
Ei yhtään huvittaisia nähdä niitä. Jouduin esittämään että mikään ei sattunut ja iltaisin itkin itseni uneen. Siis melkein poikkeuksetta
joka ilta. Plus se,että bestis vaihto mut viime syksynä "mielenkiintoisempaan" malliin. Olen kaikkien mielestä toivottoman vanhanaikainen,
kun en juo/polta/hillu kylillä yömyöhään. Vaan olen lenkillä koirien kanssa, siivoan akvaa tai luen kirjaa. Mutta ei mua kiinnosta
sellainen elämäntyyli mikä niillä on.

Pelottaa että sama meno jatkuu, ja kun mulle ei ole ketään kelle voisin puhua, ilman että se juoruaisi ex bestikselleni. En jaksa enään
etsittää sitä mitä en ole. Oikeasti olen herkkis ja saatan itkeä siitä että kompastun lenkillä ja käteen sattuu.
