Tunnustusten luola

[Vilpsu]

-Kalat tällä hetkellä 37-litraisessa purkissa, johon vaihdan vettä aivan liian harvoin.
-En karanteenaa uusia tulokkaita.
-Aion asuttaa jostain syystä n. 6cm mittaiseksi jääneen partamonnin pysyvästi 54 litraiseen.
-En ole koskaan syöttänyt kaloilleni elävää ruokaa.
-Kunhan saan nykyiset kalat siirrettyä pois tuosta 37-litraisesta, siitä tulee kääpiörasboroiden lajiallas.

[kirjoplaty]

Kardinaalitetrat ja piikkisilmät ovat toistaiseksi akvaariossa pH 7,5, vaikka pitäisi olla vähintään pH 7 tai alle. Yritän kuumeisesti keksiä keinoja pH:n laskemiseen, mutta jotenkin mysteerisesti se pitää pintansa tuollaisena, turpeista ja hiilidioksideista ja jopa laimeasta rikkihaposta huolimatta.

Toinen tunnustus on, etten aina ehdi ennen kouluunlähtöä aamuisin tarkistaa kalojen ja koko akvaarion vointia. Välillä tuo loota unohtuu tuonne seinustalle ja unohdan laittaa päivittäisen kasvilannoitteen altaaseen. Kuitenkaan jokaviikkoisesta vedenvaihdosta ei lipsuta.

[Tindra]

Ihan uteliaisuuttani kysyn, mutta mitä ihmeen lannoitetta laitat päivittäin?

[kirjoplaty]

Laitan PMDD:tä joka päivä 2ml, tulee tasaisempi lannoitus kuin kerta viikkoon kaikki.

[-matokani-]

Mullakin oli jotain kasvilannoitetta jota laitettiin päivittäin. Pian ajattelin kokeilla PMDD:tä pienellä annostuksella.

No, joo, on mullakin tunnustuksia.
Aloitin akvaarioharrastuksen 12-vuotiaana. Olin kyllä lukenut paljon, mutta ehkä aika lailla vanhentunutta tietoa. Ja uskoin hölmönä kakarana akvaariokauppiaisiin. Ensimmäinen kala oli taistopoitsu n. 7 l maljassa (muovia, 10 kulmaa, edelleen tallessa varastossa). Sitten n. vuotta myöhemmin sain ekan ihan oikean akvaarion, joka oli 63-litraa. Tekniikka ok, mutta kalasto ei! Siellä oli sekaisin kaikkea mahdollista. Mutta ei kultakaloja, niitä en ole ikinä ostanut. Ihmettelin vaan miksi kalat kuolee ja käyttäytyy aggressiivisesti. Isoimmat kalat siellä oli 3 leväbarbia (pieniä kun tulivat, pari viimeistä pääsi jopa 100-litraiseen ja viimeinen oli kerran hypännyt ulos lattialle kun tulin kotiin ) ja mm. 2 helmirihmakalaa. Kaikki nämä kauppias myi tietäen että tulevat tuon kokoiseen ja minä tyhmä edelleen luotin hänen sanaansa. On sekin jotain opettanut. Itketti aina kun kalat kuoli. Olin todella herkkis, nyt en ole enää niin herkkis kun on tullut koettua vaikka mitä eläinten kanssa.
Nyt kuitenkin myöhemmän ajan tunnustuksia, nuo oli kakaran tietämättömyyttä.
Aloitin vesiarvojen mittaamisen vasta viime keväänä (ja olen harrastanut kohta 13 vuotta).
Mulla on 5 puna-aavetetraa vaikka allas on niille ehkä hitusen lämmin (myyntiä vaikeuttaa se että yhdeltä puuttuu toinen silmä). Vielä ei niin kauan aikaa sitten vaihdoin vettä harvoin, kun en tiennyt että nykyään vaihdetaan useammin. Olisi pitänyt tietää. Ihmettelin miksi kaloja kuolee ja akvaariot levääntyy helposti. Vaihdoin vettä ehkä 3 viikon välein. Sitten mulle neuvottiin että kerran 2 viikossa puolet. Aloin tekemään niin. Sitten kuulin että voi vaihtaa jopa kerran viikossa ja aloin vaihtamaan kerran viikossa. Nykyään vaihdan kolmesta pienimmästä altaasta 2 kertaa viikossa ja isoimmasta kerran viikossa ja tästä en lipsu. Nyt kaloja kuolee todella harvoin ja levät pysyy aisoissa. Ja vielä lisää. Pidän kahta viimeistä raitanuoliaista kahdestaan, kun en niistä halua luopua (olleet 10 v mulla) ja kun en halua niitä lisää. Onneksi ne kaveeraa touhunuoliaisten kanssa (tiedän ettei ne ole sama kuin lajitoverit). Unohdan pitää paastopäiviä! Tiedän että pitäisi, mutta olen taas niin innostunut kun hommat sujuu ja on niin monia ruokia mitä antaa, että on vaikea muistaa paastottaa. Joskus ikuisuus sitten lopetin muutaman kalan kiehauttamalla. Ja olen joskus ennen vetänyt kuolleita kaloja pytystä. Ja pidin platyjä ja miljoonakaloja pehmeässä vedessä. Luovuin kun kuulin että vettä pitää kovettaa. Nykyään olen hyvä akvaristi, mutta se ei poista niitä vääryyksiä mitä olen tehnyt, enkä usko että voin koskaan antaa itselleni anteeksi että olen ollut niin tyhmä etten ole ottanut asioista selvää kunnolla ja on tullut kämmättyä ja pahasti. Nykyään yritän tehdä kaiken oikein. Kaikkien lemmikkieni kohdalla. Niitä pitää hoitaa hyvin kun ne on ottanut ja kalat eivät ole poikkeus. Kiitos.

