540 kalastoapua

[naatti]

Eli meillä on n. 540 litrainen allas, pituutta 180 ja korkeutta 60. Lämpöä on minimissään 26, korkeimmillaan 28. Vesi on pehmeää ja lievästi hapanta, nitriittiä ei ole ja nitraatti siinä 10-15 paikkeilla. Suodatuksesta huolehtii iso matto ja kaksi sisäsuodatinta, ulkosuodatin tulee käyttöön heti kun joku saa kahvan paikalleen, kun itse en yrityksistä huolimatta ole onnistunut saamaan paikalleen. Vettä vaihdetaan n. kerran viikossa (joskus venyy ) ja ruokana käytetään kuivaruokaa ja pakasteita, etupäässä pakasteöttiäisiä.

Tämänhetkinen kalasto:
-13 kardinaalitetraa
- 6 kuparimonnista + 1 poikasboksissa kasvava pikkuinen
- 2 sinirihmaa (keltainen muunnos), toisesta pitäisi päästä eroon
- tulipyrstö (kitukasvuinen ja kiltti)
- kärsänuoliainen
- banjomonni
- 4 taistonaarasta
- x-merkkinen pleko
- sukarapuja

Akva näyttää kovin tyhjältä, mutta ihan täyteen en halua sitä laittaa. Jokin isompi ja näyttävä olisi toiveissa, mutta sukarapujen pitäisi olla turvassa. Kardinaaleja lisää ehkä, kuparimonnisiakin periaatteessa, mutta kun ovat niin jötkäleitä niin tilanpuute mietityttää. Omaan silmään näyttäisi ahtaalta, jos niitä olisi enemmän. Taistouros oli, mutta sen silmä turposi, joten se lopetettiin. Uutta mietimme.

Isoin asia kalassa on, että se ei saa olla kovin kallis näin opiskelijabudjetille. Eli mitään 10e/parvikalakappale ei tule kysymykseen. Purjesampimonnit olisivat ihania, mutta harrastajilla ne ovat jossain Helsingissä ja eläinkaupoissa hinta hipoo pilviä. Eikä mitään superherkkiä, mieluummin sitkeitä. Niin ja kasvien tulee olla turvassa. Onko liikaa toivottu?

[naatti]

Pusukala tai mustanorsukala? Vai meneekö liian niukille litrat, ei missään nimessä haluta ahdasta. Jos kalastossa on muuten valitettavaa niin sanokaa ehdottomasti, kaikki neuvot ovat tärkeitä. Jossain puhutaan tuon kokoiseen jopa veitsikalaa, mutta se nyt ainakin on liian-suuri-jätti-sukarapukiller-linjalla.

[Pullahiiri]

Hmm, no mä en kyllä laittaisi pusukalaa jos on sinirihmat siellä.. Tosin nykykäsityksen mukaanhan nasut ovat parvikaloja, voisihan tonne pieni porukka mahtuakin, jos sinirihmat poistuvat.

6 kuparimonnista ton kokoisessa on kyllä aika säälittävä määrä, tuplaa niiden määrä ainakin. Sama pätee kardinaaleihinkin myös. Pohjalle voit hankki noitamonneja jos haluat, tosin ei nekään irtoa alle kympillä, mutta eipä niitä montaa tarvitsekaan. Nasujen hinnasta ei kyllä ole tietoa.

[naatti]

Meillä on tuossa paljon laavakiveä, malawin jäänteet, niin pohja on jotenkin täyden oloinen vielä kun kuparimonniset on koko akvan suurimpia kaloja. Ehkä ennemmin toinen kärsis ja pari banjoa? Kardinaalien lisäämistä voisi kyllä miettiä, onko 20 sopiva? Pusukalaideasta taidan luopua, ovat niin julmetun isoja aikuisina niin näyttäisivät kasvavan ulos ollessaan parvessa. Leväbarbit olisivat ihania, mutta tulipyrstöä ei viitsi kiusata. Olisiko jotain muuta, joka viihtyisi ryhmänä eikä näyttäisi sekametelisopalta toisen parvikalan kanssa? Ehkä jotain pinnassa elävää? Perhoskala olisi intohimo, mutta siltä nyt pienemmät eivät olisi turvassa Etupäässä siis keskelle ja pintaan jotain toivoisin, miksei jotain kivenkolossa lymyävääkin. Tosin lymyilijät taitavat olla etupäässä petoja.

