Miten olet aloittanut harrastuksen?

[nikkenakke]

Aloitin 2 viikkoa sitten ostamalla 60l akvaarion Innostus lähti siitä kun näin kaverilla pari akvaariota jotka olivat hienosti sisustettuja! Niinpä heti seuraavana iltana menin nettiin ja etsin tietoa akvaarioista 4h putkeen jonka jälkeen oli perusasiat tiedossa Nyt akvassa asustelee yksi taistelukala ja 6 kardinaalitetraa

[Luumunkukka]

Pystymetsästä. Ja kiiitos Aqua Webin Monen vuoden haaveilua tosin taustalla tämän harrastuksen suhteen.

Googletin: myydään akvaario. Sitten löysin tämän sivun ja mukavan myyjän perheineen Joensuusta (jotka toivat!!! akvaarion lomamatkallaan meille kotiin saakka ja auttoivat laittamisessa ja muutenkin opastivat kaikessa)

[muppe+]

Noin seitsemän vanhana aloittelin sillä perinteisellä Ilvestölkillä. Kesämökkimme kirkasvetisen järven rantamatalikossa kahlailin muovikauha (kauha on kauha, eikä mikään kuuppa ) kourassa kaikki kesäpäivät, satoi tai paistoi. Saaliina oli kalanpoikaset, kotilot, sudenkorennon toukat ja muut vesiöttiäiset sekä tietysti vesikasvit .
Niitä sitten katselin ja syötinkin planktoneilla.
Murrosikä kun koitti, lasipurnukat jäivät, mutta vähän yli kakskymppisenä harrastus heräsi henkiin. Aloittelin "vaatimattomasti" 250-litraisella. Kalastoa en kyllä enään muista, mutta kai ne jotain Miljoonakaloja ja Tetroja oli. Nettiä ei silloin vielä ollut, ja tieto/taito kalojen hoidosta oli vähän retuperällä. Välillä pidin taukoa, ja sitten taas ostin 128-litraisen lasilaatikon. No vähän paremmin se sujui, mutta nyt jälkikäteen ajatellen; epäsäännölliset vedenvaihdot, suodattimen- ja hiekan liialliset putsaukset sekä toisilleen sopimattomat kalat olivat silloinkin "tietämättömyyteni syntejä" .

[Villasukka]

Mä oon haaveillu akvasta varmaan 10 vuotiaasta, mutta vanhemmat oli nuivia eikä antaneet hommata. Haave unohtu sitten muutamaksi vuodeksi ihan kokonaan, kunnes kaveri kysäisi ohimennen, että tiiänkö ketään joka ois kiinnostunu akvaariosta, sais uloskantohintaan. Sain sitten toisenkin samalla kertaa, pienemmän. Tuolla se isompi ny on, olkkarin nurkassa, ekat kalat muutti sinne eilen arvatkaas mitä mä oon tehny eilisestä asti? Aivan, istunu rivissä kissojen kans lattialla tuijottelemassa kaloja.

[ppiikkis]

huutonetistä

[RvaHuu]

Yläasteiässä paras kaveri sai akvaarion, ja sain häneltä pari miljoonakalaa. Iskin ne isoon koristelasipulloon, olisikohan ollut 10 litran vetoinen. No eiväthän ne siellä viihtyneet, ja äiti alkoi sääliä eläinrakkaana ihmisenä. Hommasivat minulle 50 litran akvaarion, jossa oli ihan liikaa ihan liian isoja kaloja. Miljoonakalat sinne, no arvaahan sen miten siinä kävi, meinasi harrastus jäädä siihen. Sain isommankin 100-litraisen jossain vaiheessa.

Lukioiässä homma lakkasi kiinnostamasta, allas tyhjennettiin ja kannettiin vintille.

Kului parikymmentä vuotta, ja 7-vuotias tyttäreni alkoi vinkua lemmikkiä. Olen allergikko, joten muuta ei voinut harkita kuin akvaariota, ja tässä sitä mennään taas...

