Miten olet aloittanut harrastuksen?

[netkissa]

Pienenä ala-asteikäisenä mun luokkakaverilla oli pieni akvaario. Akvaariosta en sinänsä mitään muista, mutta se myi mulle yhden kotilon hillopurkkiin. (olin silloin aika nenästä vedettävä) Kotilo tais elää mun hoidossa kokonaista kaksi viikkoa. Se siitä sitten. Myöhemmällä iällä tossa kuusi vuotta sitten aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Hänellä oli silloin satalitrainen akvaario. Levän villiintymisen myötä siitä luovuttiin melko pian. Vähän myöhemmin kyseisessä akvaariossa asusti kaksi gerbiiliä ja sitten se myytiinkin terraariona pois. Nyt mulla on ollut akvaario kuukauden. Asia lähti siten, että muuttaessamme viime keväänä tähän asuntoon, alettiin puolin ja toisin puhumaan akvaariosta. Mieheni muistaakseni aloitti. No marraskuussa sitten mieheni työkaveri lahjoitti meille yhden kuudesta akvaariostaan. Oli ollut kuivilla ties kuinka kauan. Muutenkaan sillä ei ole kuin kaksi suurinta käytössä. Siihen sitten mies alkoi vaihtamaan silikoneja. Ja sillä aikaa mä bongasin huuto.netisä litteän akvaarion ja halusin sen eteiseen. Myös siihen vaihdettiin silikonit. Nyt se on myyty eteenpäin vuotavana. Mutta takkiin tuli toista sataa euroa siitä kokeilusta. Siellä ehti olla kaloja kaksi viikkoa, jotka sitten nopeasti pelastettiin, siltä työkaverilta saatuun, vielä tyhjillään olevaan akvaarioon. Molempiin akvaarioihin oli omat kalastosuunnitelmansa. Nyttemmin mulla on kypsymässä lidlin allas ja sen rikkoutuneen tilalle on päätetty hankkia mittatilauksena isompi litteä, mutta se toteutuu ehkä noin puolen vuode kuluttua.

[Zuwih]

Tappamalla kaikki kalat äidin akvaariosta (äidin suosiollisella avustuksella) .

Ostettiin uusia kaloja ja kasveja, kun innostuin harrastuksen pariin. Tautihan sieltä tuli.

Vähän tämän jälkeen ratsasin kaapista kymmenlitraisen ja sain luvan ottaa sinne taistelukalan. Tätäkään lystiä ei kauaa kestänyt (kaksi aikuista partamonnia laitettiin tuonne karanteeniin, kenen hyvä idea sitten olikaan, onneksi se samettitauti iski sinne ).

Tähän vähän lisää aikaa päälle, löydettiin eräiden markkinoiden yhteydessä pidetyltä kirpputorilta 60-litrainen allas. Kaapista löytyi siihen päälle kahden kynttilälampun valaisinkin. Lähdettiin sitten sukuloimaan ja enon altaasta päätyi ämpäriin "ylimääräisiä" kirsikkabarbeja ja partamonneja (ihan liikaa niitä, yllätys yllätys ). Kalat matkasivat sitten siinä ämpärissä kolme tuntia auton matkustamossa kotiin, perille kun päästiin niin vesi oli ihan valkoista. Uuden akvaarion "pikaperustus", eli humps hiekat vanhasta pikkupurkista ja vettä isosta akvaariosta ja 1/3 uutta vettä ja kalat sekaan. Suodatin soppaan lisättiin parin päivän päästä, kun vesi alkoi taas olla "kummallisen sameaa"... Ihme kyllä kaikki kalat säilyivät hengissä, kirsikkabarbeja kudetinkin parin isohkon poikueen verran.

Seuraava allas tuli puolen vuoden päästä, jälleen kirpputorilta. 70-litrainen juwel muutti kotiin, tällä kertaa se jaksettiin (ehdittiin) perustaa "kunnolla" ja ensimmäiset kalat olivat omakasvattamia kirsikkabarbeja.

Edelleen olen hankkinut pari allasta kirpputorilta, pieni (25l) ja vielä pienempi (10l).

Nykyään asiat ovat jo paremmin hanskassa, ja tässä kesätöitä (vielä olemattomia) odotellessa haaveilen siitä isommasta akvaariosta...