[7330]

Pusukala tai mustanorsukala? Vai meneekö liian niukille litrat, ei missään nimessä haluta ahdasta. Jos kalastossa on muuten valitettavaa niin sanokaa ehdottomasti, kaikki neuvot ovat tärkeitä. Jossain puhutaan tuon kokoiseen jopa veitsikalaa, mutta se nyt ainakin on liian-suuri-jätti-sukarapukiller-linjalla.

Puhutko veitsi- vai teräkalasta, ja tarkalleen mistä niistä sadoista lajeista?

Joukossa on monta lajia, jotka kasvavat hyvin tarkkaan samaan kokoluokkaan kuin harkitsemasi mustanorsukala ja pusukala, ja ovat kokoonsa nähden aika mahtuvaisia lymyilijöitä. Petoja ne kyllä ovat, joten taitavat olla poissa laskuista. Veikkaanpa, että useimpien lajien kitusiin menisivät sukarapujen ohella tetratkin.

Perhoskala (joka on muuten läheistä sukua teräkaloille, mutta ei veitsikaloille) on myös kokoonsa nähden melkoinen peto. 7-senttinen perhoskalani on niitä harvoja kaloja, joiden kanssa joutuu varomaan, miten päin kätensä akvaarioon lykkää. Isojen petokalojenkin joukossa se puree ehdottomasti ärhäkimmin.

Itse asiassa omaan makuuni suosittelisin pikkutirriäisistä luopumista ja altaan laittamista suosiolla petokalojen makuun sopivaksi. Perhoskalaparvi, teräkala, mustanorsukala, ripsimonneja, käärmekalaa, okamonneja, kirjoahvenia... Hmm, kuulostaakohan nyt jo liikaa omalta 520-litraiseltani?

Tietty voit myös täydentää kalastoa pikkusinteillä. Kardinaalitetroja mahtuu reilusti lisää, niin paljon kuin suinkin raaskit ostaa. Ovat upeita kunnon parvena. Mitenkä olisivat pinnalle tapparakalat tai roiskuttajatetrat? Minusta noin isoon altaaseen sopii kaksi parveakin ihan ongelmitta ja sekavalta näyttämättä, mutta sehän on aina makuasia. Kärsänuoliainen arvostaisi lajitoverien seuraa. Banjomonnin mieltymyksistä ei ota selvää, mutta tuskin sekään ainakaan pahastuisi tovereista.

Pohjalle voit hankkia uusia lajeja sen mukaan, mitä tulee vastaan kohtuuhinnalla (ja/tai saat rahaa kerättyä). Opiskelijan harrastaminen on välillä väkisinkin opportunistista. Sampimonnit, nokkamonnit, noitamonnit käyvät hyvin, jos niitä kohdalle osuu.

[naatti]

Jotain mustaveitsikalan suuntaista tarkoitin, (jättimäinen) hieno (peto)kala

Itse tykkään enemmän pienistä kaloista ja nyt kun silmä on tottunut en halua ajatella tuonne montaa isoa kalaa, uintitila loppuisi. Ehkä tosiaan johtuu siitä, että on tottunut katsomaan 13 kardinaalin parvea puolessa tonnissa vettä ainoana esillä olevana kalana.. Plus ei-kiusattu sinirihma (jipii, toinen rihma on löytämässä kodin!). Tapparat taas hyppisivät pihalle tuolta ruokinta-aukosta.

Mietin lehtikaloja, ovatko sukarapujen tappajia tai muuten epäsopivia? Kiekot kiinnostaisi miestä, mutta ovat niin hitsin kalliita, vaikeita ja varmasti sukarapujen tappajia. Selkäuimarit olisivat kivoja, mutta edellisistä piti luopua kun joutuivat tulipyrstön tulilinjalle, ensimmäiset ja viimeiset tulipyrstön viholliset. Olisiko jotain pikkuisen isompaa rauhallista tetraa tiedossa? Ei tulipyrstön muotoista. Tai nuolimonni, mutta se kai tykkää viileästä? Itseasiassa ravut olisivat varmaan eniten mieleen, mutta ei taida löytyä pehmeään veteen isoa kilttiä rapusta. Pallokalat olisivat ihania, mutta nekään eivät taida olla ihan seuralan kaloja. Löytyisikö ahvenlinjalta jotain kestävää ja värikästä, ei palettikalaa tai muuta jonka kanssa hukun poikasiin.