[Henkkaz]

Mulla harrastus alkoi, kun meidän perheen isukki on allerginen kaikelle mahdolliselle ja haluttiin lemmikkiä. Olen ollut siitä asti kun opin lukemaan (5v) kiinnostunut eläimistä ja luonnosta. Ehdotin vaikka mitä terraario eläimiä lemmikiksi, mutta äiti inhosi niitä toukkia sun muita. Sitten viimeisenä ehdotin akvaariota. Eräänä kauniina päivänä löysin tänne foorumille lukiessani amazonista. Tein samantien käyttäjän ja rupesin imuroimaan tietoa harrastuksesta. Muutaman kuukauden päästä olin 200 litraisen akvaarion ylpeä omistaja. Sitten harrastus on vienyt kokonaan mukanaan, joskus vähän liikaakin, kun muut valittavat kun en puhukkaan muusta kuin akvaariokaloista ja jutuista. Pitkän jankutuksen jälkeen olen saanut vanhempani siihen päätökseen, että saan isomman akvaarion kunhan plekoni kasvavat muutaman sentin ettei tule siellä syödyksi. (nyt noin 7 cm pitkiä) Tilaa olisi v aikka 3 metriselle jättitankille, mutta äiti on koko ideasta jo ihan kauhuissaa, mutta kyllä se sitten viimeistään omassa talossa myöhemmin....

[ZamY]

Mulla harrastus alkoi, kun meidän perheen isukki on allerginen kaikelle mahdolliselle ja haluttiin lemmikkiä. Olen ollut siitä asti kun opin lukemaan (5v) kiinnostunut eläimistä ja luonnosta. Ehdotin vaikka mitä terraario eläimiä lemmikiksi, mutta äiti inhosi niitä toukkia sun muita. Sitten viimeisenä ehdotin akvaariota. Eräänä kauniina päivänä löysin tänne foorumille lukiessani amazonista. Tein samantien käyttäjän ja rupesin imuroimaan tietoa harrastuksesta. Muutaman kuukauden päästä olin 200 litraisen akvaarion ylpeä omistaja.]

Ja minkä ikäinen olet nyt?

[JenCa]

Itellä oli joskus ala-asteikäisenä muistaakseni 7-litran boksissa kaksi kultakalaa. Ei mitään tietoa käytännön asioista, kalojen lisäksi oli vain sora ja yksi muovikasvi, ei mitään suodattimia tai muuta. No eihän ne kauaa siellä hengissä säilynyt, ja mielenkiinto lopahti siihen.

Nyt vähän vanhempana aina vähän väliä eksyn tänne a-w:hen tutkiskelemaan, mutta en ole uskaltanut aiemmin tosissani harkitakaan akvaariota kun on asunto vaihtunu niin usein. No, nyt taas sitten päädyin joku aika sitten tänne ihmettelemään ja voi elämä sitä innostusta kun tajusin et vihdoinkin elämäntilanne on sellainen että voisin tän ikuisuushaaveen toteuttaakin. Nyt sitten malttamattomana odotellaan 128-litraista akvaariota, juostaan akvaarioliikkeissä ja opiskellaan netissä akvaariojuttuja

[-Robbary-]

Mun akvaarioharrastus alkoi sillä, että monta kuukautta kinuin akvaariota, kun jotenki on aina kalat kiinnostanut. Kuitenkaan sitä en saanut. Kaikki nettisivut ja kirjoitukset kävin läpi ja etsin kuvia ja näyttelin niitä vanhemmilleni tyyliin "kato nyt miten hieno toiki on". Sitten me mentiin ihan muina tarkoituksina kirpparille kiertelee, ku ei ollu muutakaan tekemistä. Sitten siellä osui silmään muistaakseni 61L akvaario tarvikkeineen. Menin akvaarion luo ja katsoin sitä hetken. Sisällä oli suodatin, kirja, haavi, valaisin, ruokaa jne. Sitten sain melkein halvauksen ku näin hinnan: 15e! Paikalle raahasin tietenkin vanhemani ja kinusin akvaariota. Lopulta leppyivät ja sitten sitä akvaariota alettiin kantamaan tiskille. Sen jälkeen eläinkauppaan. Vaikka tietoja olin lukenut, niin tuli silti tehtyä niin huonot päätökset sitten sielä eläinkaupassa ja tietenkin myyjän suosittelemana. Mukaan lähti 4 kultakalaa. Sitten mukaan lähti partis. Mukaan lähti myös pari punarotalaa ja joku muu kasvi (en muista nimeä). Hiekaksi lähti mukaan sininen hiekka ja pihalta haettiin vielä valkoista koriste hiekkaa ja sekoitettiin ne keskenää. Tosta pihalta hain sitten vielä muutaman luonnon kiven koristeeksi ja Voila! Siinä se sitten oli. Ihka ensimmäinen akvaario. Tällä hetkellä kultikset on tutun akvaariossa (500L) ja partis edelleen meillä. Nykyisin meillä on 660L, 325L, 60L ja 20L ja siinä välissä vaikka kuinka monta akvaa. Kuvaa taitaa mulla olla vieläkin siitä ekasta akvasta. Lisään tähän jos suinkin löydän.