[neveragain]

Mun paras ja innostavin lapsenvahtini 80-luvulla oli ollut ilvespurkki jossa uiskenteli vuoroin kolme miljoonakalaa ja neontetraa.Olin monta tuntia istunut purkki edessäni ja hiljaa (harvinaista ) tuijottanut kaloja äiteen saadessa rauhassa tehdä kotitöitä.80-ja 90-luvun taitteessa meillä oli iso akvaario jossa kultakaloja.Ukki veti osan pöntöstä vettä vaihtaessaan ja minä myrkytin loput ketsupilla,eh Allas hajosi muutossa,siihen oli tarkoitus ottaa uusia kaloja.Kinusin allasta koko lapsuuteni ja kahdeksannella luokalla vajaa 100l oli jo tulossa mutta äitee oli sitä mieltä että se jää sen hoteisiin kun lähden opiskelemaan.Ihastelin altaita, kyttäsin niitä kavereiden luona ja alkuvuodesta 08 ajatus omasta alkoi kypsyä eikä asiaa auttanut työ eläinkaupassa Kunnostin 50l syntymäpäivälahjaksi itselleni mutta se koki karun kohtalon-kaksi luisevaa koiraa ja... Kalat muutti kolme kertaa isompaan pytinkiin ja nyt taloudessa on jo toinenkin,reilu 20l poikaspurkki..Haaveilen lisäksi n.60l Aasiapurkista ja yli 350l ahvenaltaasta ja ja ja..

[valtteri1611]

Oma akvaarioharrastukseni alkoi siitä, kun alle kouluikäisenä minulla oli kova eläinkuume ja olisin halunnut koiran,(jos nyt oikein muistan) mutta äitini allergioden takia emme voineet ottaa sitä(emmekä mitään muutakaan karvaista) joten ainoa vaihtoehto näytti olevan akvaario. Siitä lähtien on akvaarioharrastus vain kasvanut. Ja tässä sitä nyt ollaan akvaarioden keskellä

[Anza]

Kaikenlaiset elikot ovat kiinnostaneet aina, enkä muista mistä se kipinä ekan akvaarion hommaamiseen tuli, kun olin ihan pikkutyttö silloin. Sen muistan että 35l. 8-kulmainen vaihtui kyllä hyvin nopeaan pikkuveljen kaverin myymään 60-litraiseen, joka jopa näytti isolta silloin

[Applemiina]

Kun olin neljännellä luokalla, ihastuin kaverini isosiskon akvaarioon ja halusin tietenkin itsekin sellaisen. Siitä lähtien lainasin kaikki akvaarioaiheiset kirjat, mitä meidän pienestä kylän kirjastosta löytyi ja luin niitä hissukseen omassa rauhassa läpi kevään, kesän ja syksyn. Äitini huomasi, kuinka tosissani ja innoissani olin asian suhteen. Sitten juuri ennen jouluaattoa isä kurvasi autolla veljen kanssa pihaan ja he kantoivat kotiini 140 litran akvaarion tarvikkeineen, voi sitä riemua : P Siitä se sitten lähti kivisen tien kautta ja 8 vuotta tähän päivään asti tuo sama akvaario on ollut minulla ilona ja suruna : D Nykyään menee jo huomattavasti paremmin, kun on vanhetessaan viisastunut. Olen jo varma, että ison altaan hommaan, mutta tuosta purkista en aio luopua. Liikaa tunnearvoa : D

[lilian]

Tämän harrastuksen aloitin joskus -80 luvun puolivälissä. Kaveri antoi synttäri lahjaksi taistelukalan ilvestölkissä. Siis sellaisessa lasipurkissa. Ruinasin vanhemmiltani "isomman" noin 30 litraisen akvan ja siellä taistolla oli paremmat oltavat. Isänikin innostui harrastuksesta ja osti isomman noin 160 litraisen sisältäen mm. palettikalat ja partiksen. Ja välissä oli pitkä tauko, kun taas uudestaan innostuin tästä.

[lauraxc]

Akvaariot on aina kiehtonu,mutta ajattelin aina että kalojen hoito on jotain ydinfysiikkaa.. Oon aina haaveillu elukoista ja pikkulikkana olikin kaikennäköisiä hiiriä jne. Koira oli kauan haaveissa, mutta tuo isäntä sattuu olemaankin sitten kaikille karvaisille melkeimpä allerginen ja kun kova hoivavietti on,niin rupesin tutustumaan akvaariohommaan enemmän. Isäntäkin innostui hommasta ja ostikin mulle hienon 160 litraisen ja valitsi itte sinne komean taiston altaan herraksi Ja kaikenhan oppii,että ei tämä nyt niin vaikealta tunnu kun malttaa vaan ajan kanssa kypsyttää jne.