[Cisu]

Itsellä sammakko-allas ja vedenvaihtojen ohessa välillä pyyhin akvaarion lasipinnat sisäpuolelta rätillä. Akvaarioon tarkoitettua rättiä säilytän vedenvaihtoämpäreissä ja kerran vedenvaihdon yhteydessä pyyhittyäni lasit vein rätin takaisin akvaariotarvikkeiden joukkoon ja samassa tajusin että olin pyyhkinyt lasit väärällä rätillä. Oikea rätti oli tippunut lattialle ja kädessäni oli vessanpesurätti!!!!! Paniikki iski ja tuskan hiki tuli naamalle kun pelkäsin että sammakot kuukahtavat mahdollisesta pesuaineen liukenemisesta veteen. Äkkiä sitten vaihdoin vähän lisää vettä ja laitoin reippaasti vedenparannusainetta ja toivoin parasta. Toivominen ilmeisesti auttoi sillä yksikään sammakko ei onneksi kuollut! Mutta jestas mä pelästyin

[muppe+]

Mulla on Komeetta-kultakalanpoikasia melkonen parvi 15-litrasessa poikasakvassa, eikä vielä hajuakaan sijoituspaikasta. Niitä kun on vaan niin kiva katella. Kasviravinteita en oo koskaan käyttänyt (ainaskaan toistaiseksi).

[Noookku-]

Joskus pienenä haavin miekkapyrstöpoikasen karkkirasiaan (vettä ehkä 1-2 litraa...) vedenvaihdon ajaksi, joka silloin kesti jotain 1.5h tai enemmän, kun vaihdoin niin paljon vettä kerralla. Pelkäsin aina ihan hirveesti, että "imuroin" sen ämpäriin ja kaadan vessan pönttöön.

[Tindra]

En muista olenko vielä tätä tunnustanut, luultavasti en, mutta mulla oli aikoinaan 90-luvulla 3 leväbarbia 88-litraisessa altaassa. Eipä me niistä mitään oikeastaan tiedetty, kaupasta vaan suosittelivat ostamaan niitä talkkareiksi syömään levää. Ne sitten kaikki kuolivat suuressa kokemattoman loma"hoitajan" aiheuttamassa katastrofissa.

