Kalatuberkuloosin ihmettelyä

[7330]

Tämän viestin aiheena on enemmänkin pyytää mielipiteitä ja ajatuksia eettiseen ongelmaan kuin kysellä varsinaisia toimintaohjeita.

Olen tullut siihen tulokseen, että 74-litraisessa pikkupurkissani on mitä todennäköisimmin kalatuberkuloosi. En ole enää aikoihin myynyt tai antanut altaasta mitään eteenpäin tämän epäilyksen vuoksi, mutta viimeisin kalakuolemasarja varmisti asian. Altaasta on kuollut aluksi parvi villimiljoonakaloja (meni pehmeän veden piikkiin; en tiedä, olivatko nämä oikeasti villejä vai maatiaisia ja millaisista vesistä kotoisin), sitten vuosi-pari myöhemmin kutupari loistoparatiisikaloja (meni pienten labyrinttikalojen yleisen herkkyyden piikkiin, etenkin kun niiden poikanen selvisi), ja sitten, samanaikaisesti yksi kala kerrallaan parvet helmiseeprakaloja ja aitoja villimiljoonakaloja.

Tässä kohtaa asianlaita kävi selväksi. Mitään selkeitä taudin oireita ei koskaan ollut: kalat vain katosivat. Oletettavasti ne sairastivat kasvien kätköissä, ja siivousarmeija söi kuolleet. Nyt altaassa asuvan eläkeikäisen musta-aavetetrakolmikon naaras vielä kasvatti kylkiinsä tummia kystoja, joita olen ennenkin nähnyt nimenomaan tubisilla tetroilla.

Kuulen jo kehotuksen: tapa loput kalat, desinfioi allas ja aloita alusta.

Mutta kun ne loput kalat ovat täysin terveitä. Tankissa on yhä loistoparatiisikalojen aikuiseksi varttunut poikanen, hyväkuntoisia musta-aavevanhuksia, kahdeksan tervettä ja pirteää seeprakyrmynuoliaista ja kolme leväsukarapua. Eihän tällaista terveiden otusten joukkoa voi tappaa, eihän? Kaiken kukkuraksi allas toimii tubia lukuun ottamatta loistavasti. Allas on viiden vuoden pystyssäolon jäljiltä kypsä ja tasapainossa, kasvien puolesta kaunis ja rehevä ja siitä pursuilee arviolta 15 metriä kultaköynnöstä, joka pitää nitraatit nollilla. Tavattoman turhauttavaahan tällaista olisi aloittaa alusta.

Mutta kun se näyttää nykykokoonpanossaan niin tyhjältä, eikä mitään uutta uskalla ostaa. Ja entä jos tubi tarttuu letkujen ja haavien mukana isoon altaaseen ja tappaa sen kalaston?

Niin, mitäpä muut akvaristit tässä tilanteessa tekisivät? Tai mitä olette tehneet, jos näin on käynyt?

Auttaisiko pelkkä akvaarion desinfiointi, jos kalat säästäisi? Joka altaassahan kalatubi käytännössä on, mutta palaisiko se tavalliseen piilevään tilaansa, jos pöpöt tappaisi hiekasta, kasveista ja suodattimesta?

[juhani]

Vaikka tappaisit kaikki kalasi, niin voit saada taudin takaisin jo seuraavassa kalaerässä. Italiassa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa lähes 50 % (olikohan se 46%) tukkuihin tulevista kalaeristä kantaa tätä bakteeria. Altaassa vain on jokin asia mennyt huonosti (veden laadun suhteen?) ja kalasi sairastuivat. Siis jos se nyt ylipäänsä oli se tubi.