Mutta kyllä vaan vie mennessään tämä harrastus

[jack sparrow]

Minulla kipinä syttyi 6 vuotta sitten kun ystäväni antoi altaansa 180 litraa välineineen minulle. silloin en touhusta mitään ymmärtänyt, mutta onneksi kirjastot oli olemassa ja informaatiota löytyi,, Tottakai aloittelijana teki monta mokaa, ja suutahti kalakauppiaalle kun tämä yritti vain neuvoa, mutta eikös se kaikessa ole niin että tekemällä oppii. Noh, siinä sitten kuitenkin kävi niin että jouduin pitkälle jaksolle sairaalaan, niin ystäväni neuvoistani huolimatta (ymmärrän kyllä, ei ollut akvaristi) ei osannut oikeen hoitaa, kaloja kuoli, akvaario täynnä levää (jota en osannut edes tunnistaa, saati sitten ryhtyä toimenpiteisiin sen tuhoamiseksi) niin päätin viedä vielä elossa olevat kalat kalakauppaan ja akva myyntiin. Noh nyt sitten vuosi sitten sain uuden kipinän, kun työkaveri alkoi puhumaan akvaarionsa pois myynnistä. Minähän tietenkin ensimmäisenä ilmoitin olevani innokas sen ostamaan ja niinhän siinä kävi että alle viikon sisällä allas koristi huonettani
Noh, kun sitten muutettiin niin kävi hassusti, pöytä jolla allas oli räsähti muutosta seuraavana päivänä alta ja akvaario kolahti seinään, ja rikkihän se meni, tsunami huoneessani, 140 litraa lattialla, ja vain urhea kääpiörihmakala Henkka selvisi. Onneksi oli pesuhuoneessa vara allas 140 litraa tuokin, ja te rakkaat aguawebin neuvojat, niin henkka säilyi hengissä ja valloitti sen kokonaan yksin. Noh, pari päivää sitten henkkakin ui paremmille vesille, vissiin vanhuuteen kuoli kun vesiarvot oli kunnossa ja kalakaan ei näyttänyt merkkejä sairaudesta ym. Nyt sitten pohdinnassa uutta kalastoa ja pesuhuoneessa kun on taas uusi vara allas, niin sen perustamista. Kumma juttu kun kerran otat akvaarion, siihen jää koukkuun, kun sen ensimmäiseni silloin myin, niin hetken päästä harmitti, ja aina oli mielessä hommata uusi. Ja niinhän siinä kävikin, sekä kokoajan haalii lisää vaan, onhan ne upeita sisustuselementtejä ja kaloihin kiintyy, kiva katsella niiden touhuja, ja opettaa samalla lapsille vastuunkantoa ja huolehtimista eläimistä. Mukava harrastus, enää en altaistani luovu kirveelläkään ; )

[Camron]

Minun akvaarioinnostus alkoi siitä kun pari vuotta sitten kuljin monesti kaverin luona, jolla oli akvaario. Katselin sitä monesti kaverin kanssa ja siitähän se sitten lähti. Heiltä sitten ostin ensimmäisen akvaarioni.

[iomeron]

Minä sain ekan akvaarion joskus -80 luvun puolivälissä. Silloin hoito oli mitä oli ja kalat aivan mitä sattuu. Harrastus jatkui -90luvun puoliväliin ja silloin lopetin. Elin sellaista aikaa, että ei paljoa kotona tullut käytyä, niin mitään lemmikeitäkään ei voinut pitää. Nykyään ku asustelee jo keski-ikää lähestyen omassa asunnossa, niin innostus taas alkoi. Pari vuotta sitten sain ex-anoppilasta 150litraisen ja tällä hetkellä löytyy altaita 5. Pahimmillaan niitä oli 7. Vaihdoin muutaman pienen isompiin. Nyt olis aika sopiva määrä. Vajaa 2000litraa löytyy kaloille, ompuille ja sukaravuille tilaa.