[Feliza]

Minua ärsyttää kun paremmintietäjät painostavat uusia kirjoittelijoita kalastonmuutoksiin. Tippa oli tulla linssiin, kun joku tässä kirjoittikin ikävöineensä lapsensa kanssa kovasti kalaansa, josta oli luopunut yleisen painostuksen vuoksi. Ei näin.

[MrAFCMagic]

Minua ärsyttää kun paremmintietäjät painostavat uusia kirjoittelijoita kalastonmuutoksiin. Tippa oli tulla linssiin, kun joku tässä kirjoittikin ikävöineensä lapsensa kanssa kovasti kalaansa, josta oli luopunut yleisen painostuksen vuoksi. Ei näin.

Jooh, mullakin on tiedossa pari jotka on aina ensimmäisena jossain ongelmassa valittamassa, että väärä kalasto, kun kalalla on tauti...

[Noookku-]

Kun vaihdan viikoittain vettä akvaariooni, niin kauhon jaavansammaleen pois sieltä ja pesen sitä juoksevan veden alla ja sitten puristan kuivaksi silleen niinkun pesusienen ja pesen vielä uudestaan...kun siinä on aina niin sairaasti etanoita ja se haisee karseelta...tekis mieli käyttää saippuaa, että sais sen kauheen kasan kunnolla puhtaaks...
Ja vesiarvojen mittaus yhä surkeaa ja hyvin harvinaista...

[TheSiren]

-Akvaariossa on täplämonnisen poikasia vain 2 kpl. Vien ne kyllä lähiaikoina eläinkauppaan. (Onkin eriasia että miten saan ne tuolta kasvitiheiköstä pois..)
-En lopettanut puolikuollutta kalaani, vaikka olisi pitänyt.
-Olen jättänyt kuolleen kalan akvaarioon enkä ole noukkinut sitä pois.
-Kypsytin ensimmäistä 54 litraista akvaariotani vain 5 pv, enkä edes mitannut mitään vesiarvoja. Myöhemmin sama akvaario oli hyvin ylikansoitettu.

[tuvu]

En ole koskaan kypsyttänyt allasta kalattomasti.

[Callef]

Tyttäreni huonetta siivotessani katsoin ohimennen altaaseen ja jähmetyin kauhusta --

taistelukala uiskenteli siinä keskellä akvaa, iso sukarapu jo niin syvällä vatsassa että ravun poloisesta oli enää vain pää näkyvissä taiston ammottavassa suussa... eli siinä siis kaksi silmäparia tapitti altaasta meikäläistä syvälle silmiin: taisto vähän hämmentyneen (syyllisen?) näköisenä, ja rapu taiston hampaissa kuoleman kielissä irvokkaissa tuskissa apua anoen... hiljaa huutaen...

Näky oli oksettava. Juoksin ulos huoneesta. Käännyin, katsoin ovelta kohti akvaa. Takaisin sisään. Polvet lattiaan ja naama kiinni lasiin. Kyllä. Totta se on. Ja takaisin ulos huoneesta. Onneksi tytär ei ollut paikalla. Oppikoon myöhemmin että luonto on julma ja maailma paha.

Nojah. Rauhoituttuani otin järjen käteen. Eli siis en.

Tässä tunnustukseni:

Itseni huijaamisen huurussa jäsentelin ja tulkitsin tilanteen näppärästi siten, että:

1) olin ruokkinut taistoa liian vähän ja että
2) tämä oli taistolta vain kulinaristinen "kokeilu" ja että
3) akvaariokauppias ei silti aikuisten oikeasti ollut oikeassa varoittaessaan, että taisto voi hyvin syödä ravut pois ja että
4) muut altaassa asuvat ravut (joita ei siis enää näkynyt) olivat vain järkytykseltään nekin piilossa (tai suodattimessa.)