[urppis]

No tuota uudelleen aloittamista minäkin karsastan. Kuten edellisessä viestissä todettiin, voi tubi tulla takaisin todella nopeastikin uuden kalaerän mukana. Sitä paitsi jos aloitat uudelleen, altaan vesi arvot heiluvat uuden altaan tasapainottomuuden takia ehkä pitkänkin aikaa, joka tuo esille kalojen oireilun ja huonovointisuuden jne. Nyt kun kaikki toimii tubi "uinuu" eli sulla on stabiili tilanne ja stabiili allas vesiarvoineen. En tiedä onko ihan hullua kokeilla ostaa jotain tuonne lisää. Jos kerran melkein puolella kaloista on tubi, luultavasti se on aika monessa muussakin altaassa joihin tuodaan uusia kaloja...
Niin tosiaan, jälleen edelliseltä lainaten, jos siellä nyt ylipäänsä on se tubi?!

[Monniliini]

Mäkin ihmettelen kyseistä tautia. Mulla menehtyi smaragdirasboroita, hehkutetroja ym. tubin kaltaisiin oireisiin. Sitten loput hehkutetrat onnistuin tappamaan laskemalla äkillisesti akvaarion pH:n todella, todella alas. Altaassa on koko ajan ollut helmimonnisia. Nekin olivat henkihieverissä ton pH-episodin jälkeen. Kuitenkin kaikki kymmenen selvisivät ilman vauroita. Kuvittelin, että nyt se tubi iskee niihinkin, koska joutuivat todella stressaavaan tilanteeseen ja muutenkin fyysisesti heikkoon kuntoon. Episodista on kuitenkin jo viikkokausia aikaa ja monniset porskuttavat terveinä ja iloisina. Yksi ainoa monninen on kuollut altaassa jo ajat sitten. En tiedä syytä, löytyi vain kuolleena. Ja se oli PALJON ennen tota pH:n laskua. Tubin oireita en havainnut siitä. Olen miettinyt, että voiko noilla monnisilla olla ihan mieletön vastustuskyky? On kyllä äärettömän sitkeitä kavereita Vai eiköhän muita kaloja tappanutkaan tubi? Uusia kaloja en ole uskaltanut altaaseen ottaa... Vai onko jollain tiedossa joku tosi sitkeä pikkukala?

[7330]

Niinpä, kalojen tappamisesta tuskin olisi hyötyä, jos heti seuraava desinfioituun ja tyhjennettyyn tankkiin pulautettu kala kantaisikin samaa pöpöä, ja todennäköisyys siihen on mitä ilmeisimmin iso.

Siis jos se nyt ylipäänsä oli se tubi.

Niin, voihan se olla moni muukin, vaikka tubi onkin ensimmäinen mieleen tuleva epäily. Onhan monen muunkin kalataudin oireena vain "epämääräistä huononnäköisyyttä" ja sitten kuolema. Ja toisaalta tubin oireina voi kuulemma olla ihan muihin tauteihin yhdistettäviä oireita. Miksipä sitä asioista yksinkertaisia tekemään? Testauttaahan tuon voisi, mutta siihenkin pitäisi tappaa kala.

On kuitenkin ilmeisesti ero siinä, kantaako osa akvaarion kaloista piilevää tubia vai puhkeaako se akuutiksi taudiksi, joka tappaa kaloja. Mikä se ero on? Tubibakteerien määrä vedessä? Se, että altaassa on joku sairas, joka sitä levittää? Jos sen voisi jotenkin neutraloida ja palauttaa kalat passiivisiksi kantajiksi, ehkä jotain uuttakin voisi ostaa.

[Sisso]

En nyt tiedä kauheasti koko taudista, mutta eikös kalat ole passiivisia kantajia, kunnes jokin meille ehkä tuntemattomaksi jäävä seikka laukaisee tubin aktiiviseksi. Siis kalan stressantuessa syystä tai toisesta sen vastustuskyky heikkenee ja paha baku saapuu tilaisuuden tarjoutessa ja pöpön määrä lähtee kasvuun ressaten kaloja jne.