[srd]

12 litran kultakalamaljalla tuli aloitettua 19 vuotta sitten. Ja juu, ihan kultakalan kera, jonka tosin kissa teurasti 3 viikon sisällä hankinnasta. Sitten maljaan tulivan miljoonakalat. Eipä tuo harrastus kauan silloin muksuna jaksanut innostaa kun eihän ne kalaparat siellä maljassa kauan eläneet...

Uudelleen innostuin n. 9 vuotta sitten ja kasvattelin aika pitkään taistelukaloja.

Nyt "vanhoilla" päivillä tyydyn rauhalliseen lemmikkikalaan, ja palasin juurilleni viime talvena kun hankin taas kultakalan. Momo on tullut jäädäkseen.

[Drapulmaala]

Minun himoni alkoi 10v kun kinuin vanhemmiltani kissaa ja koiraa. No sitten isä sanoi että hommataan sulle akvaario ja sinne kymmenen kalaa. No innostuin sitten heti ja varastossa oli tyhjä 60l Olin heti niin innostunut ja rupesin hankkimaan tietoa mutta kun hankin niin paljon tietoa niin unohdin käyttäjätilini tänne ja eikun uus. Mulla oli aiellä joskus aikoinaan 2 kultakalaa ja 2 haimonnia Luotin tietenkin myyjään. Haimonnit kuolivat sitten toinen kultakala ja yks kultakala jäi. No sitten kinuin että mä haluun myydä sen ku se kuuluu isompaan akvaarioon. Sitten sain sen myytyä Ja sitten oltiikin haluamassa uutta akvaariota. No sitten tutuilta 200l allas tarvikkeineen 150 euroo

[en]

No se alkoi 5 litran hillopurkilla ja muutamalla kaverilta saadulla miljoonakalalla, ikää oli silloin jotain 10v. Ei suodatinta, ei hapetinta... no ei paljoa tietoakaan

-Juissi

Sama alku... jatkui 35l mutterialtaalla...63l altaalla...128l altaalla... 300l altaalla ja lukuisilla muilla tän 20v aikana... Mut 18½v partamonni on meillä edelleen. JA partamonnin pikkupoikanen ostettiin siihen 63 litraiseen ekaksi kalaksi...

[Halla76]

Mun akvaarioharrastus alkoi sillä, että monta kuukautta kinuin akvaariota, kun jotenki on aina kalat kiinnostanut. Kuitenkaan sitä en saanut. Kaikki nettisivut ja kirjoitukset kävin läpi ja etsin kuvia ja näyttelin niitä vanhemmilleni tyyliin "kato nyt miten hieno toiki on". Sitten me mentiin ihan muina tarkoituksina kirpparille kiertelee, ku ei ollu muutakaan tekemistä. Sitten siellä osui silmään muistaakseni 61L akvaario tarvikkeineen. Menin akvaarion luo ja katsoin sitä hetken. Sisällä oli suodatin, kirja, haavi, valaisin, ruokaa jne. Sitten sain melkein halvauksen ku näin hinnan: 15e! Paikalle raahasin tietenkin vanhemani ja kinusin akvaariota. Lopulta leppyivät ja sitten sitä akvaariota alettiin kantamaan tiskille. Sen jälkeen eläinkauppaan. Vaikka tietoja olin lukenut, niin tuli silti tehtyä niin huonot päätökset sitten sielä eläinkaupassa ja tietenkin myyjän suosittelemana. Mukaan lähti 4 kultakalaa.

Mulla hiukan sama tarina, mutta akvaario 12l, siellä 3 kultakalaa ja miljoonakaloja. Ikää mulla oli 10v. Heti perään sain kyllä jonkun 100l, johon ei sitten tullut kultakaloja. Lehtikaloja tosin oli ja pusukaloja. Onneksi on nykyään internet ja tieto!

[thank]

Mun harrastus alkoi joskus peruskoulun 6:lla - 7:llä luokalla eli aikaa siitä on joku 13 vuotta. Kaverillamme oli miljoonakalan poikasia faunaboksissa, jonne heille myöhemmin muutti myös kultakaloja (hrr, se leijonanpää oli kyllä aika karsee...). Äiti lupasi sitten meille oman akvaarion, joka oli 63 litrainen allas. Sinne asutettiin rihmakaloja, puikkokala, neontetroja, kardinaalitetroja, miekkapyrstöjä, kolme partamonnia... Voi niitä aikoja. Akvaario oli meillä muutaman vuoden, kunnes kyllästyimme. Puoli vuotta sitten siskoni houkutteli minut takaisin harrastuksen pariin lähettämällä minulle 128 litraisen altaan, ja kuukausi sitten sinne muutti ensimmäiset asukkaat.

