Kauiten kadoksissa olleet akvaarioiden asukit?

[-Mandell-]

Mult ei oo hävinny muutaku partamonni joka ilmaantui puolenvuoden päästä tyynenä esille syömään ... iha hyvin aika isolta partikselta.. kai se sit oli vaa syöny siel piiloissaan eikä jaksanu tulla hihhuloimaan lasin eteen Partiksia nyt häviää aina välillä mutta yleensä ne ilmaantuu parin viikon sisällä tai sitten ei ollenkaan.. Joskus meinaa tulla hepuli ku sellane 20cm kultakala häviää.. mut meil on nii paksui kasvipusikkoja (joita se ei ihme kyllä revi ) et niitten takana se aina kökkii.. Samoin aika pieni musta kultis häviää aika lahjakkaasti jokaikiseen puskaan

[sardiini_85]

Meillä oli noin vuoden kadoksissa neljä ankeriaspiikkisilmää. Hiljattain tyhjennettiin 720 litrainen allas jossa ne oli, kalat ja suurin osa tavaroista tungettiin 225 litraiseen. Yllättäen 225 litraisen altaan etulasille ilmestyi yksi ankeriaspiikkisilmä joka sitten haavittiin äkkiä ja siirrettiin tulevaan pienempään kotiinsa. Siellä se alkoi näyttäytyä jatkuvasti ja ilmestyi ruokapaikalle ensimmäisten joukossa.

Myöhemmin haavimme myytyjä kaloja 225 litraisesta ja jouduimme sen takia nostamaan pari kantoa altaasta pois. Kannot olivat ämpäreiden kansien päällä lattialla. Kesken haavimisen säikähdin, että hyi mikä tuossa lattialla kiemurtelee, samassa tajusin sen olevan yksi ankeriaspiikkisilmistä. Samalla huomasin, että kaksi muutakin kadonnutta ankeriasta oli tippunut kannoista ämpärin kansien päälle. Äkkiä haavittiin kalat ja laitettiin samaan altaaseen aikaisemmin löytyneen lajitoverin seuraksi. Nykyisessä altaassa kaikki ovat olleet hyvin näkyvillä.

[Solekyyli]

Pisimpään kadoksissa ollut kala on partamonni, joka on kadoksissa edelleen, mutta jonka "aterioinnin" jäljistä päätellen se on viellä varsin hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Ostin sen 200 litran akvaarioon kovin pikkuruisena, ja sehän maastoutui heti vapauttamisensa jälkeen... odotan, että se saa syötyä itsensä sen verran tynnyriksi, että alkaa näkyä jostain lehden alapuolelta edes jonkin verran...

[iomeron]

Mullakaan ei kauaa kalat piilottele, sen verran hanakasti jaksan niiden touhuja kytätä. Monesti kattelen hämärässä, ku ripsarit ja käärmekalat alkaa touhottaa. Parhaat piilottelijat on Ritamonnit, niiden äänet kyllä kuulee pimeässä, mutta niitä ei kyllä näe ku n. kerran kuukaudessa ehkä yhden, niitä on 10kpl (ainakin oli kun siirsin ne altaasta toiseen). Pikku Pimelot on kans hyviä piilottelemaan, niitä mulla on 8kpl, enkä näe kuin korkeintaan 4 yhtäaikaa, vaikka kuinka tarkkaan kyttää kaikki puskat ja kannonkolot. Pimelot on kuitenki n. 10cm, että luulis pyrstönpään näkyvän edes jostain, mutta eih.. Okamonnit on aina aika näkysällä, mutta monesti olen luullut, että kampaokamonni vanhus on kuollut, kun ei se viitsi laiskuuttaan edes kiduksia heilutella. Nyt siihen on onneksi jo ajan kans tottunut, että ei enää säikähtele siten kuin aluksi.

[R_R]

Keskusteluista päätellen partikset ovat erikoisia/omia persoonia.
Toiset piiloilee ja liikkuvat vain öisin, toiset nukkuvat päivisin "yleisellä" näkyvällä paikalla.
Tulevat päivisin ruoka-aikana syömään. toiset katoaa kuukausiksi akvan kätköihin.
Syövät kasvien lehtiä, kun toiset imevät lehdistä hellästi levää.

On se jännää.

[netkissa]

Mulla on 3 tummapiikkisilmää ja 8 siaminpiikkisilmää. Tummapiikkisilmistä on viimeksi näkynyt yksi pyrstönpää pari päivää sitten. Niistä mä kuitenkin tiedän missä ne piilottelee. Siaminpiikkisilmistä laskin tässä pari päivää sitten kuusi kappaletta. Sen enempää en oo kerralla tavannut altaaseenlaiton jälkeen. Näistä en tiedä missä piilottelevat. Ei ainakaan samassa luolassa kuin tummat.

[tanija]

Tällä hetkellä on banjo kadoksissa, kuukauden ollut.. Ja onnistuneesti syytän itseäni ja olen melko varma siitä että olen onnistunut tappamaan sen. Alkuun banjomonni hieman piilotteli, mutta sen piilopaikka oli aina sama, josta sen huomasi. Sen jälkeen kaveri alkoi tulla säännöllisesti syömään päivittäin. Mutta sitten minä onneton tein suurempaa kasvien siirtämisoperaatiota ja siirsin banjon hännästä altaan toiseen päähän, jotten vain murskaisi hiekassa lymyävää kalaa kasveja istutellessani. Siirtyessäni vekslaamaan kasveja altaan toiseen päähän en enää muistanut sinne laittamaani banjoa, joten en varonut yhtään kuinka kasveja hiekkaan tungin. Pelkään siis huomaamattani murskanneen banjoni.. Olen hieman yrittänyt kalaa etsiäkin, mutta pohjaa kädellä naaratessa tulee vastaan vain saviturvekuulia, joita ylöäs nostaessa pöllähtää niin ikävästi että lopetin etsinnät.

Muiden banjo-tarinat antoivat hieman toivoa että ehkä se vielä on siellä jossain hiekassa piilossa, täytyy odotella ja toivoa.

[mightyblue]

banjomonnit taitavat kaikki osata hyvin tuon katoamisen jalon taidon mulla on viisi hyvin erikokoista ja -näköistä banjomonnia joista aina pari on hyvinkin pitkään kateissa,etenkin porukan suurin nuo taitaa oikein nauttia kun unohtavat itsensä milloin minnekin