Kalojen (erit. ahventen) muistista

[MA7xGE]

Tai kalat aikovat vallata maailman esittäen ihmisten aikana tyhmiä!

Siinä jää oravienkin vallankumous jalkoihin kun kalat rupee maata valloittaa!

[tanjakemp]

Meillä lehtikalat ovat oppineet tunnistamaan litraisen ruokapurkin, johon olen sekoittanut eri ruokia niin, että menu olisi vaihteleva. Jos lähestyn akvaariota "tavallinen" kalanruokapurkki kädessä, lehtikset uivat lasille ihan mielenkiinnosta. Sitten, kun kädessä on se "erikoispurnukka", josta ruoka tulee, kalat ovat aivan vimmoissaan ja kiemurtelevat ja tärisevät pintaa loiskuttaen.

[Maisu]

Olen muuten huomannut saman ilmiön malaweilla. Minulla on keltainen litran purkki jossa on sekaisin tavallisia sekasyöjien ruokalaatuja, ja sitten harmaa litran purkki jossa on pelkästään vihreitä ruokia. Lähes aina kun annan harmaasta purkista, joudun oikeasti varomaan etten saisi sellaista ihastuttavaa, märän kalanruuan sekaista vettä päälleni. Keltaisesta purkista antaessa riemu tuntuu vieläpä suuremmalta mutta vesi pysyy useimmiten altaan sisäpuolella. En ole toistaiseksi osannut kysyä näiltä että kummin päin tämä oikein menee; onko se tavisruoka parempaa kuin vihreä vai toisin päin?

[JJVi]

Omituisin kalojen oppimistapaus tuli kun pidin joskus lapsena tavallisia ahvenia ja täplätilapia koirasta samassa altaassa. Täplätilapia oli todella hanakka suutappelija ja aluksi ahvenet olivat ihmeissään sen kanssa. Mutta ei mennyt kauaa kun ne oppivat puolustamaan itseään ja olivat suukopua tilapian kanssa kuin kirjoahvenet. Ja tämä ei taatusti ole normaalia käytöstä ahvenelle.

Täplätilapiat olivat muutenkin erikoisia otuksia (varsinkin liian pienessä altaassa). Koiras pieksi naaraan usein henkihieveriin. Asia ratkaistiin siten että naaraalle laitettiin oma "yksiö", eli ilves purkki altaan nurkkaan. Naaras oppi nopeasti että kun tilanne käy tukalaksi, se hyppäsi purkkiin (jonka yläreuna oli noin sentin altaan vedenpinnan yläpuolella. Koiras ei sinne mahtunut ja naaras sai sitten rauhassa seurata tilanteen kehittymistä. Koetin samaa metodia taistelukaloilla, eli jaoin altaan lasilevyllä kahtia...tosin naaras ei oikeastaan oppinut kuin hyppäämään aina uudestaan ja uudesta koiraan piestäväksi.

Kerran mulla oli ihan mahdottoman hankala ja riidanhaluinen kyhmytonkija ja jouduin vaihtamaan sitä vähän turhan usein altaasta toiseen. Pirulainen oppi kuvion ja sitä oli lopulta mahdoton saada kiinni isosta altaasta. Ei tarvinnut kuin kansilasi kolahtaa tai että se näki vihreän haavin etulasin läpi niin sitä ei näkynyt puoleen tuntiin.

[Maisu]

Kerran mulla oli ihan mahdottoman hankala ja riidanhaluinen kyhmytonkija ja jouduin vaihtamaan sitä vähän turhan usein altaasta toiseen. Pirulainen oppi kuvion ja sitä oli lopulta mahdoton saada kiinni isosta altaasta. Ei tarvinnut kuin kansilasi kolahtaa tai että se näki vihreän haavin etulasin läpi niin sitä ei näkynyt puoleen tuntiin.

Minullakin oli kerran kuukausien mittainen operaatio erään Stidi-nimisen tulisuun kiinni saamisessa, kun se haavin nähdessään painoi suorinta tietä juurakon sisälle. Lisäksi se luuli elämänsä alkupuolen olevansa pusukala, mikä aiheutti aluksi pientä hämmennystä "muissa" pusukaloissa.

[cercer]

Olen havainnut tässä hyvin lyhyen tuttavuutemme aikana tuon sinileukakoiraan erikoisia piirteitä, jotenkin se tietää että minä olen se joka ruokkii. Kaikkia ihmisiä, sekä eläimiä, tulee kyllä tuttavallisesti kyyläämään mitä telkkarin katsomiseltaan ehtii mutta heti kun minä menen akvaarion lähelle saati ruokakaapin ovelle niin se nousee ylös uimaan ja alkaa tähyillä hohtavilla silmillään veden pintaa että jokos se akka välipalaa rapsauttaisi. Eikä mene hevin pois kerjäämästä.

Jospa vaan olisi kaksi viikkoa sitten sanottu että se sulle tuleva laiha väritön ahvena osaa kotiuduttuaan katsoa telkkaria ja tunnistaa ihmisiä sekä syö mieluimmin koko ajan niin enpä olisi sanaakaan uskonut. Sille on jostain tullut se sininen leukakin vaikka kalaa ensimmäistä kertaa katsoessani näin vaan happea haukkovan harmaan silakan ja mietin sopivaa lopetusajankohtaa kuntoaan kummastellessani.

[Maisu]

Katsooko se Avaraa luontoa kala-aikuisviihdekohtausten toivossa? Se aiempi pusukalakolmikkoni katsoi kyllä myös televisiota, nämä uudet hösääjät eivät ainakaan vielä. Ostin myös taannoin 10 kpl VF-sinirihmakaloja ja ne ovat jo oppineet miten saa huomiota kilkattamalla pitkää keltaista lämpömittaria lasia vasten, tämän minulla jostain syystä keksivät melkein kaikki isommat kalat jossain vaiheessa. Täytyy nyt sitten tuossakin altaassa laittaa mittari keskemmälle allasta irti laseista mikä tietysti aina on yhtä höhlän näköistä.

[rybka]

Sattuipa silmään englanninkielinen nettikirjoitus kalojen älykkyydestä:
http://hubpages.com/hub/fish-intelligen ... rium-glass