[Mayhew]

Taisin olla 9-vuotias kun isäni esitteli minulle käytettynä ostamansa 160l akvaarion. Siitähän tämä muksu sitten innostui ja aloitti akvaarioharrastuksensa melkoisella kalasopalla pusukaloineen ja isoine kirjoahvenineen.. Niistä ajoista on onneksi jo jonkin verran viisastuttu.

[Ruma mies]

Tarkkaa alkamisaikaa on vaikea sanoa, kun pikkulapsesta saakka olen pitänyt purkeissa järvestä, ojista ja lammikoista kerättyjä vesieläimiä. Yksi kiintopiste kuitenkin on ensimmäinen Sputnik vuonna 1957. Sputnikin ylilennon ajankohta julkaistiin kotikaupungin lehdessä ja suunnilleen koko kaupunki kerääntyi katsomaan sitä. Sattumalta seisoimme kellosepänliikkeen vieressä. Sen ikkunassa oli vesitiiviin kellon demonstraationa akvaario, jossa uiskenteli miljoonakaloja (ja kello kävi akvaarion pohjalla).

Minua ei Sputnik paljon kiinnostanut, mutta akvaario sitäkin enemmän. Heti seuraavana päivänä menin pyytämään liikkeestä miljoonakaloja ja sainkin muutaman ja palan jotain kasvia. Laajasuisessa hillopurkissa miljoonakaloja sitten syntyi myytäväksi saakka. Luulin sen jälkeen pitkään, että akvaariokaloja myydään kelloliikkeissä.

Ensimmäisen oikean akvaarion sain 1961 ja vähitellen akvaarioiden määrä alkoi kasvaa aina jonkun kalalajin hankittua jälkeläisiä. Harrastus loppui kun 1990-luvun alkupuolella jouduin matkustamaan jatkuvasti. Akvaariot jäivät retuperälle ja katosivat kokonaan.

Viime talvena kotiin syntyi remontin seurauksena metrin mittainen ylimääräinen tila ja siihen hankittiin seura-akvaario. Päätin, että toista ei hankita, mutta nyt ovat kääpiökirjoahvenet kuteneet pari kertaa ja alkaa tuntua, että pitäisikö niille hankkia ...

Muokkaus: Jatkoa vielä, että kyllähän on maailma muuttunut vuosien 1990 ja 2010 välisenä aikana ...

[jossula]

Onneks muutkin on tehny virheitä..
Itelle tuli kaverilta 60 litranen nyt heti vuodenvaihteessa. siihen tuli aluks pienenpieniä platyjä ja albiinomonninen. Luin että tuo monninen tarvis kaveria ja tuli lisää muutama, platyt paljastu miekkapyrstöiks ja sitten tuli 300 litranen vanhan viereen. Äitillä aikoja sitten ollu 250 litranen, ja (onneksi!) ei halunnut kultakaloja kun sotkii niin paljo.. Muita kyllä tuli, kuten lehtikalaa ja taistoja+muitakin, osa altaan mukana. Nyt sitten korjaillaan virheitä ja kappiaan antamien ohjeiden seurauksia, kaloja ei oo kuollu mutta eipä ne oikeen samoihin altaisiin sovi.. Ja nyt tulee uus allas että sais kalat oikeempiin oloihin, ei raaski myydä, vielä kun kalliilla kaupasta ostettu; siispä lisää litroja! Tulee toinen iso allas mihin saa miekkikset ja täplämonniset ja pandamonniset(sopiihan?), parvia vaan kasvattaa vähä, en vaan tiiä meniskö lehtikalat paremmin tuohon missä nyt on, 26asteinen jota nostetaan kyllä toisen altaan tullessa, vai miekkisten seuraan..