Heikkomielisenä en siis tietenkään antanut moisen draaman lannistaa - eihei! Tuohan oli vain "stipla", epätodennäköinen vahinko, lähes onnettomuus! Rahallahan tästä selvitään! Joten, eipä hätää: ostin yksityiseltä viljelijältä säkillisen sukarapuja = 30 rakkaudella viljeltyä supertervettä ja viriiliä ja valioyksilöitä joka iikka... eli täynnä elämää, potentiaalia, tulevaisuutta. Rinta rottingilla rapupussin kanssa kotiin. Isi fiksaa. Aluksi taiston huolellinen täsmä ruokinta, napa täyteen varmuuden vuoksi. Muillekin asukkaille extra-annokset surviaisentoukkia ja hippuja. Ja sitten eikun altaaseen vaan koko konkkaronkka uusia jänteviä tulisukarapuja - vain pikainen (aidosti välittävä, tottakai) totutus ensin ja plomps, pussi nurin altaaseen!

Ja olin muuten todella tyytyväinen itseeni. Ajattelin uushankinnallani sekä kompensoivani tuota taiston aiheuttamaa hävikkiä että muutenkin uudistavani rapukantaa and all that. Päätin myös pyrkiväni varmistamaan ravuille ihkaomia pellettejä ja lisää tiheitä kasveja ja ja ja .... Saisin uutta ja kompensoivaa positiivista sukarapukarmaa. Ehkä morkkiskin hellittäisi! Kyllä tämä tästä.

Jep jep...

Verilöylyhän siitä tuli.

Taistolla meni 3 päivää sukarapujen teurastamiseen. Se oli sellaista tauotonta sekopäistä ajojahtia ympäri allasta - siinä eivät Tetrat tai Rusokiilakyljet edes ehtineet väistellä kun taisto paahtoi edestakaisin altaassa kuin olisi ollut kamoissa. Katsoin itkua tihrustaen nenä kiinni lasissa kun tappajakala nappasi keskikokoisen pahaa aavistamattoman ravun yhdellä alakierteisellä ninja-iskulla suuhunsa... Välillä ei seuraava välipala mennyt ihan kertanielaisulla, piti taiston rouskutella ja käydä pinnasta hakemassa happea. Jotkut vähän ovelammat ravut taisivat väistää kerran, toisenkin... mutta kolmannella kerralla noutaja tuli - pimeänpuhuva viitta hulmuten. Ihan mahdotonta määritellä oliko kysymyksessä metsästys tai vainoaminen. Puhdistus joka tapauksessa. Taisto teki selväksi etteivät äyriäiset täällä hillu.

Tyttäreni huusi taistolle komentaen tätä lopettamaan. Rouva katsoi minua syyttävästi. Sekasorto oli täydellinen. Kaikki oli syytäni. Ja itse koin, siinä rapujen rivien harvetessa silmieni edessä, tarkoituksenmukaiseksi suorittaa analyyttistä päättelyä. Voiko taistelukala saada ummetusta? Monta sukarapua yhteen taistoon oikein mahtuu? Kuormittaako rapujen jämät allasta? Jääkö mätäneviä osia? Onko rapu-aterian kakka ärtsympää kuin muun ruoan jätös?

Kaikki oli siis melkein epätodellista, kuin pahaa unta. Eikä siinä hätävara-altaan pystytys tullut edes mieleen, eipä olisi ollut vermeitäkään moiseen pelastusoperaatioon.

...