[7330]

Mietin lehtikaloja, ovatko sukarapujen tappajia tai muuten epäsopivia? Kiekot kiinnostaisi miestä, mutta ovat niin hitsin kalliita, vaikeita ja varmasti sukarapujen tappajia.

Pääsääntöisesti sukarapuja syövät kaikki kalat, joiden suuhun ne mahtuvat. Juuri tuollaista makean veden pikku niveljalkaistahan niistä useimmat syövät luonnossa. Niinpä jos kiekkokala syö rapuja, niin taatusti syö lehtikalakin. Toinen juttu on sitten se, että ne eivät välttämättä löydä runsaskasvisesta altaasta kuin ravun silloin tällöin, eivätkä siksi välttämättä juuri rapukantaa uhkaa.

Olisiko jotain pikkuisen isompaa rauhallista tetraa tiedossa? Ei tulipyrstön muotoista. Tai nuolimonni, mutta se kai tykkää viileästä?

Tetroistahan valinnanvaraa on vaikka kuinka. Kirsikka- ja pikkukirsikkatetrat ovat isompia (7-10 cm), rauhallisia ja kovin kauniita. Tai kongontetra, jos kullanvihreä sävy miellyttää enemmän. Tai keisaritetra sinivioletteine väreineen. Timanttitetrakin on upea, ja hillitymmän värisenä muodostaa hyvän parin kardinaalien kanssa. Mikään näistä ei ainakaan minun nähdäkseni ole tulipyrstön muotoinen tai väreiltäänkään mitään sinne päin, joten luulisin yhteiselon toimivan. Tosin jo edesmennyt tulipyrstöni oli niin nössö, ettei siitä ollut ketään kiusaamaan.

Tuoreempien suositusten mukaan liikkeiden yleisimmät nuolimonnilajit olisivatkin nimenomaan lämpimän veden asukkeja. Niitä on vain pidetty pitkään viileää vaativina, koska 1. suurin osa niistä on takavuosina tuotu Otocinclus affinis -nimellä. Tämä on viileiden seutujen laji, mutta sitä ei ilmeisesti ole oikeasti tuotu maahan juuri ikinä, ja 2. koska nuolimonnit tuppaavat ottamaan nokkiinsa hapenpuutteesta, jota huonolla veden kierrolla ilmenee nimenomaan lämpötilan noustessa. Nuolimonnit vaativat siis hapekasta vettä, mutta pitävät lämpimästä, ja nämä kaksi on ymmärrettävästi sekoitettu toisiinsa.

Itseasiassa ravut olisivat varmaan eniten mieleen, mutta ei taida löytyä pehmeään veteen isoa kilttiä rapusta. Pallokalat olisivat ihania, mutta nekään eivät taida olla ihan seuralan kaloja

Mitenkäs nuo isot harjaravut? Niistähän ei sukasineen ole ketään kiusaamaan. Juovaharjarapu ja siniharjarapu ovat melkoisen kunnioitettavan kokoisiakin, ja viihtyvät juurikin pehmeässä ja lämpimässä vedessä. Niiden ruokinta vaatii pieniä järjestelyjä, koska ne mielellään poimivat eväänsä pieninä hitusina virtauksesta, mutta tuskin mitään ylivoimaista.

Olen elänyt käsityksessä, että kimalaispallokala (se pienehkö, 8-senttinen laji) sopisi myös seura-akvaarioon, eli olisi vähemmän näykkivä luonne kuin sukulaisensa. Harkitsin niitä aikoinaan tuohon 180-litraiseen, mutta totesin altaan liian pieneksi. Viisisatasessa tilaa voisi olla hyvinkin, mutta kannattaa selvittää ensin, ovatko tosiaan niin seura-akvaariosopivia kuin muistikuvani on.

Itse tykkään enemmän pienistä kaloista ja nyt kun silmä on tottunut en halua ajatella tuonne montaa isoa kalaa, uintitila loppuisi. Ehkä tosiaan johtuu siitä, että on tottunut katsomaan 13 kardinaalin parvea puolessa tonnissa vettä ainoana esillä olevana kalana..

