sonnenschein kirjoitti:
Riittääkö sukaravut pelkästään pohjan hoitoon vai täytyykö olla joku pohjakalakin?
Riittävät hyvin. Näin pieneen akvaarioon ei kovin moni pohjakala sovikaan. Kaikkein pienimmät monnislajit sopisivat, mutta ne taas kaipaisivat alustakseen sitä hienoa hiekkaa. Jos kaipaat sukarapujen lisäksi vielä levänsyöjää (sukaravut kun eivät pikkuruisine sukasineen ole siinä kovin tehokkaita), esimerkiksi omena- tai seepraleväkotilot hoitavat homman.
sonnenschein kirjoitti:
Asumme mieheni ja kahden pikkukoiran kanssa pienessä rivitalokaksiossa (45 neliötä), joten isompi allas ei ole tällä hetkellä mahdollinen.
Oletko ihan varma?

Meillä on 48 neliössä nyt reilut 600 litraa vettä ja 70- ja 180-litraiset terraariot. Ja nelisenkymmentä ruukkukasvia. Vielä mahtuvat ihmisetkin joukkoon.
sonnenschein kirjoitti:
Kypsytysainepurkki lupaa että kaloja saisi laittaa akvaarioon jo 4 tunnin kuluttua mutta se ei ole todellakaan ajankohtaista nyt monestakin syystä. Mutta missä vaiheessa alan testata vettä? Ostin Tetran test 6 in 1 -liuskoja, saanko sillä selville vedestä kaiken mikä on tarpeellista?
Saat, mutta tulokset eivät ole välttämättä täysin luotettavia. Kannattaa kurkistaa kokonaiskovuus ja pH paikallisen vesilaitoksen nettisivuilta ja verrata sitä vesitestin suoraan hanavedestä antamaan tulokseen, jolloin saat vähän hajua virhemarginaalista.
Miljoonakalojen kanssa puuhatessa joudut todennäköisesti ostamaan ainakin gH-testin tippatestinä, jotta voit seurata tarkemmin veden kovuutta.
Kypsytysaine tosiaan sisältää eläviä bakteereja, ja jos ainetta käytetään ohjeen mukaan, saat kerralla tarpeeksi bakteereita huolehtimaan kohtuullisen kalaston tuottamista jätteistä. Siksi kalatkin voi, ainakin kaiken mennessä hyvin, lisätä jokseenkin heti. Jos kalat eivät tule heti, on bakteerit pidettävä hengissä antamalla niille ruokaa. Kalanruoka toimii, ja vielä tehokkaammaksi on todettu ammoniumin ripottelu altaaseen sellaisenaan esimerkiksi hirvensarvisuolana. Sitä saa ainakin apteekista.
Kun aikanaan lisäät kalat, seuraile aluksi tarkasti nitriittiä (NO2). Se on bakteerien toiminnan myrkyllinen välituote, joka kypsässä akvaariossa pysyy nollassa. Jos se nousee mitattaviin pitoisuuksiin, potevat kalat jo myrkytystä. Ensiavuksi käy silloin reilu vedenvaihto.
sonnenschein kirjoitti:
Miljoonakalakoiraat on ollu mielessäni joo, huntueväisiä- tai pyrstöisiä en oo nähnyt paikallisissa eläinkaupoissa. Miljoonakaloissa mua kiehtoo värikkyys.
Kas, itse en muista ikinä nähneeni eläinkaupassa mitään muuta kuin huntupyrstöisiä miljoonakalakoiraita, siis noiden viime viestissä mainitsemieni luonnonmuotoisten lisäksi. Saattaa olla, että tarkoitamme huntueväisellä nyt eri asiaa.
Tähän tapaan (kuvaavin äkkiseltään löytämäni kuva, älä välitä kuvatekstistä):
Kannattaa kurkistaa myös pehmeän veden kalojen valikoimaa: niissäkin on päätähuimaavan värikkäitä lajeja, mutta ne ovat suomalaisessa vesijohtovedessä yleensä huomattavasti helpompia hoitaa. Neon-, sinineon- ja kardinaalitetrat: hehkurasborat, smaragdirasborat ja helmiseeprakalat: taistelukala, rusokiilakylki, kardinaalikala, hehkutetra ja pilkkusinisilmä.
sonnenschein kirjoitti:Jostain luin että poikasten pitäis jo pariviikkoisina selvitä isojen joukossa, ts. että isot ei enää siinä vaiheessa söis niitä? Pitääkö paikkaansa? Tämän kysymyksen esitin siltä varalta jos poikasia joskus tulee lisää.
Poikaset ovat turvassa vasta, kun ne eivät enää mahdu muiden kalojen suuhun. Kaikki suuhunmahtuva elävä kun on kalojen mielestä ruokaa.

Poikasten kasvunopeudesta sitten riippuu, missä iässä ne suuhun mahtumattoman koon saavuttavat. Jotta poikaset kasvaisivat nopeinta mahdollista vauhtia, täytyisi vesi pitää mahdollisimman puhtaana ja syöttää sinteille ravitsevaa ruokaa useita kertoja päivässä. Veikkaan, että joko ruokavalion tai vesiolojen heitto ihanteellisesta teki poikasten kasvusta hitaampaa kuin se olisi periaatteessa voinut olla, joten ne pysyivät vielä aika vanhoinakin suupalakoossa.
Pidin pari vuotta sitten parvea luonnosta tuotuja miljoonakaloja, ja hämmästyksekseni ne eivät syöneet omia poikasiaan. Vastasyntyneet sintit saattoivat uida avoimesti aikuisten kalojen seassa popsimassa samaa ruokaa. Epäilen, että miljoonakaloilla on luonnostaan jonkinlainen esto oman lajin jälkikasvun syömiseen (kuten on muuten piraijoillakin), mutta pitkään akvaariossa viljellyillä kannoilla se on kadonnut.