Rääkkäystä?

[siikanderi]

Voihan nenä! Yrittäkää ymmärtää!Kolmen vuoden haaveilun jälkeen ostin vuoden vanhan 128 litrasen akvaariopaketin. Joskus nuorempana minulla on ollut akvaario, mutta tällä kertaa kuvittelin olevani vanha ja viisas...Haaveena on kasvatella ainoastaan miljoonakaloja ja mikäli innostus jatkuu, hankin myöhemmin suuremman altaan.

Tuli mutkia matkaan. Akvaarion asukit olivat kummallinen yhdistelmä.

- helmirihma pariskunta
- 3 seeprakalaa hunnulla (kaksi elinvoimaista ja yksi josta todennäköisesti tulee ensimmäinen kuollut kalani)
- 3 kardinaalitetraa
- leväbarbi
Kasveja oli kolme hyvin pientä ja kärsinyttä. Lisäksi akvaarioon oli jäänyt jälki josta näkee, että vettä on pidetty pitkän aikaa noin kahdenkymmenen sentin korkeudella.

Olisi pitänyt pohtia tilannetta hiukan tarkemmin. Sen sijaan minä totesin, etten pysty ainakaan hävittämään kaloja, joten niiden oltavia on parannettava. Menin ja ostin kolme kardinaalitetraa lisää. Ostin myös kasveja reilusti. Helmirihmat muuttuivat täysin, kun saivat kasveista suojaa! Ne ovat paljon rohkeampia ja niin kauniita! Olenko ihan hirveä ihminen jos en raaski lahjoittaa niitä pois ja pidän ne näin pienessä altaassa? Ne näyttää tyytyväisiltä.

Olen ostanut muutakin. Kiusaus kävi ylivoimaiseksi ja ostin yhden miljoonakala uroksen ja kaksi naarasta. Pussista löytyi myös kolmas pieni naaras joka oli jäänyt myyjältä huomaamatta! Veden lämpötila on 26 astetta. Kaikkien muiden lämpösuositusten sisään se osuu just ja just paitsi seeprakaloilla on varmaan kuuma. Siinä lämmössä ne kuitenkin ovat jo ikänsä asuneet.

Mitäköhän tässä nyt pitäisi tehdä? Onko pakko tehdä mitään jos ei taho?

[kati1969]

Pakko ei ole mitään, mutta taidat kuitenkin haluta kalojen parasta ja siksi kirjoitit tänne.

Leväbarbille etsisin uuden kotin. Ne on nopeita suhareita ja kaipaavat lajitovereita. Niille suositellaan min 150 cm pitkää akvaariota, joten allas on sille auttamatta pieni.

Edit: Täytynee vielä lisätä että antaisin myös seeprakalat pois. Helmirihmapariskunnan pitäisin, vaikka se onkin suositusten mukaan liian pienessä. Kardinaalitetrat ovat upeita, niitä hankkisin altaaseesi isomman parven. Sitten vielä pohjalle jotain tonkijaa/leväputsaria. Jos haluat miljoonakaloja välttämättä, kannattaa tutustua niiden vesivaatimuksiin. Miljoonakalat eivät ole helppoja aloittelijoiden kaloja kuten yleisesti luullaan, eikä ne tahdo sopia altaasi muuhun kalastoon.

[siikanderi]

Toki haluan kalojen parasta! Leväbarbi on vielä tosi pieni ja siitä olinkin ajatellut ihan suosiolla luopua heti kun löydän paikan. Sehän ilmeisesti pitäisi kavereistakin. Unohdin mainita, että tässä sopassa on vielä kaksi täpläimumonniakin, mutta niille olosuhteet taitaa olla ihan ok.

[Alsshon]

Miljoonakaloista voi myös myöhemmin tulla riesa, mikäli muu kalasto ei onnistu tarpeeksi tehokkaasti karsimaan kaikkia niiden tekemiä poikasia.

[siikanderi]

Miljoonakalojen lisääntymistähän mä toivonkin hartaasti! Katsotaan nyt kelpaako tämä vesi niille. Toistaiseksi vaikuttaa hyvälle. Kasvisto ei ole vielä mikään kovin tiheä piiloutumiseen, että eiköhän heikoimmat ainakin karsiutuisi.

[nepis76]

Miljoonakalat tarvitsevat kovaa vettä, nuo muut ovat pehmeän veden kaloja. Pehmeä vesi aiheuttaa milliksille selkärangan vääntymisiä sekä ne altistuvat myös muille sairauksille helpommin vääränlaisessa vedessä.