Ymmärrän.
Sopiva kalojen määrä ja koko riippuvat kovasti siitä, mihin silmä on tottunut. MInullakin on nyt melkoisesti vaikeuksia hahmottaa, paljonko enemmän pohjakaloja mahtuu uuteen altaaseen, kun pohjan leveys yli tuplaantui.

[naatti]

Kävin akvaariokaupassa varaamassa taistouroksen. Ihastuin kaupassa myös ihanaan mustanorsukalaan ja kauppiaan mukaan se voisi sopia. Haluan kuitenkin siunauksen ajatukselle. Olisiko ok? Pitäisi turvejuttua alkaa kai lisäilemään. Mites, sopisiko vielä lisäksi parvi pikkulasimonneja jahka saisin rahaa säästettyä moiseen projektiin? Kardinaaleja olisi kyllä kiva lisätä, mutta jos olisi jotain norsun kalaista hienoa ja herkkää, pitäisi se karanteeniakva olla (tai siis pitäisi kai laittaa toimintaan...)

[7330]

Minusta mustanorsukalan pitäisi sopia. Se viihtyy samoissa vesiarvoissa muiden kanssa (lämmintä, pehmeää ja hapanta) eikä pienen suunsa vuoksi voi kalatovereitaan syödä, vaikka onkin paljon niitä isompi. Pikkukalojen joukossa se on upea katseenvangitsija. Parikymmensenttiselle kalalle on mielestäni 540-litraisessa jo kivasti tilaakin. Norsukala on älykäs, ja siitä voi tulla hyvinkin mielenkiintoinen lemmikki. Harmi vain, että kontaktin saaminen lähes sokeaan ja sähköimpulssein kommunikoivaan kalaan on perin hankalaa.

Pikkulasimonneja suosittelen lämpimästi, jos suinkin pystyt ostamaan niitä suuren parven. Oma pikkulasimonni-innostukseni lopahti siihen, kun vanha parvi alkoi hiljalleen huveta, ja kun lähdin sitä täydentämään, huomasin kalojen hinnan yli tuplaantuneen muutamassa vuodessa. Eipä ollutkaan varaa kasvattaa parvea. Ja hyvä niin: pian sen jälkeen viherniilinhauen hankinta pakotti myymään loputkin monnit ihan niiden oman turvallisuuden vuoksi.

[naatti]

Ihana juttu! Pitää vain alkaa oikeasti olemaan tarkka vedenvaihdoista, mutta nyt kun saatiin tuo homma helpoksi (suoraan viemäriin likavesi pumpusta, hanasta letkulla takaisin) niin uskon että saan joka keskiviikko homman järkättyä. Ja pakasteita pitää ruveta antamaan pari kertaa päivässä, mutta eipä se sen hankalaampaan ole. Ja suodatukseen kai turvetta on pakko laittaa?

[7330]

Ihana juttu! Pitää vain alkaa oikeasti olemaan tarkka vedenvaihdoista, mutta nyt kun saatiin tuo homma helpoksi (suoraan viemäriin likavesi pumpusta, hanasta letkulla takaisin) niin uskon että saan joka keskiviikko homman järkättyä. Ja pakasteita pitää ruveta antamaan pari kertaa päivässä, mutta eipä se sen hankalaampaan ole. Ja suodatukseen kai turvetta on pakko laittaa?

Osa mustanorsukaloista käsittääkseni oppii syömään kuivaruokaakin, jolloin niiden ruokavalioon saa monipuolisuutta. Pakasteet todennäköisesti muodostavat silti ruokavalion pääosan. Kaikenlaisia pieniä eläviä vesiötököitä kannattaa tarjota makupaloina, jos suinkin mahdollista. Pääsee sitten seuraamaan sähköaistin toimintaakin: eläviä otuksiahan norsukala aistii niiden tuottamien sähkökenttien avulla.

En siis ole itse norsukaloja koskaan pitänyt, mutta selvitellyt asiaa tässä vuosien mittaan, koska olen pitkään haaveillut norsusta omaan altaaseeni. Kolmisatanen oli auttamatta liian pieni, mutta nyt tilaa saattaisi olla...

Turvesuodatus tuskin on pakollista (riippuu nykyisistä vesiarvoista?). Veikkaan, että se on kardinaalitetroille tärkeämpää kuin mustanorsukalalle, joka ei ole varsinaisesti mustanveden laji.