Tuollainen on tosi veemäinen kokemus, mutta sinuna ostaisin vähän uusia sitkeäksi tiedettyjä kaloja ja jos sujuu, niin myöhemmin lisää. Toiset lajit on kaiketi (en tiedä josko tämä on ihan legendaa ja/tai on tehty vääriä jotopäätelmiä asioiden kulusta) tubiherkempiä, vai liekö totuus stressiherkempiä, ja niitä kannattaisi välttää. Sen jälkeen kun meillä oli jyllännyt mustan surman lailla koukkupäämato, olin aika herkkänä ja aamuisin laskettiin "kuolleet" pitkään, vaikka kuolemat loppuivatkin lääkitykseen. Siis toivotin aamulla kalasille huomenet aina valmistautuneena pahimpaan. Satsattiin ekaksi sitkeiksi tiedettyihin lajeihin ihan oman mielenrauhan takia, vaikka olinkin tietoinen, että kala kuin kala voi sairastua vaikka mihin jos stressiä pukkaa.

[+Huihai+]

En myöskään tiedä tästä tuberkuloosimuodosta muutakuin tämän; kysyin työkaveriltani että mitä ihmettä sun kädelles on tapahtunu kun siinä oli sentin pituisia leikkausarpia? Hän kertoi että oli sairastanut akvaariosta saadun kalatuberkuloosin ja joutui tuolloin pitkälle sairaslomalle ja koville lääkekuureille. Eli käteen (oikeaan) jolla hän pesi työpaikalla ollutta akvaariota oli ruvennut nousemaan patteja jotka leikattiin(?) Summasummarum, JOS se on kalatubi hävitä kaikki hiekkoja myöten, näin minä tekisin.

[waldo]

En näe mitään syytä laittaa akvaariota pois taikka aloittaa uusiksi sillä saat luultavasti tubin uusiksi. Itselläni kuoli kanssa tuossa vähän ennen joulua muutama kala ilman mitään syytä ( ei vanhuuteen ) ja näin tein: joten jättäisin tuon akvaarion "taka-alalle" eli viikottaiset veden vaihdot ja kunnon kuivaruokaa kuten New Life Spectrum Thera+ A aata päivittäin ja pakasteita viikossa kerran kaksi, mutta sisustusta en muuttaisi enkä lisäisi kaloja ja antaisin akvan olla aivan rauhassa joku kuukauden ja katsoisin tilannetta sitten . Näin itse tein ja loppuivat kummalliset kuolemat ja nyt sitten jo kutevat vaikka ei se ole mikään "täydellinen" merkki että nyt on akva kunnossa . Ja vielä Huihaille tiedoksi että luultavasti sunki akvassa on tubia ja jos sulla on hyvä vastustuskyky ja et laita ihan tuoretta haavaa akvaan niin et luultavasti tule koskaan saamaan tuota tubia, joten ei syytä huoleen .

[Anniquu_]

Näin kun asiaa teoreettisesti (ei onneksi ole vielä omalle kohdalle sattunut) pohtii, niin hankkisin kyllä lisää kaloja. Ja niinkuiin Sissokin ajatteli, niin terveinä ja elinvoimaisina pidettyjä lajeja. Sellainenkin tuli mieleen, että pitäisiköhän sitä allasta "yliruokkia" ennen uusien kalojen tuontia, että siellä olisi jo valmiina riittävä bakteerikanta valmiina kun ruokinta lisääntyy kun kalat lisääntyvät. Pyrkisi minimoimaan siis riskin, että altaaseen tulisi pienintäkään määrää ammoniakkia tai nitriittiä. Tai lisätä kaupallisella valmisteella bakteereja kun tuo kalat; silloin ei ainakaan kasvattaisi mahdollista kierteiskantaa holtittomasti.

Kaukoidän massakasvatettuja kaloja voisi olla myös syytä vältellä, kun uusia lajeja valitsee, ettei sieltä tule tubia tai jotain muuta hyppykuppaa altaaseen. Suosisin kotimaassa viljeltyjä tai sitten luonnosta pyydettyjä, jotka näyttävät myyntialtaassa terveiltä ja hyvin matkan jälkeen kuntoutetuilta.

Niin, ja akvan hoidossa voi myös käyttää kainaloon saakka ulottuvia hanskoja.

