Olennaistahan näiden vaativampien kasvien kohdalla on valon määrä. Millainen valaistus tuohon 140-litraiseen on tulossa? Yhdellä altaan mittaisella loisteputkella ei vielä peruskasveja kummoisempia kasvatella, mutta kahdella on jo kestävämpien punaistenkin kasvien pärjäily aivan mahdollista. Ja tietenkin sitä vaativammat kasvit saa menestymään, mitä enemmän jaksaa perehtyä ja panostaa valon lisäksi lannoitukseen ja hiilidioksidin lisäykseen.
Punalehtisistä lajeista rusolehdet taitavat olla niitä kestävimpiä yhdessä punaisen tiikerilumpeen ja punertavalehtisten melalehtien (esim. puna- ja ruskomelalehdet) kera. Vesimiekoissakin on komeanpunaisia lajeja, jotka pärjäävät kohtuullisella valomäärällä.
Kasvien ja kasvilajien määrä taas ovat täysin makuasioita: joku tykkää vain muutamasta lajista, toinen tunkee altaan täyteen niin monenlaisia kasveja kuin käsiinsä saa, ja on ylpeä viidakostaan.
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Kokeile, sittenhän sen näkee. Kasvit harvemmin ovat erityisen niuhoja esimerkiksi vesiarvojen tai lämpötilan suhteen, joten useimmat vastaantulevat lajit sopivat useimpien kalojen kanssa. Joitain poikkeuksia on, kuten pallopartalevä, joka ei siedä kovin korkeaa lämpötilaa.
Tapparakalat osaavat sitten tosiaan lentää, eivätkä pysy altaassa ellei kansilasien pienimpiäkin aukkoja ole tukittu. Runsaat kasvit voivat kuitenkin auttaa tarjoamalla suojaa veden alla, ja vähentämällä siten hyppimishaluja. Enitenhän nuo hyppivät säikähtäessään jotain. Joskus vuosia sitten minulla oli samassa altaassa tapparoita ja isoja monneja (helmipurjepleko ja kookkaita ripsimonneja), jotka kävivät öisin haukkaamassa happea pinnalta. Ison kalan aiheuttamaa plumps-ääntä seurasi aina koko tapparaparven kopsahtelu kansilasiin.
Pohjakalojen määrästä sen verran, että nuo piikkisilmäthän eivät paljon tilaa vie kokoonsa nähden. Niitä mahtuu pieneenkin altaaseen mukavasti yllättävän paljon (omassa 74-litraisessani on kuusi) ja ne ovat enemmän esillä, jos niitä on useampia. Selkäuimarit taas saattavat kasvaa aika jötkäleiksi, mutta tuppaavat olemaan ujoja ja arkoja. Niille kannattaa varata runsaasti piilopaikkoja, niin tuntevat olonsa turvalliseksi. Kantojen suojissa ne tuntuvat viihtyvän erityisen mielellään.
Kokeile vaikka ensin tuolla kokoonpanolla, eli noitamonnit, piikkisilmät, selkäuimarit, viirikirjokalat ja tapparat. Anna niiden kotiutua ja kasvaa, ja jos tilaa vielä tuntuu olevan, voit sitten harkita vielä lisälajia. Minusta tuntuu, että altaaseen tulee mukavasti eloa näilläkin.