[naatti]

Kävin tänään kaupassa norsua ihastelemassa. Hintaa kuitenkin yli 30e, joten pitää odottaa palkkapäivää (maanantaina) ja harkita oikein tarkkaan. Kauppias sanoi, että ei ole maineensa veroinen herkkyydessä, ei kuulemma kuole jos ei käytä vedenparannusainetta ihan oikein (mä vain lorautan vedenvaihdoissa ) kun vaan saa viikottain vedenvaihdot ja hyvää ruokaa. Meillä nyt jokainen kala saa ruokaa, kun kaikki ovat niin hitaita mupeltajia. Tänään tuli tuo taistouros, edellinen lopetettiin turvonneen silmän takia, sen enempää tautia tuntematta. Nyt tarkkailtiin kaikkia 2kk sairaan kalan lähdettyä ja kaikki ok, joten uskalsin uuden ottaa. Mutta se norsukala... unelmien täyttymys, mutta niin herkkä ja kallis..

[naatti]

Norsukalaa edelleen pohditaan, mutta erilaisia sukarapuja olisi myös haaveissa. Mikä tuon kokoiseen on sukarapumaksimi?

[7330]

Norsukalaa edelleen pohditaan, mutta erilaisia sukarapuja olisi myös haaveissa. Mikä tuon kokoiseen on sukarapumaksimi?

3000 kappaletta?

Juu, niitä mahtuu. Norsukala saattaa muuten syödä sukarapujen poikasia, mutta samaahan toki harrastavat kaikki muutkin kynnelle kykenevät kalat tetroista alkaen.

[naatti]

Kun vain eivät mene sukarapujen piiloihin niitä napsimalla napsimaan, kuten ahvenet, eivätkä syö ainakaan aikuisia tai teinejä Tilaan yhdeltä harrastajalta 30 kpl red cherryjä, näiden pitäisi kai soppaan sopia. Pelkäsin vain, että tulee sitten liikaa.

Norsussa eniten mietityttää herkkyys, eettisyys (pyydystetään liikaa) sekä se, että kala kuitenkin on luonnossa parvikala.

[kirahvi1]

petersii.JPG (49.74 KiB) Katsottu 4659 kertaa

Norsussa eniten mietityttää herkkyys, eettisyys (pyydystetään liikaa) sekä se, että kala kuitenkin on luonnossa parvikala.

Mustanorsukala (Gnathonemus petersii) saattaa olla herkkäkin. Kun aikanaan hankin noita (11€/kpl) menetin heti yhden tapaturmaisesti ja sitten noin puolen vuoden kuluessa kuusi kalaa, yksi kerrallaan. Selkäranka vääntyi. Kala laihtui ja ui huonosti. Kyse oli kai tuberkuloosista, sisäloisista tai aliravitsemuksesta. Kaloja ei kuitenkaan pelastanut eristäminen ja lääkitys. Karanteenissa ne kuolivat nopeasti. Jäljellä olevat kolme kalaa ovat nyt sen pari vuotta asustaneet suuressa akvaariossa. Enkä odota niiden enää menehtyvän. Uskoisin sisäloisien vaaran olevan melko suuri näissä Afrikan joista pyydystetyissä kaloissa.

Vaikka petersii on parvikala, sen luonteeseen kuuluu nokkimisjärjestyksestä kiinni pitäminen ja parvessakin pienemmät yksilöt saavat kyytiä. Kala on enimmäkseen pohjakala, joka liikkuu usein vain hämärissä olosuhteissa. Se saattaa olla koko valoisan ajan kookoksen kuoressa. Ruokapuoli ei ole ollut ongelma. Norsut näyttävät syövän mitä tahansa, paitsi vihanneksia. Ruoan täytyy vain olla pienikokoista tai hajota helposti. Mustanorsukalan kärsä viittaisi siihen, että se elelee luonnossa mutapohjaisissa tummissa vesissä. On melko kummallista, että veden laatua pidetään ratkaisevana sen menestymiselle akvaario-olosuhteissa. Voihan se olla tottakin, mutta epäilisin kuitenkin, että nämä otukset menehtyvät Afrikkalaisiin loisiin ja yksipuolisen ruokinnan aiheuttamiin komplikaatioihin. Ravinnon puutekin saattaa olla syynä, koska pieni suu estää nopean syönnin ja suuret yksilöt parvissa eivät päästä pieniä norsuja aterialle. Luontaista käyttäytymistä lienee turha odottaa akvaario-olosuhteissa, koska ne eivät voi edes tunnistaa toisen yksilön sukupuolta akvaarion sisällä. Laji on hidaskasvuinen ja ilmeisen pelkäämätön.