[kwaak]

En tiedä voiko tätä enää kutsua harrastukseski, sillä en varmaan pystyisi elämään ilman akvaariota enää. Elämäntapa? Anywaaay, tämä alkoi siitä kun pohdin rippilahjaa noin about 2 vuotta sitten

[fix]

Joskus nuorena plikkana justiin ensimmäisen muksunsa pyöräyttäneenä, ukko kerran oli korjaamassa serkkunsa tulipalon jälkiä. Kotiin se toi sieltä kattilan jossa oli kilpikonnia. Epäili niiden kuolleen tai ainakin kuolevan pian, illalla kävi kauhea kolina kattilassa. Kaksi pienen pientä punakorvaa siellä köllötteli, kaiken maailman savuille ja muille epäterveellisyyksille altistuneet kohtalon kolhimat otukset. Pakkohan niille oli allas hankkia. Ei niitä voinut sinne kattilaankaa jättää, eikä miul sydän kestäny kattella niitä. Keskellä iltaa kävin jo laskemassa vauvan paatipunkkaan vedet jonne konnat laskea. Joten seuraavana päivänä akvaarion osto. Mitähän tuo olisi ollut 100x40x40. Monia hauskoja hetkiä konnien kanssa vietettiin, kunnes lopulta toinen kuoli kaikista yrityksistämme huolimatta. Savu oli tehnyt tehtävänsä sille pikkuiselle Kovasti se yritti toipua, söi innolla, leikkisä, ui sen mitä jaksoi... Mutta liian pian alkoi oireilut. Yhtenä päivänä katselin kuinka kilpikonna kiipesi saarekkeellen ja kurkotti kohti suihkua (juu-u meil oli niille ihan oma suihku nurkkaus saarekkeellaan) ja ponkaisi toiselta puolelta saarta alas sukeltaen sen alitse ja taas toiselta puolelta ylös ja suihkun kautta hyppäämään Ja viikon sisällä ensin halvaantui oikea etujalka, sitten takajalka. Katsoimme armeliaimmaksi lopettaa pikkuisen Itkuhan siinä tuli. Toinen jäi ihan yksin, ja vahvistui, ja kasvoi. Jossain välissä totesin ettei aika riitä enää. Myimme toisenkin poies, ja meille jäi tyhjä allas. Siihen sitten hommailtiin kaloja, mitä lajeja siellä sitten olikaan ainoa minkä muistan oli kiilakyljet ja haimonnit. Suodatin löytyi, pohjasora, haavi, lappo ja valaisin. Mutta siinäpä ne. Niillä eväillä mentiin kunnes ukon kanssa erottiin. Raivoissaan ukko heitti eroilmoituksen kuultuaan vasaran akvaariota päin ja se niistä kaloista, ja siittä akvaariosta.

Meni muutama kuukaus ja asustelin opiskelijayksiössäni. Sinne sitä oli pakko reilu 1oo litranen mahduttaa. Ei vain osannut olla ilmankaan. Rankan eron jälkeen oli rauhoittavaa istahtaa illalla pimeässä akvaarion eteen ja katsella kalojen touhuja. Tällöin hommasin ekat palettini, ja aloitin kasvattamisen. Jos näidne kohdalla sellasiesta voi puhua Aika itsestään/itsenäisesti ne sen kaiken teki kuitenkin. Jossain välissä löytyi uusi ukko, ja tuli lisää lapsia. Akvaariokin muuttui isommaksi rescue-tapauksen johdosta, nyt oltiin jo sellaisissa mittaluokissa että akva mahdutettiin keittiön pöytätasolle, kun ei muualle mahtunut. Sinne sitten hommailin uudet kalat. Oli tulipyrstöpoppoo (kyllä 3 kipaletta, ja ne muute menestyivät keskenään), tiikerinuoliaisia tutuksi ja turvalliseksi todettu palettikalapariskunta, taistoukko ja mitähän muita siinä olikaan. Ei voi muistaa niin kauas. Aikoinaan erottiin tämänkin miehen kanssa. Muutto etelästä pohjoiseen oli omanlaisensa rumba kalojen kanssa. Jossain vaiheessa oli pakko myydä kalat ja akvaario. Ruoka lapselle meni kalojen edelle Välissä oli sitten useampikin vuosi ilman kaloja. Sen sijaan akvaario kyllä oli, mutta siinä asusteli tulilisko. Yhtenä aamuna vain heräsin vessanpytyn kohinaan, ja lapsen hätääntyneeseen huutoon: -Äiti äiti, Santeri meni vessaan eikä se tule sieltä pois!!! Itkua vääntävä pikkupoika yrittää nikotella kuinka hän ajatteli että se pääsee ylös jos hän laskee vähän vettä pyttyyn niin se voi uida ylös Lapset ja lapsen aivoitukset. Kyllä itki pikkuinen kauan ja hartaasti rakkaan santerinsa perään. Uutta lemmikkiä akvaarioon en saanut ottaa ennen kuin vasta vuotta myöhemmin. Yhä edelleenkin 10 vuotta myöhemmin poikani kysyy: -Muistatko äiti? Kuinka hän saattoi olla niin tyhmä?