Joten jos haluat niitä miljoonakaloja ja seurata niiden lisääntymistä, niin silloin sun pitäisi luopua noista muista kaloista. Mikäli nuo täpläimumonnit ovat partamonneja, niin niitä voit pitää vain yhden. Kun jos ovat eri sukupuolta, niin kohta ei altaassasi enää muuta olekaan kuin partamonneja. Niiden poikasista on todella vaikeaa päästä eroon. Ja jatkuva kuteminen rasittaa molempia yksilöitä, kun ei ole hetken rauhaa.

[R_R]

nepis76:n vastauksen lisäksi kehoitan miettimään, mihin sijoitat ne miljoonat miljoonakalan poikaset, jotka täyttää akvaariosi? Hankitko kissan vai?

[siikanderi]

Aqua-Web artikkeleissakin mainitaan kirjoituksessa Mieleton miljoonakala, että miljoonakala ei ole ainoastaan kovan veden kala. Voi olla, että tässä joutuu kohta hankkimaan toisen akvaarion. Eläinkaupanmyyjä mainitsi kanssa, että miljoonakalat pitäisi kovasta vedestä. Hän oli sitä mieltä, että pehmeän veden kaloja ei haittaa, vaikka vesi olisi kovaa. Eli hänen mielestään voisin järjestää tälle katraalle kovan veden ihan hyvin. Toistaiseksi en ole tehnyt mitään.

Mitkä kivet sopivat akvaarioon? Käyttämättömiä koristekiviä lojuu kaapissa, mutta joistain saattaa liueta veteen kalkkia? Vai miten se meni? Eikö kova vesi ole kalkkista? Eli jos lataan pohjan pullolleen vääriä kiviä niin saatan vahingossa tehdä kovan veden altaan? Plääh! Kyllä tää on hankalaa.

-----------------------------------

Niin ne pohjatonkiaiset on täplämonnisia. Parvikalojakin kai, mutta niitä on nyt kaksi ja nuokin on kai kovia lisääntymään niin se saa riittää.

[nepis76]

Yleensä kovassa vedessä on myös pH-arvo emäksisen puolella, kun taasen pehmeässä vedessä pH-arvo on happaman puolella. Sama juttu kuin miljoonakalojen kanssa pehmeässä vedessä, on pehmeän veden kalat kovassa vedessä. Kun ovat väärissä olosuhteissa, se altistaa kaloja erilaisille sairauksille ja yleensä väärissä vesioloissa elävillä kaloilla on lyhyempi elinikä. Sama koskee myös lämpötilaa.

[Mabo]

Niin ne pohjatonkiaiset on täplämonnisia. Parvikalojakin kai, mutta niitä on nyt kaksi ja nuokin on kai kovia lisääntymään niin se saa riittää.

Jos ovat täplämonnisia, eivätkä partamonneja, hanki ihmeessä lisää. Monniset ovat ihan oikeasti parvikaloja, joille tulisi se parvi myös järjestää. Täplämonniset eivät ole niin kovia lisääntymään, etteikö niille muutamalle mahdolliselle poikaselle uutta kotia löytäisi.

Koko soppaan on oikeastaan vain yksi hyvä ratkaisu, jos et mistään kaloista halua luopua: osta jo nyt se suunnittelemasi isompi allas, esim. 200-250-litrainen. Siihen mahtuisi komeasti nyt liian pienessä purkissa olevat helmirihmat. Pienemmästä altaasta voisi tehdä sitten kovan veden altaan, jos miljoonakaloja haluaa kasvatella. Täplämonninen menee myös keskikovassa vedessä, kardinaalitetrat voisi laittaa helmirihmojen kanssa isompaan (parvea voisi niille kasvattaa ihan reippaasti). Leväbarbista olit muutenkin luopumassa, kannattaisi ehkä lahjoittaa myös seeprakalat eteenpäin.
Näin voisit tarjota lähes kaikille kaloillesi hyvät elinolosuhteet, jos oikeasti haluat. Ja lisäksi hankkia muitakin lajeja.

[7330]

Aqua-Web artikkeleissakin mainitaan kirjoituksessa Mieleton miljoonakala, että miljoonakala ei ole ainoastaan kovan veden kala.

Ei toki pelkästään: luonnonvaraiset miljoonakalat elävät kaikenlaisissa vesissä. Omassa altaassanikin on Dominikaanisesta tasavallasta tuotuja pehmeän veden villimiljoonakaloja. Ongelmana ovat vain nämä kaukoidän kalanviljelylaitosten kasvatit, jotka on pitkälle jalostettu (kuten huntuevistä ja värikkäistä naaraista näkee) ja jotka tyypillisesti kasvatetaan hyvin kovassa, emäksisessä ja toisinaan suolaisessakin vedessä. Näille sisäsiittoisille ressukoille siirto meikäläisiin pehmeisiin vesiin voi olla melkoinen shokki. Ja enimmäkseen akvaarioliikkeiden myymät miljoonakalat ovat juuri näitä.

