Kekomuurahaisten "munien" (ne vaaleat munannäköiset ovat yleensä oikeasti koteloita; varsinaiset munat ovat syvällä maan alla) kerääminen on laissa kielletty, paitsi ihan viime hädässä hengen pitimiksi. Siinä touhussa kun joutuu yleensä kaivamaan auki koko pesän. Survival-kursseilla opetetaan keräystä, käyvät näet hätäruuaksi myös ihmisille
![Smile :)](./images/smilies/icon_smile.gif)
Jos satut tietämään muuten hävitetyn/hävitettäväksi tuomitun muurahaiskeon, niin sinne vaan lapion ja pressunpalan kanssa. Keon pohja lapioidaan levälleen keskelle pressua, jonka reunat on taitettu sisäänpäin. Muurahaiset hoitavat sotkuisimman työn puolestasi, eli kantavat munat ja kotelot "turvaan" pressun liepeiden alle. Sieltä ne on hyvä noukkia, eikä tule roskia mukaan. Proteiinipitoista sapuskaa, jota voi myös kuivata vastaisen varalle.
Sokerimuurahaiset (mustat mauriaiset) on helppo tunnistaa, ne ovat paljon kekomuurahaisia pienempiä ja väriltään mustia, eivätkä ne pure. Elelevät yleensä hiekkamaassa, juurikin talojen perustuksissa. Keväällä niitä tulee usein sisälle rakennuksiin, ja voivat silloin olla melkoinen esteettinen haitta, vaikkei niistä mitään varsinaista vahinkoa ole. Kun maa kunnolla sulaa ja ilma lämpenee, katoavat takaisin luontoon. Älä sekoita keltiäisiin (keltaisiin mauriaisiin), jotka elävät usein kivien ja mättäiden alla, ovat kellanruskeita ja vähän hennompirakenteisia. Purevat ainakin ihmistä,ja purema polttaa todella kipeästi.
Tuomenkehrääjäkoi on pieni perhonen, joka munii tuomiin.Toukat syövät tuomen lehtiä ja kehräävät suojakseen seittiä, joka pahana kesänä saattaa muumioida kaikki paikkakunnan tuomet harmaaseen verkkoon. Kun toukkia on runsaasti, niitä voi kerätä ämpäritolkulla. Itselläni on vieläkin parin vuoden takaisia toukkia, jotka ensin pakastin ja sitten kuivasin kalanruuaksi..
Tämä kesä on ainakin meillä päin ollut hyvä kirvakesä. Parvekekasveistani ravistelen n. kerran viikossa juhla-aterian taistelukaloille ja muille pienistä pinnalta syötävistä ötököistä pitäville. Vaihteluna tavallisille vihreille kirvoille olen joskus tuonut kotiin myös hiirenvirnalla eläviä sinisiä kirvoja.
Kärpästen kasvatus muuten on yllättävän hankalaa hommaa kotioloissa. Ja pahan hajuista
![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
Eläinkaupasta ostin joskus kiharasiipikärpäsiä, tavallisen huonekärpäsen lentokyvyttömiä muunnoksia.Kasvatin niitä puolenkymmentä sukupolvea lähinnä sammakonruuaksi, mutta kyllä kalatkin tykkäsivät sekä toukista, että aikuisista kärpäsistä. Perheen enemmistön painostuksesta lopetin kasvatuksen, kun kylppäri haisi aina hyvin maatuneelta kompostilta, eivätkä kaikki kuoriutuneet kärpäset aina olleetkaan niin lentokyvyttömiä kuin piti
Helppoja kotona kasvatettavia herkkupaloja ovat änkyrimadot. Niistä voi ymppiä kysellä vaikka täällä Ostetaan-palstalla. Tai kaivella lehtikompostin alta. Tai pistää sähköpostia mulle..
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Meillä menee kalojen ja muiden elukoiden ruuaksi myös lemmikkinä pidettyjen akaattikotiloiden ja sauvasirkkojen ylimääräiset poikaset, joko sellaisenaan tai pakastettuina.
Herneet kelpaavat keitettynä meillä ainakin monneille ja nuoliaisille. "Kasvisruokaa" löytää tähän aikaan myös luonnosta. Yleensä ottaen kaikki, mitä ihminen voi syödä, kelpaa myös kaloille. Esim. voikukan lehtiä, vesiheinää, horsmaa, vadelmanlehteä jne voi antaa. Pehmenevät ja uppoavat paremmin, jos kiehautat ensin.
Nyt sieniajan lähestyessä kannattaa muistaa myös sienisääsken toukat. Eli ne "madot", mitä löytyy sienien sisältä. Kun perkaan sieniä ruuaksi, yleensä löydän aina jokusen toukan kaloille. Muut perkuutähteet menevät akaattikotiloiden ruuaksi, jotka puolestaan tuottavat poikasia ravinnoksi esim. liskoille, siileille, sammakoille ja isoille nuoliaisille. Kierrätystä..
![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
Koira, käärmeitä, liskoja, hiiriä, sirkkoja, kaloja, rapuja, kotiloita, sekä pari poroa. "Milloin alatte periä tänne pääsymaksua?" kysyi lapsen kaveri meillä käydessään..