Muutamaa kalaa sitten pidin Santerin vanhassa altaassa, kunnes tuli muutto pohjoisesta etelämmäs taas. Täältä löytyikin sitten unelmien mies, jolla sattui olemaan noin 60L akvaario, jossa asusti 30 cm partisakka joka nyhväs yhdessä nurkassa, ja joitai muita pikkusinttejä. Pakotin miehen ostamaan isomman akvaarion ihan jo kalan terveyden vuoksi. Lopulta hän ostikin 300L altaan. Sinne siirtyi partis ja ostettiin muutama muu kalanen. Jossain vaiheessa allas hajosi, ja ostimme yhdessä isomman tilalle. Siihen asustettiin kiekkoja, tiikerinuoliaisia, ja joku todella kätevän väköinen pohjaotus. Partamonnin näköinen, mutta myyjät sanoi ettei se se ole. Kroppa kuin partiksella, mutta partahaivenet olivat isommat kuin itse kala. Joksikin harvinaisemmaksi se myyjä sitä sanoi ja harmittaa vietävästi etten koskaan painanut lajia mieleeni, saatikka kuvannut kyseistä otusta. Oli se niin veikeä ja sellainen olisi kiva omistaa joskus toinenkin.

Mutta kuinka ollakkaan, meidänkin tiemme lopulta erosivat. Iso akvaario jäi hälle, ja elelin itsekseni taas vuoden verran, kunnes yllättäen sain nokkani eteen edullisen akvaario tarjouksen. Ja sillä tiellä nyt ollaan. Jotenkin vain tämä homma on nyt karannut käsistä ja näitä akvaarioita vain sikiää joka nurkkaan Taisin ostaa uros ja naaras lajikkeita kun tuntuu että pienempii tulee vähän yhteen jos toiseenkin nurkkaan. Tosin nyt olen sen verran onnellisessa asemassa, että näitä on enää 3 allasta, kun yhteen väliin niitä oli yksi joka huoneessa. Ja yhdessäkin altaassa on liika kansoitusta kun pusujen allas meni hajoamaan Ja vielä yksi pitäisi kuulemma hommata, kun lapsi numero kolme sai synttärilahjaksi aksolotlin, niin lapsi numero neljä varasi itselleen pikkiriikkisen altaan ja siihen japanintuliliskoja. Jotenkin tuntuu että jää haaveeksi ainakin toistaiseksi, sillä jotenkin sieluni silmissä siintää se hetki jotta seuraavaa allasta sisustaessani saankin tehdä kaiken vaikeimman kautta ja opetella riutan salaisuuksia. Sellainenkin kun taloudessa jo pyörähti, mutta katosikin yhtä nopeasti kuin tuli (se perhana meni ja hajosi). Pelastin muuttokuormasta jätettynä käytävältä (naapuri siis sen ovelle heitti kun muisti et olin sellaisesta haaveillut). Kaikissa vesissä ja muissa. Ja jotenkin onnistuin koko homman kämmimään ihan alkuunsa, ja hyvin pian allashajosi. Yöllä nukkuessa, kuinkas muuten. Aamulla herätessä ei mitään ollut enää tehtävissä
Mutta mitä tästä opimme, opimme paljonkin, ja lopulat emme yhtään mitään. Kerran akvaristi, aina akvaristi. Toisaalta kai vain olen sen luontoinen, hevosetkin ovat asuneet sydämessäni pikkulikasta saakka.

Sorry, pitkä stoori.

[en-ni]

Näin unta, että mulla kaunis akvaario ja niinpä sanoin porukoille, että haluan akvaarion. Eivät pistäneet vastaan, kun tiesivät että itse sen pystyn huoltamaan, ja maksamaan. Menin kirjastoon luin marrku Varjon kirjoja ja sitten suuntasin kirpparille ja ostin 10e:llä 60litrasen. Sit koulussa kaveri sano et sillä on ylimääränen 100litraa, joten sen ostin ja siihen ekat kalat tulivat. Sit myöhemmin löyty kirpparilta 200litranen allas. Ja jossain vaiheessa isänikin rupes muisteleen allastaan mikä sillä oli ollut joskus 70-luvun alussa. Lapsena mun kaverin isällä oli allas miljoonakaloilla ja neontetroilla, mut mitään muuta tietoa ei kaloista ollut.
Nyt mun altaat on tällähetkellä vanhemmilla, olin ulkomaanvaihdossa ja pyörin porukoiden nurkissa ku olin työharjottelussa, joka oli niiden asuntoo lähempänä ku omaa ja syksyllä harjottelut jatkuu. Ja mun isä himoitsee pitkää ja syvää ja matalaa monnisallasta. Eikä se laittanu yhtään vastaan ku sanoin että mun 60litranen muuttaa niille väliaikaisesti, tosin ite sen käyn viikonloppusin huoltamassa. Mulle on luvattu valmistumislahjaks, että saan rahallista tukea 400-500 litraseen altaaseen, nyt yritän valmistua mahdollisimman pian, ku iso alla himottaa

[thank]

... Ja mun isä himoitsee pitkää ja syvää ja matalaa monnisallasta.

