Suora lainaus Jukka Järven erinomaisilta sivuilta:
Pohjalle painunut loinen muodostaa kotelon, jonka sisällä se jakautuu useita kertoja peräkkäin kahtia. Lopulta kotelo aukeaa ja jopa 1024 parveilijaa lähtee etsimään uutta isäntäkalaa. Mikäli tällaista ei löydy noin 48 tunnin kuluessa, parveilija menehtyy. Parveilijat ovat päärynänmuotoisia ja kokonaan ripsien peittämiä.
Heti kun parveilija on löytänyt kalan, se porautuu pyörivin liikkein kalan ihon sisälle. Loinen käyttää ravinnokseen kalan kudoksia ja ruumiinnesteitä. Loisen jatkuvasti pyörivä liike ärsyttää kalan ihoa, jonka reaktion tuloksena ihon alle kasvaa kohouma, mikä näkyy valkoisena pilkkuna. Kypsyminen täysiaikaiseksi loiseksi kestää kalan ihossa yli 24 asteessa noin 10-14 vrk ja alle 21 asteen lämmössä yli kolme viikkoa.
Ja niille joille sivut ovat vieraat:
http://www.aquahoito.info/suomi/index.html
Lisää asiaa samalta sivulta:
Lääkitystä tai hoitoa on jatkettava vielä senkin jälkeen kun viimeiset pilkut kaloista ovat hävinneet, jotta viimeisetkin pohjalla vielä vapautuneet parveilijat tuhoutuvat. Käytännössä noin viikon ajan viimeisten pilkkujen havaitsemisesta. Tosin pilkkuja voi olla piilossakin vaikkapa kalan kiduksissa.
Ja tästä päästään omaan käsitykseen uusien kalojen hankinnasta, eli seuraavasta saa syyttää minua, ei J. Järveä eikä ketään muutakaan.
Viimeisten pilkkujen havaitsemisen jälkeen siis viikko lääkitystä, mutta mahdollisten havaitsemattomien pilkkujen vuoksi ei voi vielä olettaa että tauti kokonaan nujerrettu, ja loisen hitaan kierron (24 asteisessa akvassa n. 2 viikkoa) vuoksi pitäisi malttaa odottaa, ja itse ainakin odottaisin ainakin kaksi kierrosta (eli kuukauden lääkityksen loputtua). Ja uudet kalat sitten karanteenin kautta.