[-matokani-]

Itse olenkin jo jossain keskustelussa hieman valoittanut omaa akvaariomenneisyyttäni mutta teempä sen nyt uudelleen.
Aloitin harrastuksen joulukuussa -96. Vanhemmat suostuivat silloin siihen että saan ensimmäisen lemmikkini ja että se on kala, ei mikään muu. Ja mullehan se passasi sillä olen aina ollut kiinnostunut kaikista eläimistä. Eivät silloin suostuneet siihen että saisin isomman, ihan oikean akvaarion, joten sain sitten maljan (7 litraa, 10-kulmainen), jollaisia myytiin pakettina eräässä tikkurilalaisessa eläinkaupassa. Pakettiin kuului kala, malja, pohjasora, ruoka ja ehkä kasvi. Haavin ostin myöhemmin. Luulin että malja on ok, koska niitä kerran myydään. Lapsena sitä on niin sinisilmäinen. Olin hyvin innoissani omasta ihanasta taistelukalastani, niin innoissani että oli vaikea saada unta. Paras joululahja ikinä! Luin kalalle satuja ja opetin sille temppujakin. Meinasin myöhästyä koulusta kun jäin seuraamaan Cameronia jne. Se oli mulle kaikki kaikessa. Kun lähdettiin seuraavana kesänä lomalle ja oltiin 3-4 viikkoa poissa, muutti Cameron siksi aikaa kaverilleni, jolla oli myös kaloja. Cameron eli lähes täsmälleen 2 vuotta. Ennen sen kuolemaa ehdin saada 63-litraisenkin ja ainakin sauvasirkkoja. Siitä se eläintarha sitten alkoi paisua. Ja kalat on ne ainoat eläimet joita mulla on koko eläinharrastuksen ajan ollut ja niitä tulee taatusti aina olemaan. Parhaimmillaan mulla onkin ollut aikamoinen mini-zoo. Vielä pari kolme vuotta sitten mulla oli ainakin 2 liskoa, 2 maakonnaa, 70 jyrsijää, 3 akvaariota, akaattikotilovanhus, hämähäkki ja pari kania. Ja välillä koira tai pari hoidossa. Siinä sitä hommaa riitti. Jyrsijöitä oli siksi niin paljon, kun kasvatin kesyhiiriä (niitä päälle 50). En kuitenkaan hakenut viralliseksi kasvattajaksi vaan lopetin. Nyt on edelleen ihan kivasti eläimiä, mutta ainakaan tämän enempää ei enää tule. Ei meillä tässä kämpässä kyllä enempää mahtuisikaan. Poikaystävä ei sinänsä ole eläinihminen (niin paljoa että haluaisi puolikasta hämähäkkiä enempää), mutta tykkää kyllä eläimistä, on niistä kiinnostunut ja mikä parasta, hoitaa mun kavereita jos itse olen poissa. Teen aina parin A4-paperin listan, mitä pitää tehdä milloinkin millekin purkille. Toimii! Enhän mä muuten koskaan minnekään lähtisi. Nytkin olen pois ihan max 4 yötä putkeen. Max pari kertaa vuodessa. Akvaarioharrastus on nyt taas tosiaan laajentunut ja jos joskus saan ihan oman kämpän (ei vuokra-) josta ei sitten olisi tarkoitus muuttaa pitkään aikaan pois (ei sitä tietty koskaan voi tietää, mutta...), niin sitten voisin hankkia tuota 317-litraistakin isomman altaan. 500-litrainen taitaa silti olla maksimi, minkä itse haluaisin. Luulen että se riittää mulle. Luulen että siihen saan juuri kaikki ne kalat mitä haluan, kun en mitään yli 20-senttisiä edes halua. Saa nyt nähdä. Siihen rinnalla voisi kuitenkin jättää kaikki nuo pienemmät. Eli ainakin 40-litraisen, 160-180-litraisen ja 317-litraisen. Tietty jos olisi tilaa ja rahaa, voisi altaita ehkä enempikin olla. Ei tää lopu koskaan!

[Anastasia]

Taisi olla se serkkutytön akvaario, jota pikkutyttönä lamaantuneena tuijottelin kylässä käydessä todella pitkiä aikoja. Suosikkini oli joku hillittömän iso musta monnieläin (tais olla partis) Kerran siellä käydessä akvaario olikin tyhjä ja 200:lla markalla sain sen omaan kotiin. Siellä se olikin olohuoneen nurkassa seuraavat 15 vuotta. Sitten muutaman vuoden tauko olosuhteiden pakosta ja nyt on tuo uudempi akva tuossa vähän rescue-tapaus, mutta isompaa tekis mieli hankkia heti kun lakkaa köyhtymästä! Taas koukussa...