Sun isällä on samanlainen haave ku mulla.

[Angel86]

Ensimmäisen kerran akvaarioharrastus tuli mieleen ennen joulua 2009. Jostain syystä asia unohtui vähäksi aikaan kunnes noin pari kuukautta sitten vanhemmat kyselivät, että haluisinko sen akvaarion valmistujaislahjaksi. Ja vain hetken mietinnän jälkeen olin et JOO! Sain sitten ensimmäiseksi akvaksi hienon 240 litrasen. Ei liian pieni muttei isommastakaan päästä. Just passeli omasta mielestäni alottelijalle .

Yhdellä sukulaisella oli vielä muutama vuos sitten akvaario. Huonosti hoidetun näköinen tosin. Innostus luultavasti jo silloin laimentunut. Kala, jonka akvaariosta muistan oli partamonni (ison kokoinen ) ja sellainen meiltäkin löytyy. Tosin se on vielä pikkuinen partis

Nyt jo suunnitelmissa noin sata litranen allas, mutta taidan nyt tyytyä tähän 240 l akvaan vähäksi aikaan

[mayam]

Ala-asteella koulukaverilla oli akvaario, ja sieltä sain yhden roskakotilon parin litran lasipurkkiin. Kotilolla oli nimikin, ja sen kuolemaa itkettiin pitkään ja hartaasti, ikää taisi olla 9v. Tämän jälkeen sain samaiselta kaverilta kolme mustatetraa, asuntona niillä oli 7l faunaboxi, ilman mitään tekniikkaa. Vettä vaihdettiin haavimalla kalat toiseen purkkiin ja pesemällä koko roska hiekkoja myöten läpi. Jossain vaiheessa sain säästettyä rahat "isoon" altaaseen, ja mulle muutti huimat 40l vetävä pytty. Taisin olla jotain 10v... Nämä mustatetrat, ja sekalainen seurakunta muita kaloja asustivat siellä, kalasoppa on ehkä osuvin nimitys laatikon sisällölle. Siellä oli neontetroja, mustatetroja, platyjä, miljoonakaloja, kultakala, kaarimonnisia, täplämonninen, kääpiökynsisammakko, taistelukala... Ja ja ja...

Myöhemmin ostin 140l altaan, johon nuo kaarimonniset muuttivat (elivät muuten reilun 10v, mikä on aika uskomatonta alkuvuosien hoidon tasolla), joka oli mulla useamman vuoden, välillä muovikasveilla ja leväkuorrutuksella varustettuna vanhemmillani, ja loppuajasta mulla nykyisellä asuinpaikalla. Tästä luovuin jonkun muuton yhteydessä, ja olin useamman vuoden illan akvaariota. Nyt kotona on kaverilta saatu 120l allas, ja tuo lapsuuden 40litrainen uusiokäytössä. Isompaa tekisi mieli, mutta lompakko ei oikein anna myöden.

[mc82]

Mulla heräsi kiinnostus n. 5-6 -vuotiaana. Äidilläni oli tuolloin 45-litrainen allas, jossa asusteli pikkulehtikala, äkäinen kultakala, pari seeprakalaa, pari kardinaalitetraa ja albiinomonnisia. Joo, tiedän, aivan järkyttävä kokoonpano, mutta tuo olikin 80-luvulla Noihin aikoihin, kun kiinnostukseni alkoi heräämään, isäni hankki muutaman akvaario-opuksen (mm. Varjon Akvaariokalat-kirjan vanhempi painos) ja me saatiin tutuilta miljoonakala-pariskunta, joka tuli meille isossa hillopurkissa. Epäedullisista asuinolosuhteista huolimatta nuo sikisivät, suurin osa pikkukaloista meni parempiin suihin, mutta jokunen selvisi ja kasvoi aikuiseksi. Eihän kasvavaa millislaumaa voinut enää pitää missään hillopurkissa, vaan niille piti löytää oikea koti.

