Mulla on kolme tai oikeastaan neljä lajia, ja oikeesti viideskin samassa (mitat 150 x 45). Tuo viides laji on nuolimonniset, jotka kumminkin viihtyy enempi välivedessä kuin pohjalla, en niiden laske vievän juurikaan pohjatilaa. Enempikin akvaan varmaan menisi pohjalla viihtyviäkin monnisia, mutta siellä paljon juurakoita, ni tuntuu, että sitä pohjatilaa ei olis niin paljoa, että enää monnisia laittaisi lisää. Ehkä vähennän jonkin juurakon joskus, ehkä en, monniset kyllä tykkää kovasti viettää päivälepojaan juurakoiden alla.. Se onkin jännää huomata, että miten kaloistakin tulee tapojensa orjia, nämä siis paljon viihtyy juurakoiden alla, toisessa akvassa viettävät lepohetkensä aina niiden takana. Suositteln kuitenkin kovasti monnisaltaan sisustuksessa käytettävän aika paljon noita juurakoita.
Aion jossain vaiheessa tuohon toiseenkin laittaa kolmannen lajin, kunhan tässä ehtinee ja löydän jonkun mielenkiintoisen lajin. Tai nytkin olis parikin kiinnostavaa lajia tiedossa, mutta kun olen tekemässsä juuri muuttoa, ni ei tähän hässäkkään uusia. Tämä akva on pohjamitoilla 124 x 45 noin muistaakseni, ja mainiosti siihen mahtuisi lisää noiden 16 porukkaan vielä kolmas laji. Mun mielestä on ihan ok, kun kumminkin yhtä lajia on se kymmenkunta tai liki sitä. No, jousimonnisia on 6, niitä ny tuskin mistään saisikaan lisää, eikä mun mielestä välttämättä tarviikaan. Toisen lajina on 10 kpl Perun vihreää. Kyllä monniset rohkaistuu toisten lajienkin monnisten seurasta. Tähän akvaan aion kyllä muuton jälkeen hankkia jonkin tetraparven suojakaloiksi. Nämä monniset on olleetkin melkoisen säikkyjä, rohkaistuivat mun mielestä jo siitä, kun laitoin sinne loistokääpiöahven parin uiskentelemaan vapaaseen veteen. Tosin ne onkin olleet loisten vaivaamia, (en tiedostanut sitä silloin) että sekin varmaan lisäsi arkuutta. Monnisille tuli loisten takia vielä reikätautia ja vasta sitten hokasin, että missä mennään. Nyt on ollut kaikkiaan jo kahden laista loishäätöä, vitamiini kuuri ja mineraalilisä, ni uskon ainakin, että diagnoosit on tehty oikein ja toivoa on tervehtymisestä. Ainakaan ei uusia oireita ole tullut ja ehkä kuvittelen vain, mutta mun mielestä eivät säiky ihan nii paljoa enää, myöskin liikkuvat enemmän kuin ennen. Huh, ehkä selvisin vain parin yksilön menetyksellä, vitsit, että pelästyin jo niiden puolesta. Monniset on kuitenkin mulle se kiinnostuksen ja innostuksen kohde, niin kuin varmaan tästä höpötyksen määrästäkin näkyy

.
Samoin mustia venezueloja tuossa isommassa on "vain" 7, kun kaupassa ei ollut enempää. Nämä on kyllä tavallisen kuparin tapaan hyvin lunkeja ja rohkeita luonteeltaan, että uskonpa tuon määrän hyvinkin riittävän. Niiden seura on ollutkin ihan hyväksi noille heloille ja nokimonnisille, jotka on arempia. Sitten orpoparina joukossa on kaksi kultakylkimonnista, jotka tulivat mulle vahinkona, alkuun olivat kahdestaan pikkuakvassa, siellä ne oli tosi säikkyjä. Nyt tuolla ovat ja menevät täysillä muiden mukana, eikä yhtään haittaa, että toiset on eri lajisia. Sitäkään lajia en kaupoista silloin löytänyt, mutta enää en koe, että sille olis tarvettakaan. Tietysti, jos on itsellä halua, ni aina parempi on varmaan, mitä enempi samaa populaa laittaa.