[miljoonakala84]

Miula akvaarioharrastus läksi siitä kun 06 jouluna isosisko kysy että halutaanko myö akvaario ja mie heti tietysti innokaanan sanoin että tietysti, joten saatiin sitten joululahjaksi tuo 128L akvaario
isosisko oli ostanu sen yhdeltä kaveriltaan joka ei halunnu pitää enää sitä kun sen kissat pyydysteli turhan innokaasti kaloja sieltä. Eikä kulunu pitkäkään aika kun ostin 84L akvaarion ja 40L akvaarion,
eli koukkuun jäin ja pahasti.

[Tetra83]

Ollessani ala-asteikäinen lapsuuden kodissani oli noin 60-litrainen akvaario, jonka hoitamisesta isä huolehti. Akvaario kuitenkin (kuulemma, itse en tätä muista ) oli hankittu meidän lasten aloitteesta, joten kaipa minulla jo silloinkin oli kiinnostusta muiden eläinten ohella myös akvaariokaloihin. Seurailin akvaarioelämää mielenkiinnolla, mutta varsinaisiin hoitotoimiin en osallistunut. Myöhemmin isosiskoni myi akvaarion pois ja akvaarioharrastus oli monia monia vuosia "unohduksissa". Noin viisi vuotta sitten mulla oli tosi kova akvaariokuume, mutta onneksi emme vielä silloin hankkineet akvaariota, sillä asunto vaihtui opiskeluaikaan useamman kerran. Alkuvuodesta muuttaessamme omakotitaloon kuume iski uudelleen ja silloin aloin suunnitella akvaarion hankintaa uudelleen. Myös puolisoni allergisuus mm. koiriin vaikuttu tähän asiaan. Mutta mielenkiintoiseksi ja antoisaksi tämä harrastus on osoittautunut.

[HannaManna]

Sain 10- vuotiaana ensimmäisen 40l akvaarioni. Äiti oli allerginen eläimille eikä suostunut ostamaan minulle mitään lemmikkiä, joten mummi sitten kilttinä vei minut akvaariokauppaan ja ostettiin mulle oma akvaario. Ekat kalat oli 6 seeprakalaa ja 2 kuparimonnista. Eihän mulla akvaarion hoidosta ollut mitään tietoa. Eli akvaariota ei sen pahemmin kypsytelty eikä mitattu vesiarvoja. Vesi vaihdettiin pari kertaa kuukaudessa...eli ei ihme, että kaikki kalat (paitsi yksi) kuolivat ja akvaarioon tuli hirveä levä ongelma. Koko homma piti sitten laittaa ihan uusiks kun ei se levä sieltä lähtenyt. Vettä vaihdoin silti vielä pitkään vain pari kertaa kuussa ennen kuin sain sitten jostain selville, että sitä pitää vaihtaa useammin. Pitää kyllä syyttää noista ekoista virheistä epäpäteviä eläinkaupan myyjiä. Kaikkea roskaa ne puhuvat...ja tottakai minä 10-vuotiaana otin vääriä neuvoja vastaan.

[Aallotar]

Serkkuni mies oli luopumassa omasta, noin satalitraisesta akvastaan joskus 80- luvun puolivälissä. Ostin sen häneltä kaloineen kaikkineen tietämättä yhtään mitään akvaarion hoidosta tms. Ihme kyllä kalat selvisivät hoidossani. Sittemmin tuossa 90-luvun loppupuolella päätin että nyt allas saa lähteä. Myin sen pois, mutta ei mennyt varmaan vuottakaan kun ostin jo taas 60- litraisen, sitten toisen, sitten vähän isomman, ja taas isomman... Lopputulos oli, että meillä oli parhaimmillaan kahdeksan allasta toiminnassa! Nyt on enää nuo 500- ja 150 litraiset. Tulevaisuudesta en mene sanomaan yhtään mitään... !

[omamaailma]

Ihastuin akvaarioihin jo pienenä, kun majoituimme hotellissa, jonka aamiaishuoneessa oli suuri akvaario, jossa eri värisiä lehtikaloja. Joka aamu piti päästä siihen akvan viereen aamiaistamaan ja lehtikaloja ihailemaan. Ekan oman akvaarion sain vihdoin noin 9-10 vuotiaana. Se oli 100l ja ekoina kaloina ainakin neontetroja. Akvaarion kypsyttämisestä ja oikeaoppisesta hoidosta ei ollut mitään hajua ja kalaparat ei koskaan olleet pitkäikäisiä. Kalavalinnoissa luotettiin akvaarioliikkeen kauppiaaseen, jonka mukaan mm. kultakalat ja sinirihmakalat olivat sopivia tuohon purkkiin Lehtikaloja ja tiikerinuoliaisia hän ei sentään onneksi meille myynyt.