Aluksi kotina toimi mun kastemalja ja vähän myöhemmin äitini lopetteli oman akvaarion pitoa, antoi omat kalansa toisaalle ja luovutti akvaarion mun millislaumalle. Siinä mä 6-7 -vuotiaana nappulana hoitelin milliksiäni, ruokin niitä ja isän avustuksella putsasin allasta ja vaihdoin vettä Jossain vaiheessa mielessä alkoi pyörimään hiukan värikkäämmät lajit ja milliksille etsittiin uusi koti. Tilalle tuli neontetroja, seeprakaloja, piikkisilmiä ja albiinomonnisia. Jossain vaiheessa altaassa oli myös rubiinitetroja. Kaikkia lajeja oli n. 2-3 yksilöä, eli perustavanlaatuisia virheitä tuli tehtyä heti alkuunsa Lisäksi tuo 45-litrainen oli tuolle kokoonpanolle aivan liian pieni, lisäksi kalojen vaatimat vesiarvot erosivat hiukan toisistaan.

Muitakin virheitä tuli tehtyä, eli vedenvaihdot suoritettiin sen aikaisten suositusten mukaan siten, että vaihdetaan kaikki vedet tyyliin ke6rran puolessa vuodessa Välillä homma sujui mainiosti, välillä kaloja kuoli joukoittain - yllättäen Lisäksi valaisimen putki oli ihan väärää laatua ja levät valtasivat altaan. Lisäksi ollessani 8-vuotias sain lopultakin kissan, josta olin haaveillut niin pitkään. Kalat alkoivat kissan rinnalla tuntua työläiltä ja tylsiltä, kaloille etsittiin lopulta uusi koti ja tuo pikkuallas päätyi säilöön saunan lauteiden alle vuosiksi... Akvaarioharrastus jäi jäihin, olin tuolloin n. 9-vuotias.

Tänä talvena alkoi kiinnostus jälleen heräämään, lähinnä miehen ansiosta. Meillä kun on 2 kissaa ja mies halusi jonkun kivan pikkulemmikin kissojen rinnalle. Vaihtoehtoina oli gerbiilit, terraario tai akvaario. Terraario kaatui liskojen ja käärmeiden hintoihin, gerbiilit siihen, koska mies on kissoillekin lievästi allerginen (pärjää tosin ilman lääkkeitä) ja ei uskallettu ottaa riskiä gebujen tai pölisevien alusten takia. Jäljelle jäi akvaario.

Helmikuussa 2010 saatiin miehen siskolta 63-litrainen allas. Kunnostimme silikonit siitä ja heivasimme oikeastaan kaikki mukanatulleet tavarat ja ostimme uuden suodattimen, lämmittimen ja uusi 2-putkinen valaisinkansikin tuli hankittua. 14.2.2010 ensimmäinen kala, taistelukalaherra Taisto muutti akvaarioon. Perässä sinne tuli mustaneontetraparvi sekä helmivasamamonneja. Maaliskuussa hankimme käytetyn 54-litraisen pikkurahalla, sinne muutti lauma kääpiöpallokaloja (halusimme toiseen altaaseen jotain erikoisia kaloja).

Kevään mittaan nälkä kasvoi, halusimme kasvattaa tetraparvia, sekä hankkia taistolle naisia. Toukokuussa teimme kaupat käytetystä 180-litraisesta, jonne Taisto muutti naistensa kanssa ja sai lisää kavereita. 63-litraiseen jää nyt toinen taistoherra, Ripa. Se saa kaveriksi katinkultamonnit 54-litraisesta, 54-litrainen tyhjennetään ja myydään jossain välissä ja kääpiöpalloille etsitään uusi koti - eivät valitettavasti ole meille sopiva laji, koska meillä ei ole riittävästi aikaa niille ja olemme liikaa pois kotoa

Nyt tuntuu siltä, etten mitään enempää kaipaisi, useammassa kuin kahdessa altaassa on jo aikamoinen hoitaminen. 180-litraisessa on kaikki, mistä haaveilin ja se näyttää täydelliseltä Tulevaisuudessa, kun taistoista aika jättää, niin 63-litraisesta tulee mahdollisesti lajiallas keltakääpiöaffenille. 180-litrainen tulee vielä nykyisten taistojen jälkeen olemaan uusien taistojen koti, ihania persoonia ovat!

Akvaristina olen vielä kaukana ammattilaisesta, mutta lapsuuden virheitä aion välttää. Sekä pyrin välttämään ylikansoitusta altaissa stressin ehkäisemiseksi, en ota keskenään sopimattomia kalalajeja samaan altaaseen ja seuraan jatkuvasti kalojen hyvinvointia - nämä kai on ne tärkeimmät