Eettiseltä kannalta minua epäilyttää eniten mustanorsukalojen ilmeinen älykkyys, joka tunnetusti haittaa vankeuteen sopeutumista (vrt. delfiinit). Mustanorsukala ei ole harvinainen kala Afrikassa. Norsukaloja on paljon erilaisia (noin 200 lajia) ja nyt on tukkulistoilla ollut myös nuijakaloja, joilla ei siis ole kärsää lainkaan. Suurin laji kasvaa 1,5-metriseksi ja tämä ahnas peto nähtiin juuri Afrikan Hautavajoamasta kertovassa luontodokumentissa, jossa se pyydysti malawiahvenia. Useat norsukalalajit ovat tärkeitä ruokakaloja kautta Afrikan mantereen. Lajikirjoa voi tutkia vaikkapa täältä:

http://www.eol.org/pages/5390

[naatti]

Kiitos paljon! Tuo kyllä rohkaisi, että ehkä se norsu olisi tähän sopiva. Tosin hinta on meilläpäin 33e, mutta kerran se vain kirpaisee. Akvaario on muutenkin suht hämärä, mattosuodattimen nurkka jää kokonaan pimeäksi. Eläinkaupan yksilö on kai ollut siellä jo jonkin aikaa ja on jo varsin kookas ja kuulemma syö hyvin pakasteita. Kuinka paljon norsuun pitää mennä pakasteita? Meillä nuo muut eivät ole kauhean ahneita, joten uskon norsunkin löytävän ruokansa.

[7330]

Mustanorsukalan kärsä viittaisi siihen, että se elelee luonnossa mutapohjaisissa tummissa vesissä. On melko kummallista, että veden laatua pidetään ratkaisevana sen menestymiselle akvaario-olosuhteissa. Voihan se olla tottakin, mutta epäilisin kuitenkin, että nämä otukset menehtyvät Afrikkalaisiin loisiin ja yksipuolisen ruokinnan aiheuttamiin komplikaatioihin.

Veikkaan myös mainitsemiasi syitä todennäköisemmiksi ongelmien aiheuttajiksi. Tumma, mutapohjainen vesi ei kuitenkaan ole yhtä kuin likainen. Itse asiassa nimenomaan hyvin hapan musta vesi kuuluu maapallon puhtaimpiin luonnonvesiin ja saattaa olla lähes steriiliä. Voi hyvin olla, että verrattuna norsukalojen kotivesiin meikäläinen vesi kuhisee pöpöjä ja epäpuhtauksia jo hanasta tullessaan.

Luontaista käyttäytymistä lienee turha odottaa akvaario-olosuhteissa, koska ne eivät voi edes tunnistaa toisen yksilön sukupuolta akvaarion sisällä.

Niinkö? Mihin tämä perustuu?

Norsukalathan käyttävät kosintamenoissaan sähköimpulsseja. Akvaarion rajattu tila varmaan vääristää impulsseja, mutta vaikuttaako se tosiaan niin paljon, etteivätkö kalat lainkaan pystyisi niillä kommunikoimaan? Jos näin on, muutan kyllä oitis mieltäni norsukalojen sopivuudesta akvaarioon ensinkään.

Olen itse kallistumassa norsukalan sijaan teräkalaan. Se käsittääkseni on oikeastikin yksineläjä, jolloin parven puute ei tule ongelmaksi, ja on vähemmän herkkä kaikelle kuin mustanorsu. Aktiivinen sähkökala on jotain niin mahtavaa, että sellaisen hankkiminen houkuttaisi kyllä kovasti.