Kymmenisen vuotta tuo akvaario vaihtelevalla kalastolla oli käytössä, kunnes sitten muutin pois kotoa ja vasta nyt 15-vuoden jälkeen olen tehnyt paluun harrastuksen pariin. Ainakin vähän viisastuneena.

[Tindra]

Mä sain täysin yllätyksenä äidiltä ekan akvaarion joskus syksyllä 1992. Silloiset 7 kalaani oli mun ekat lemmikit, niin kyllähän siitä tietty innostui ja koukussa ollaan edelleen.

Ja tosiaan kyseessä oli vain 25-litrainen akvaario, ja ne kalat jotka äiti oli samantien ostanut liikkeestä mukaan olivat 3 miekkapyrstöä ja 4 neontetraa. Mistään vesiarvoista, kalojen yhteensopivuuksista tai tilavaatimuksista ei tiedetty mitään, ainoa akvaariokirjamme tuolloin oli Värikäs akvaario vuodelta 1968, jossa ei puhuttu kalaesittelyissä juuri mitään kalojen vaatimuksista. Pari vuotta myöhemmin sain sitten toisen yllätysakvaarion, 88-litraisen, jossa oli myöskin melkoinen kalasoppa alkuaikoina. Miekkapyrstöjä, platyjä, neontetroja, tiikeribarbeja, leväbarbeja, kulmatetroja ja taisto. En nyt aivan varma ole yritimmekö pitää taistohaaremia 25-litraisessa vai 88-litraisessa, mutta lopputulos oli huono

[merenneito94]

Mun kipinä sytty sillon kun joskus muutama vuos sitten näin kaupassa upean taistelukalan. Ajattelin silloin jo että sellainen olis kiva, mutta en kuitenkaan rohjennut kysyä vanhemmiltani lupaa ennen kuin ystäväni kanssa rupesimme juttelemaan taistelukaloista, josta hän sitten innostui ja rupesi hankkimaan akvaariota. Silloin minäkin ajattelin että ehkä rohkenisin kysyä ja sain luvan. Ystäväni osti sitten sellaisen 7 litraisen pienen akvaarion, mutta mä ajattelin että ois kiva varmaan sille kalallekkin vähän isompi olla, joten rupesin etsimään 20 litraista akvaariota. Paikallisessa liikkeessä sellainen paketti oli mielestäni liian kallis joten rupesin soittelemaan muihin liikkeisiin ja kyselemään niiden hintoja. Kaikki sanoivat minulle että ei saa laittaa pysyvästi kalaa alle 40 litraiseen. Olin ensin ihan murheen partaalla koska rahaa ei tod. ollut uuteen 40 litraiseen, mutta sitten löysin netistä käytetyn 50 litraisen ( joka myöhemmin osoittautui 65 litraiseksi ) No sinne sitten ostin taistelukalan ja 3 korumonnista, platyja 3 ja 10 kardinaalitetraa. Siinä sitten puuhailin vähän aikaa kunnes tuli kuume saada isompi akvaario ja enemmän kaloja, ja se taas jatkui jolloin tuli uusi 20 litrainen poikasille ja sen jälkeen vielä 60 litrainen.
Nyt mulla on siis 110, 60 ja 20 litraa.

[Kisu74]

Haaveissa akvaario oli ollut varmaan jo lapsuudesta, milloin meillä oli silloisen yleisen tavan mukaan isossa lasipurkissa muutama miljoonakala.

Elämäntilanteen antaessa myöten haave alkoi tuntua paljon pakottavammalta ja aloitin erään foorumin innoittamana selvittelemään sitä, mitä akvaarion pitäminen oikeasti tarkoitti. Se siis olikin aivan muuta kuin kultakala pyöreässä lasimaljassa..

