin lajille tyypillistä käytöstä. Ja joskus on tullut mietittyä myös sitä, että käyttäytyisköhän tuokin elukka luonnossa noin, kun katselee vaikka yhden omista albiinomonnisistani puuhastelua ruoka-aikaan. Se kun uiskentelee pinnassa leikkien selkäuimarimonnia...

Mutta eiköhän pidä paikkansa, että toisille kaloille on ominaisempaa olla niitä ilmeettömiä jöllejä ja toisia kiinnostaa kaikki mahdollinen. Tässäkin asiassa lienee poikkeus vahvistaa säännön. Heh, melkoista kalafilosofiaa

[NesteHukka]

Niinkuin kirjoituksistani on arvattavissa, tummaleväpleko on minun lellikkini. Harmaapiikkipleko tulee siinä toisena.
Toki muut kalani ovat rakkaita ja tärkeitä, mutta nämä kaksi saavat sen suurimman huomion.

[lendu]

Meillä lemmikeiksi lukeutuvia kaloja ovat kelta- ja tiikeribarbit, isoimmat leväbarbit, partikset ja muut plekot sekä platyt.

[Applemiina]

Taistelukalathan ovat tunnetusti juurikin näitä persoonia. Omani ei tee poikkeusta. Se karsii kasveja ja putsaa akvaariota kanssani ja on aina tiellä ja meinaa aina humahtaa lappoon =p Kaikki on sen mielstä niin kiinostavaa. Tosin tänään tuli ryppyjä rakkauteen, kun se rupesi rähjäämän sormelleni..

[Deicide]

Puikkokalat kyllä kesyyntyvät nopeasti, ja oppivat hoitajansa.

[-Alix-]

http://alix.aqua-web.org/Bilder/webgallery1/" onclick="window.open(this.href);return false;
Mun keltainen koiras Sitruunakirjoahven Leo on ihastuttanut yleisöä muutamassa näyttelyssä ja on osoittanut, että kalakin voi olla interaktiivinen (seuraa tiukasti oranssia esinettä). Leo on toki iso möllykkä isossa altaassa, mutta ah niin persoonallinen. Se pullistelee kissoille, kolistelee kanilaseja kun on näkä, tunnistaa selvästi eri ihmiset ja vaikka mitä muuta. Ikää herralla alkaa jo olla arviolta seitsemän vuotta, mimulla hän onpi ollut kuutisen vuotta. Ja toivottavasti on vasta keski-äkäinen

[Anastasia]

On kyllä komea poju sulla, Alix. Kävin justiinsa männä viikolla ihastelemassa paikallisessa kalakaupassa samanlaista otusta. Siellä oli myös kaksi rauskua, joita tuijottelin hetkisen... Ja lähdin lottoamaan

[iomeron]

Mulla on monta persoonallista kalaa. Vaikea lähteä yhtä laittamaan muiden edelle. Tokoilla on ihan huiput ilmeet, aina naamarit nurinpäin. Tulevat tuijottamaan takaisin, kun niitä katselee. Saman tekevät pantterikiipijäkalat. Heti kun menee akvan lähelle, niin pantterit on porukalla tuijottamassa, nämä menevät myös tuijottamaan uusia tulokkaita pussin viereen ja vedenvaihtoletkua ym. Ne on kiinnostuneet kyllä kaikesta mitä tapahtuu. Sitten on tietenkin Jutila; kampaokamonni. Sen laiskempaa otusta ei olekkaan. Tyyppi on n. 11 vuotta vanha ja luulinkin että se kuoli kun toin sen pari vuotta sitten kotiin. Se vaan läsähti siihen paikkaan, mihin sattui haavista menemään ja jäi siihen. Välillä se ei jaksa edes hengittää, eli jatkuvassa energiansäästötilassa on. Loistokuultomonnit on myös ihania, ne muistuttaa sateenvarjoa, josta on kangasosa poistettu. Ne uiskentelee akvaa päästä päähän porukalla. Ripsimonnit on myös todella persoonia... ja moni moni muu Nimet meillä on Jutilan lisäksi annettu, juovaokamonnille Burt ja Isolle albiinopartikselle El Dildo. Kääpiöpallo uros on Rane (kuka on kingi)

[Semiramis]

Kyllä mun altaan tähti on n.15-vuotias piikkisilmä Häkä.
Kuvaa kaverista ei oikein ole onnistunut saamaan kun liikkuu lähinnä vain yöaikaan.
Ja tottakai nämä kaks altaan jättiläistä, papukaijakirjoahvenet, ovat persoonallisia. Kyllä tässä on oppinu vuosien mittaan lukemaan isomman kaverin ajatukset, millon kannattaa niiden "pesän" lähettyviltä lähteä kasvien paikkoja siirtelemään ja milloin ei.
monniset ja leväbarbit ovat vaan kaloja. ja ne muut piikkisilmät, jotka piiloutuvat niin hyvin etten edes tiedä montako niitä siellä altaassa enää on.