[Nniina+++]

Mä olen aina uittanu käsiäni huoletta akvassa. Avohaavaan voi saada pöpön ihan mistä vaan, madventuresin riku sai uimavedestä hanuriinsa . Mulla on ollu esim. seeprakaloja jotka on kuulemma lähes aina tubin kantajia. Uusia kaloja vaan sekaan.

[7330]

Kiitos kaikista neuvoista ja ajatuksista. Mukavaa kuulla muidenkin näkemyksiä, kun omat ajatukset ovat jääneet tuon kanssa kiertämään vain kehää.

...joten jättäisin tuon akvaarion "taka-alalle" eli viikottaiset veden vaihdot ja kunnon kuivaruokaa kuten New Life Spectrum Thera+ A aata päivittäin ja pakasteita viikossa kerran kaksi, mutta sisustusta en muuttaisi enkä lisäisi kaloja ja antaisin akvan olla aivan rauhassa joku kuukauden ja katsoisin tilannetta sitten .

Näin olen oikeastaan tehnytkin: viimeinen miljoonakala kuoli keväällä, ja allas on siitä saakka seissyt hyvällä perushoidolla ja kasvien pakollisella karsinnalla. Olen tainnut kerran sen jälkeen ostaa muutaman seeprakyrmynuoliaisen lisää, koska niitä ei tunnu tubi (tai mikä tankissa nyt mahtaakaan olla) haittaavan pätkääkään. Ehkä juurikin siksi, että ne ovat luonnosta tuotuja ja ostettaessa hyväkuntoisia. Tai, koska ne ovat lajina jotenkin vastustuskykyisempiä. Tiedä häntä, mutta ne ainakin voivat loistavasti ja naaraiden mahojen koosta päätellen voisi olla kutemistakin tiedossa. Lasken silti kalat neuroottisesti monta kertaa viikossa.

Toiset lajit on kaiketi (en tiedä josko tämä on ihan legendaa ja/tai on tehty vääriä johtopäätelmiä asioiden kulusta) tubiherkempiä, vai liekö totuus stressiherkempiä, ja niitä kannattaisi välttää.

Tällainen mielikuva minullakin on, mutta olen yhtä epävarma sen paikkansapitävyydestä. Musta-aavetetra on ainakin ollut tällaisessa maineessa. Vuosia sitten minulta kuolikin kokonainen parvi musta-aaveita, jotka kasvattivat isoja kystia iholleen ja sisäelimiinsä ennen kuolemaa. Erään kalabiologin kanssa sitten ihan selvitimme asian, ja kalatubihan se siellä. Seura-akvaariossa ei kuitenkaan kukaan muu osoittanut merkkiäkään sairastumisesta. Joku syy kai siihenkin oli, että musta-aaveet kuolivat mutta muut (ainakin noitamonneja ja pikkulasimonneja siellä oli) selvisivät oireetta. Tästä on jo aikaa, eikä kyseinen akvaariokaan ole enää ollut muutamaan vuoteen käytössä.

Nythän tuolla tubialtaassa on niitä musta-aavetetroja muutama iäkkäämpi yksilö, ja naaraalla on taas niitä kystia. Eivät tosin ole kasvaneet tai lisääntyneet enää, ja kala näyttää muuten hyväkuntoiselta, joten olen antanut olla. Veikkaan kuitenkin, että uusia kaloja ei kannata hankkia ennen kuin musta-aaveet ovat siirtyneet kalojen taivaaseen. Tuo naaras todennäköisesti levittelee bakuja ympärilleen kuin etana limaa.

Mutta sitten kun sen aika tulee, mitä lajia kannattaisi - uskaltaisi - lisätä? Kestävinä tunnettuja luonnosta pyydettyjä pikkukaloja, mutta mitä? Allas on tilavuuteensa nähden lyhyt ja mattosuodatin-kultaköynnösseinä vie vähääkin pituutta, joten tarvittaisiin todella miniatyyrikokoinen kala.