Ensimmäinen akvaarioni oli työpaikan Ekstranetistä bongattu 63l akvaariopaketti muutamalla kalalla ja kasvilla. Tekniikka oli laadukasta Eheim - Jäger -linjaa ja allas Aquastabil. Siitä sitten harrastusta aloittelemaan ja samalla sain akvaliikkeestä (mitä käytän edelleen) vinkin tämän foorumin olemassaolosta. Pikkuhiljaa harrastus kasvoi ja intohimo ei kun kasvaa vaan. Tämä akvajuttu on meillä se "rouvan juttu", eli minun tärkein harrastukseni soittamisen lisäksi.

Ensimmäinen akvaario meni muuten melko pian äidilleni, kun vaihdoin isompaan altaaseen. Siellä vaihdettiin samalla silikonitkin altaaseen. Viime jouluna pikkuallas pääsi takaisin "kotiin", kun annoin äidilleni joululahjaksi 112l akvaarion. HÄn koki, että yksi allas riittää kerrallaan, joten tuo pienempi tuli meille säilöön. Eilen pikkuakvaarioni pääsivät molemmat käyttöön, kun rescuena tuli tätini vuotavasta altaasta kaloja ja kasveja tännekin.

Hän aloittelee harrastuksen uudelleen syksymmällä aloittaen vaihtamalla 200l altaaseensa uudet silikonit. Meillä siis tätä tuntuu olevan suvussa..

[agent_s]

Meille akvaario tuli avokkini lapsuudenkodista melkeinpä pakolla pari vuotta sitten. Ensin olin aika kauhuissani mihin 550 litrainen kaksiossamme laitetaan. Alkujärkytyksestä toivuttuani rupesin selvittelemään asioita, kun itselläni ei ollut asioista mitään tietoa ja avokkinikaan ei enää muistanut mitä oli joskus pienenä tullut tehtyä. Siinä osoittautui AW korvaamattomaksi sivustoksi. Saatiin akva ihan hyvin toimimaan, ja kyllähän se mukavasti tuo eloa kämppään. Ei onneksi tuo vesikemiakaan tuota ongelmia kun kemiaa opiskelen. Itse taisin lopulta innostua harrastuksesta vähän enemmän kuin avokkini. Nyt haaveilen jo toisesta altaasta, mutta täytyy sitä ennen hankkia isompi kämppä.

[onlyer]

Aloitin akvaario harrastuksen 240 litraisella. Pienestä pitäen olen akvaariota itselle ajatellut 2008 hankin ihan oman altaan kun siihen mennessä oli vain hoito altaita. Akvaarion tilasin paikallisen liikkeen kautta ja soitin miehelle että meille tullee akvaaario. Mies oli hetken hiljaa ja tokas siihen että et sitten valita kaljan juonnista...
Nyt vuoden vanha 240 litranen odottaa kyytiä äitini luokse joka vaihtaa oman altaan isompaan..
Isompaan altaaseen sain mieheltä luvan vain jos kaikki muut pienet altaat häipyy sitten pikkuhiljaa että tämä iso jää ainoaksi altaaksi.
Mulla on 720litranen ollut pystyssä jo jonkun aikaa ja silti tunne että liian pieni vieläkin vaikka altaassa onkin lähinnä pikkukaloja..
Mutta tämän kokoinen saa nyt riittää:)

Pahimmilta virheiltä olen välttynyt ehkä kiitos siitä hoito altaan.

[Feliza]

Olisinko ollut 12-vuotias. Kävin ostamassa sellaisen muovisen terraarion, oisko ollut 20 litrainen (ei käyny mielessäkään, et se on liian pieni kalojen pitämiseen). Sinne sitten ostin samalla käynnillä 6-7 tiikeribarbia ja yhden partamonnin, ku sellainen kuulemma piti olla levää syömään. Ja pienen suodattimen. Kaverilta sain sitten muutaman pätkän vesikasveja ja miljoonakalauroksen. Noh, tiikeribarbit nyppi sen hengiltä...

Ihme juttu, mutta en muista että kalat olisivat muuten kuolleet, vaikka on ihan varmasti ollut nitriittipiikkiä ja muuta, kun purkkia ei mitenkään kypsytelty. Eipä ne siellä akvaarioliikkeessä silloin paljoa viitsineet alkaa opastamaankaan

[tamiso]

Isälläni ollut akvaario kymmeniä vuosia, ja nyt sitten kun muutettiin pari kuukautta sitten ja tämä koti tuntuu pysyvämmältä, oli pakko saada oma pytty tämän muun eläintarhan jatkeeksi. Ei se omena kauas puusta putoa (yllättävän) monenkaan asian suhteen.