[Jebuzca]

Kertokaas omista persoonistanne millaisia persoonia teillä on akvassa?

Akvaarioon tulossa vielä asukkeja muutama mutta jo nyt jopa mulla on oma "suosikki" tuolla.

Mulla on affenia joista sinileukakirjo poitsu on se mun suosikki. Tulee kärppänä paikalle kun touhuan jotain ja ilmeisesti varmistaa että osaan tehdä oikein. Yhtä kalaa yritin saalistaa ja aina taukoa pitäessäni huomasin pian haavin olevan varattu poitsu ui haaviin eikä sitten millään pois. Kun ulkosuodattimen akvan suodatin pää otettiin pois meni poitsu tunkemaan itsensä putkeen (pieni ja kätevä kodin putkimies) ja pienen odottelun jälkeen poitsu sai peruutettua itsensä pois. Välillä niin raivostuttava mutta niin ihana ja hellyyttävä. Ehkä niin hellyttävä kun on vasta ihan kakara noin 4-5cm kirppu. Touhuaa omiaan ja on sitä kiva katsella. Saa nähdä miten aikuisena käy uiko vielä haaviin ihan vain huvikseen

[neveragain]

Tähän täytynee vastata että Olvi, avainkirjoahven. Se seuraa liikkeitäni eikä arastele tulla käden luo. Kovin sympaattinen ja söpökin ahvena! Unohdettu tai myöhästynyt kalojen iltapala ja voin olla varma etten saa Olvin tuijotukselta rauhaa ennenkuin katkisnappu on tipahtanut altaaseen Tässä uudessa altaassa se on siis reipastunutkin, oli pienemmässä vähän ujo mutta nyt eloisa.

[-Mandell-]

meillä on ihan tavallisia kuparimonnisia 8kpl parvi mutta joukossa on poikkeus, Sir Diferente (diferente on siis espanjaksi erilainen).

Muut monniset syövät pohjalla mutta Sir Diferente syö ylösalaisin pinnalla. Se lussuttaa onnellisena kultiksen pillereitä ja väistelee kultisten ahnaita nassuja ettei mene itsekkin mukana. Muuten aivan normaalisti liikkuu parven kanssa mutta ruoka-aika vietetään pinnalla.

[Mustavaris]

Kyllä täytyy sanoa, että mulla nyt kesästä asti olleet sokkotetrat on vieneet mun sydämen. Ne ovat aivan mahtavan aktiivisia eivätkä lainkaan pelokkaita (kuten nyt vaikka noi toisen akvaarion kynäkalat, jotka hyppivät konkreettisesti seinille ihan mistä tahansa pienestä häiriöstä). Sokkotetrat ovat aivan valtavan uteliaita ja aina vedenvaihdon jälkeen tutkivat ympäristöään mielettömällä tarmolla. Aina kun ne kuulevat ääntä akvaarion läheltä, ne valpastuvat ja alkavat uida ympäriinsä kovalla vauhdilla: odottavat varmasti ruokaa . Luonnossa niillä ei taida juuri vihollisia olla, joten ei ihme, etteivät ne juuri pelkää. Tetroja on 12, joten ei niillä mitään nimiä ole eivätkä ne yksilötasolla ole mitenkään erityisen persoonallisia.

Ainoa nimen saanut kala taitaa tällä hetkellä olla partamonni Mörökölli, joka lähestyy kymmenen vuoden ikää. Mörökölli on oikein mukava otus, mutta sitä näkee yleensä vain ruoka-aikaan. Lisäksi pidän kovasti rohkeista kuparimonnisistani, joiden rohkeus vedenvaihdon aikaan on jopa häritsevää: niitä ei meinaa saada lapon tieltä pois millään (lappo kun pöllyttää pohjasta mukavasti ruokaa). Vanhin kuparimonniseni Pötkö (sai nimen suuren kokonsa takia) kuoli pari vuotta sitten ja se oli oikeasti kovin surullista. Pötköön oli jo ehtinyt kiintyä.