Nyt ei rapuja ole enää juuri näkynyt. Kovin on hiljaista. Joku tosi iso ja punainen kurkistaa jonkun puskan takaa silloin tällöin. Varmaan taistolle liian kovakuorinen suupala. Pahinta on, että koko altaan viattomuus on viety. Nykyään akvaa katsoessani näen enimmäkseen sen muistomerkittä jääneenä hiljaisena "joukkohautana" tai muuten vaan rajattoman pahuuden pesänä... paikkana johon itse naiviuttani orkestroin mässäilevän massamurhan. Koko altaan viattomuus on viety. Ennen tyttäreni akva oli biologisen vakauden ja täydellisten vesiarvojen Eden, turvan ja tasapainon tyyssija pandamonneille, tetroille ja rusoille. Eihän nekään raukat ikinä toivu järkytyksestä! Voiko kaloille järjestää terapiaa? Mitä se maksaa?

Nykyään kun näen tuon pulskan liilansinisen pedon partioivan rauhallisesti altaassa seesteisenä ja itsevarmana, kuulen korvissani soivan Tähtien Sodan Darth Vaderin marssin melodian...

"Taaa-taaa-taaa-ta-tadaa-taa-tadaaa..."

[Feliza]

Pidän kääpiölajeja yhdessä lehtikalojen, joista osa täysikasvuisia, kanssa. Laji mahtuisi helposti aikuisen lehtikalan kitaan. Kaikista synkistä ennusteista huolimatta käppänät viihtyvät, viuhtovat, uivat keskivedessä ja kekkaloivat rohkeasti menemään. Ovat paljon enemmän esillä kuin pedottomassa altaassa. Lehtikset vain melovat laiskana vieressä.

Älkää oikeesti kokeilko tällaista kotona.

[KuPLa_]

-En tällä hetkellä mittaa vesiarvoja, koska ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa niiden kanssa.
-Minulla on 100l akvaariossa rusokirjoahven pariskunta. Voivat hyvin, kutevatkin. Eivätkä edes kärhämöi.
Ahvenista luopumista olen pohtinyt.. mutta tuntuu vaan niin tyhmältä. Viihtyvät hyvin ja täällä minulle niitä tuohon suositeltiin.
Ja nyt jälkeen päin sanotaan että ovat liian pienessä. Akvaariokirjassakin sanottiin että 100l riittää parille. Mutta ilmeisesti vanhaa tietoa ja 100l on liian pieni

[mc82]

Tämä on tullut jo selväksi monille, mutta tunnustetaan synnit vielä kerran:

Meidän 63-litraisessa on parvi kardinaalikaloja liian lämpimässä vedessä, +26 'C. Samassa tankissa taisto.
Kalat on kotiutettu ilman karanteenausta
En omista tippatestejä, vesitestit tehdään liuskoilla
Taisto syö lähinnä pelkkiä survareita - saa niitä, koska ahneet kardinaalit vetävät kaikki hiutaleet taiston nokan edestä
Taisto kotiutettiin, kun kypsytystä oli takana reilu vuorokausi

Kardinaaleille etsitään edelleen uutta kotia, mutta jos ei löydy, niin mehän pidetään ne. Liian sokeasti tuli kuunneltua akvaariokauppiasta, eikä yhtään kuunnellut pään sisällä soivia hälytyskelloja...

Ja voin sanoa, että hävettää kaikki kalojen terveydellä leikkiminen, erityisesti noiden kardinaalien oleilun väärissä lämmöissä olen ottanut erityisen raskaasti... Jos vaikka joku haluaisi antaa kardinaaliparvelle paremman kodin, se olisi tällä hetkellä suurin toiveeni

[thank]

Minulla ja siskollani oli joskus 10 vuotta sitten, kun olimme lapsia, oma akvaario. Sen koko oli 63 litraa. Siellä oli meidän ihkaomasta soramontusta kaivettua soraa pohjalla. Kalastona siellä oli neontetroja x määrä (ei voi muistaa), kardinaalitetroja x määrä, 2 keltarihmakalaa (alunperin oli 3), puikkokala (!), joka tosin erehdyksessä hankittiin ja se tekikin sitten itsarin, jota tietysti itkimme, leväbarbeja, partamonneja tmv 3 kpl, miljoonakaloja ja miekkapyrstöjä (tosin miekat taisivat olla platymixejä, olivat punaisia kera mustan pyrstön ja kokoa isoimmalla vain n. 5 cm). Kasveja akvaariossa muistimme mukaan oli 4.