Olen itsekin joskus harrastuksen alkuaikoina kasvatellut jalostettuja miljoonakaloja muiden kalojen seassa pehmeissä vesissä. Kyllähän ne lisääntyivät niin nopeasti, että lyhyt elinikä korvautui uusilla poikasilla, mutta onko se nyt sitten inhimillinen tapa pitää eläimiä? Sukupolvien mittaan näissäkin tapahtuu evoluutiota, kun parhaiten pehmeässä vedessä selviävät lisääntyvät parhaiten, joten kauan suomalaisilla harrastajilla olleet "maatiaismiljoonakalat" voivat nekin sietää meikäläisiä vesioloja hyvin. Ne yleensä myös menettävät suuren osan kirkkaita värejään.

Hän oli sitä mieltä, että pehmeän veden kaloja ei haittaa, vaikka vesi olisi kovaa. Eli hänen mielestään voisin järjestää tälle katraalle kovan veden ihan hyvin. Toistaiseksi en ole tehnyt mitään.

Riippuu toki, kuinka kovasta vedestä puhutaan. Ja kuinka emäksisestä. Jonkinlainen kompromissi helmirihmojen ja seeprakalojen kanssa voisi löytyäkin, koska ne ovat molemmat kestäviä lajeja. Silloin tosin mikään laji ei olisi oikeasti hyvissä oloissa: kaikki vain sietäisivät olosuhteita. Kardinaalitetra sen sijaan on Amazonin mustanveden jokien laji, jonka kotivedet ovat erittäin happamia ja lähes täysin kalkittomia. Sille muokkaamaton vesijohtovesikin alkaa olla jo kovan veden sietokyvyn yläpäätä, ja useimmiten kardinaalitetrat kaipaisivatkin nimenomaan veden pehmentämistä ja hapattamista.

Mitkä kivet sopivat akvaarioon? Käyttämättömiä koristekiviä lojuu kaapissa, mutta joistain saattaa liueta veteen kalkkia? Vai miten se meni? Eikö kova vesi ole kalkkista? Eli jos lataan pohjan pullolleen vääriä kiviä niin saatan vahingossa tehdä kovan veden altaan? Plääh! Kyllä tää on hankalaa.

Kova vesi on vettä, jossa on runsaasti mineraaleja. Kalkki on niistä tärkeimpiä. Samalla yleensä (ei aina) myös pH nousee, jolloin kova vesi on pääsääntöisesti emäksistä ja pehmeä hapanta. Vesijohtovesi on pehmeää, mutta sen pH on yleensä nostettu keinotekoisesti, jotta se ei syövyttäisi putkia. Yleensä akvaariossa veden pH laskee noin seiskan tuntumaan ilman sen kummempaa käsittelyäkin, mutta vesijohtoveden ominaisuudet tietenkin vaihtelevat alueittain.

Kalkkikivistä, marmorista ja sensellaisista voi liueta kalkkia. Jotkut käyttävät sitä kovan veden tuottamiseenkin. Ongelmana on tietenkin se, että vedenvaihtojen välillä kovuus kasvaa hitaasti liukenemisen edetessä, ja sitten laskee nopeasti, kun vesihanasta vaihdetaan uutta tilalle. Suurin osa kivistä on kyllä turvallisia, etenkin jos niitä ei ihan allasta täyteen tunge.

Niin ne pohjatonkiaiset on täplämonnisia. Parvikalojakin kai, mutta niitä on nyt kaksi ja nuokin on kai kovia lisääntymään niin se saa riittää.

Täplämonniset kyllä saattavat kutea kohtalaisen helposti, jos sattuvat olemaan eri sukupuolta. Mätimunat ja pienet poikaset ovat kuitenkin sen verran suojattomia, ettei niitä käytännössä muiden kalojen seurassa juuri selviä aikuisiksi. Ongelmaa niiden lisääntymisestä ei taatusti tule. Joten hanki nyt hyvä ihminen kalaparoille kavereita. Tosin täplämonniset ovat seeprakalojen tavoin viileän veden asukkaita (18-24, muistaakseni), ja sekä helmirihmakalat, kardinaalitetrat että miljoonakalat viihtyisivät lämpimämmässä.

Ja kyllä, akvaarionhoito on helppoa, mutta se vaatii taustatietoja. Eri puolilta maapalloa kotoisin olevat kalat eivät ole itsekseen kaikki sopeutuneet tulemaan toimeen juuri sellaisissa oloissa kuin keskivertosuomalaisella on tarjota.

[siikanderi]

Kiitos 7330 vesiselvityksestä! Yritän katsella käytettyjä akvaarioita ja jakaa kalat mahdollisimman pian kahteen sakkiin. Ei tähän mitään kompromissia voi väkisin vääntää ilman kärsimyksiä.