[kirahvi1]

Kyllähän tuo väittämä, ettei petersii tunnista sukupuolta akvaario-olosuhteissa on vain olettamus. Joissakin lähteissä on päätelty, että kosiomenoihin liittyvät sähköimpulssit vääristyvät vankeudessa (Landsman, R.E. 1993 Sex differences in external morphology and electric organ discharges in imported Gnathonemus petersii (Mormyriformes). Anim. Behav. 46:417-429.). Juuri altaaseen tuotaessa ja muutama viikko sen jälkeen mustanorsukalat "tunnustelevat" toisiaan 69-asennossa. Tämä käyttäytyminen jää kuitenkin pian pois. Jotain sähköimpulsseihin liittyvää lienee syynä siihen, etteivät nuo ole lisääntyneet vankeudessa, vaikka niitä on pidetty kymmeniä vuosia akvaarioissa ympäri maailmaa tuhansin kappalein. Lisääntymiskumppanin valinta perustuu ilmeisesti noiden impulssien sopivuuteen ja herkkyys niiden tunnistamisessa on yksi syy norsukalojen lajirunsauteen.

[7330]

Kiitos viitteestä. Siltähän tuo sitten tosiaan vaikuttaisi. Harmi juttu, että näin hieno ja älykäs kala menettää olennaisen osan normaalia käyttäytymistään akvaariossa. Voipa kyllä olla, että lakkaan edes haaveilemasta norsukaloista, koska juuri tuo käyttäytyminen olisi ollut sitä, mitä olisin niistä halunnut nähdä.

Lajiutumistahan norsukaloilla on tutkittu enemmänkin, ja vaikuttaa tosiaan siltä, että juuri hienostunut sähköinen kosiolaulu ja riittävän mutkikkaat aivot sen tulkitsemiseen ovat lajiutumisen takana. Pienikin muutos sähköimpulsseissa riittää erottamaan lajin toisesta, kun väärin laulava ei enää kelpaakaan puolisoksi. Toisaalta tietty ihan järkeenkäyvää, että pienistäkin eroista puolisoehdokkaan hylkäävä norsu jättää kutemisen sikseen lasilaatikossa, jossa kaikki sähkökentät vääristyvät.

Tuo Kirahvin tutkimusartikkeli (täällä) kertoo myös, että sukupuolihormonien pitoisuudet kaloissa muuttuivat vankeuteen tullessa rajusti.

Lisätietoa kiinnostuneille:
When love shocks
In African rivers, an electric Tower of Babel
Sähköistä vetovoimaa

[naatti]

Hmmm... Miten on, onko tuollaista kalaa teidän mielestänne eettistä ottaa akvaarioon? Jotenkin haluaisin taata kaloille parhaat mahdolliset oltavat, mutta olisiko luonnosta tulleen norsukalan elämä pikkupurkissa pelkkää kärsimystä?

[naatti]

Täällä huomasin yhdellä kalalla eväruton merkkejä ja aloitin lääkityksen sukarapuystävällisellä lääkkeellä. Eli ei uusia kaloja. Meille on muuttanut albiinopartamonni, mutta se ei vedä kalastoa suuntaan tai toiseen.

Tuo norsukala on vähän niin ja näin, en jotenkaan haluaisi pitää parvikalaa ilman seuraa. Seuraavana vuorossa taitaakin olla tuo kardinaalitetraparven kasvattelu. Onko teräkala minkälainen kalana? Varjo sanoo uusimmassaan minimiksi 200 litraa, mutta jotenkin tuo koko silti mietityttää. Vetääkö kitusiinsa kaiken? Myös painijakala olisi kiva, mutta pH menee vähän väärään suuntaan. Leväbarbit olisivat ihania, mutta tulipyrstön kanssa ei kannattane edes koittaa. Tulipyrstö on meillä hyväluonteinen, ei kuisaa edes nuoliaista. Kuitenkin selkäuimarit menivät tuhoamismoodilla, joten näistä luovuttiin. Mitenköhän piikkisilmien laita, jos näitä ottaisi? Pohdintaa ja haaveilua erilaisista vaihtoehdoista, se on tässä harrastuksessa parasta!

Jos joskus alkaa tuntumaan, että haluaa kiekkokaloja, voisiko niitä ottaa näin matalaan (50cm) altaaseen? Ja miten kalastoa pitäisi muuttaa kiekkoystävällisemmäksi? Ei nyt ihan ajankohtaista ole, kunhan pohdiskelen ja haaveilen.