Vettä vaihdoimme 1-2 viikon välein 1/3. Kasvit joko pärjäsivät tai sulivat pois. Alussa emme käyttäneet edes lannoitteita, sitten käytimme, sitten tupsulevä valtasi akvaarion.

Akvaariossa oli valaisin ja suodatin, muuta elektroniikkaa ei ollut. Muistan joskus mitanneeni lämmön siitä (ehkä kerran) ja vesi oli 21 asteista.

Lopulta kyllästyimme lätäkköön ja annoimme kalat ystävällemme, joka tappoi ne vuorokaudessa silikonimyrkytykseen.

[Piia85]

haha thank, muistan oikein hyvin tuon meidän ihanuuden. koskaan en ollut kuullutkaan mistään vedenparannusaineista/vesitesteistä ja sitte itkettii ku se tuttu tappoi kaikki.

ja uusia mokia: akvaariossa, jossa alle 60-litraa vettä, on 3 monnista ja muutenkin älytön ylikansoitus...

[thank]

haha thank, muistan oikein hyvin tuon meidän ihanuuden. koskaan en ollut kuullutkaan mistään vedenparannusaineista/vesitesteistä ja sitte itkettii ku se tuttu tappoi kaikki.

ja uusia mokia: akvaariossa, jossa alle 60-litraa vettä, on 3 monnista ja muutenkin älytön ylikansoitus...

Mut eiks ne oo kuitenkin muuttamassa isompaan?

Vesitesteistä en muista itsekään kuulleeni, ja akvaarioharrastus taisi lähteä naapurin likan majoitettua kotiinsa faunaboksiin miljoonakalan poikasia. Oli se hälläkin kyllä kalasoppa. Kaikki sekaisin, ja hyi ***** se leijonanpääkultakala joka sillä oli!

Muistan kyllä myös äitimme akvaarion joskus 90-luvun alussa. Se oli ihan hieno (muistaakseni). Siellä oli jotain kirjoahvenia ja tulipyrstö sekä pienempiä kaloja ja tuliliskokin jostain sinne eksyi, muistaakseni. Eräänä aamuna äiti sitten päätti, että akvaario lähtee, kun yön aikana akvaariosta oli kaikki muut kalat kadonneet paitsi ahvenet ja tulipyrstö.

[naatti]

Mulla on tulipyrstö 270-litraisessa monnisten, tetrojen ja barbien kanssa. Kiltti muuten, mutta jahtaa barbeja. Ne lähtevätkin toiseen altaaseen jahka saan laitettua.

[-Dragonfly-]

Kröhöm, minäkin nyt otan ja liityn syntisten kerhoon
Eli olen enemmän ja vähemmän harrastanut "akvarointia" vuodesta 1999 ja en ole hirveän uusein mittaillut mitään vesiarvoja sun muuta, ainoastaan silloin, jos on ilmennyt jotain ongelmia...
No, onneksi mitään ihmeellistä ei ole sattunut kuin silloin ihan alkuaikoina ja muuten kaikki on ollut ok

[Monni-fani]

Meillä oli kaksi tikrua pitkään vain 117 litraisessa, syksyllä siirrettiin ne 460 litraseen. Sitten toinen niistä menehtyi pilkkutautiin ja nyt se toinen on siellä ihan yksin.On kyllä ihan pirteä otus ja sitkeästi puolustaa katkarapukökkeröään rihmiksiltä. On jopa ottanut muutaman kerran katkarapua kädestä.

[-Mandell-]

ainiin ja mä en ole myöskään mitannut vesiarvoi ööö kolmee vuotee? mut hyvin on pärjätty tähänki asti nii tuskin tuun mittaa vielkään