[7330]

Onko teräkala minkälainen kalana? Varjo sanoo uusimmassaan minimiksi 200 litraa, mutta jotenkin tuo koko silti mietityttää. Vetääkö kitusiinsa kaiken?

Petohan se on. En tiedä tarkemmin kuinka peto, mutta ainakin kardinaalitetrat taitavat kyllä mennä parempiin suihin. Harmi, onhan se hieno kala. Omaan purkkiini, jossa pienimmät kalatoverit ovat kongontetroja, olen tuota pohtinut ihan realistisena vaihtoehtona.

Sääli, ettei Suomen markkinoilla ole pienempiä norsukalalajeja. Kun allas olisi suhteessa riittävän suuri, se ei ehkä häiritsisi sähköimpulssejakaan yhtä paljon kuin mustanorsukalan kohdalla. Muutenkin kaikkia mielenkiintoisia kalakummajaisia on maailma täynnä, mutta harvoja niistä tuodaan maahan. Malliesimerkkinä vaikkapa nauha-ankeriasmonnit, jotka osoittautuivat mahtaviksi otuksiksi ja helpoiksi hoidokeiksi, mutta niitä on tuotu maahan tasan kerran.

Ai niin, niistä norsukaloista ja sähköimpulsseista vielä. Kirahvin viittaamassa ja aiemmin linkkaamassani tutkimusartikkelissa norsukalojen sähköimpulssien laadun ja sukupuolihormonipitoisuuksien havaittiin muuttuvan rajusti vankeuteen tuotaessa, pidettiinpä kaloja yksin tai ryhmissä. Kun myöhemmin lukaisin artikkelin tarkemmin, huomasin, että yksittäisiä kaloja oli tutkimuksessa pidetty yhdeksäntoista litran akvaarioissa, ja parviakin alle 200-litraisissa. Veikkaanpa, että sillä oli osuutensa ainakin muutosten rajuuteen.

Sattuuko kukaan tietämään, kuinka norsukalat ovat pärjänneet yleisöakvaarioissa? Niissä luulisi ainakin litratilavuutta riittävän. Mietin myös, että akvaarion sisällä olevan sähkölaitteet ja metalliesineet voivat olla merkittävä haitta norsukalojen viihtymiselle. Käyttäytymistutkimuksissahan norsujen on havaittu välttelevän metalliesineitä ja lähestyvän mieluummin muuten identtisiä, mutta muovisia kappaleita.

Myös painijakala olisi kiva, mutta pH menee vähän väärään suuntaan.

Ainakin Varjon kirjan mukaan painijakala viihtyy juurikin pehmeässä ja happamassa, kun taas koukkunokkakala on kovemman ja emäksisemmän veden asukki. Olen itsekin haaveillut painijoista, mutta tuo 74-litrainen on auttamatta liian pieni, ja ison altaan seuraan ovat taas painijat liian pieniä.

[naatti]

Nostelen nyt vanhaa ketjuani, mutta tilanne on edelleen akuutti tai nousi oikeastaan uudelleen akuutiksi kun päätimme altaan pitää.

Kalasto on edelleen sama kuin alussa, tosin sinne on adoptoitu parvien tyngät intiaanisulkia ja punatetroja, parveutuivat keskenään kivasti. Outo plekomme on ehkä helmipurjepleko, eli voi allas jäädä liian pieneksi (vai mahtuisiko elämään tuolla? Eri lähteissä on eri tietoa, joten mieluummin menisi sen suuremman minimin puoleen).

Eli hakusessa olisi jokin isompi kala, joka sopisi eikä söisi rapuja. Tuo mustanorsukala jäi pois laskuista ihan sen takia, että en tietentahtoen halua ottaa niin fiksua kalaa näin pieneen, sillä parveen ei ole mahdollisuutta. Pusukalaa ei kannata ehdottaa, ei tuonne parvea mahdu. Plussaa värikkyydestä, mutta se lienee liikaa pyydetty.

Ei kiekkoja, mutta jotain pikkuisen isompaa parvikalaakin voi ehdottaa. Yksittäinen katseenvangitsija olisi kuitenkin eniten mieleen, esimerkiksi sellainen kuin tulipyrstö. Meidän omamme vain on katseenvangitsijaksi ankea; punainen pyrstö on haalea ja kokoa 7-vuotiaalla kalalla on huikeat 7cm..