Jälleen piikkipyrstöisyyttä miekkapyrstön poikasilla

[zelex]

Jotkut varmaankin muistavat kun menetin loppuvuodesta pikkupurkillisen poikasia. Syytin ensin siitä uutta suodatinta ja loppupäätelmä oli se että todennäköisesti liian suuri pH:n heitto oli vahingoittanut poikasia. Topic aiheesta on täällä http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic. ... 7&t=195940 mutta en viitsi aiheeseen epäsopivan otsikon vuoksi jatkaa sinne.

Akvaariossa on kaiken aikaa ollut muutama sukarapu (kaikki ilmeisesti naaraita) jotka kasvavat ja voivat komeasti. Kuorta vaihtuu säännöllisesti ja ravut ovat aktiivisia ja kasvavat reippaaseen tahtiin. Kolme viikkoa edellisten menetyksen välillä ei altaassa ollut poikasia, reilu kuukausi sitten kotiutin sinne ensimmäiset ja nyt siellä on karkasti noin parikymmentä aina reilun kuukauden ikäisistä vastasyntyneisiin. Suodattimena tuo mitä ensin epäilin syylliseksi ja kuten useimmat arvelivat, se tuskin on vahingoittanut ketään.

Kaikki on mennyt hyvin, olen mitannut pH:n aina ennen vedenvaihtoja ja arvot ovat pysyneet kurissa. Viimeksi vaihdoin vettä sunnuntaina ja maanantaina kotiutin sinne viisi poikasta lisää jotka lauantaina ostettu uusi naaras oli heti ensimmäisenä yönään synnyttänyt. Tänään sitten huomasin että näiltä uusilta poikasilta oli lähtenyt pyrstöt "tikuttumaan"... No2 0 No3 0 pH 8 pintaan NH4 0 ja dH 14, äkkiseltään vesiarvoissa ei pitäisi olla huomauttamista. Lämpötilan nostin viimeisimmällä vedenvaihdolla pääaltaan 26 asteeseen joten näillä uusilla poikasilla senkään ei pitäisi vaikuttaa. Pääaltaassa on sama veden kovuus, pH on puoli astetta pienempi, mutta yhtälailla nämä aikaisemmatkin poikaset on otettu sieltä ongelmitta.

Pelottaa että se alkaa taas. Se tuntematon ongelma joka vei edelliset poikaset. Siksipä kysyn nyt selkeämmän otsikon alla onko tätä ongelmaa tullut muille vastaan. Pyrstö ikäänkuin "syöpyy" siististi ilman mitään reunuksia tai valkoista töhkää pois, poikaset eivät pysty uimaan. Nämä pikkupoikaset ovat viettäneet toki aikaansa heti saavuttuaan pohjalla koska pinnalla on niin kova virtaus ja ovat aika pienikokoisia, mutta en silti jaksaisi uskoa että kirsikkasukarapu olisi voinut käydä klääppimässä eviä.

Ideoita? Ajatuksia?
Uhkasin että jos nyt taas käy samoin niin tämä purkki saa jäädä rapulaksi, kansoitus on siellä kuitenkin litramääräänkin nähden melko olematonta koska siirrän parisenttisenä poikaset jo aikuisten sekaan. Lähden nyt vaihtamaan vettä, pääakvaariossa ei tälläkään kertaa ole mitään ongelmiin viittaavaa.
Yksi mahdollisuus (jota toivon, vaikkei se näitä enää pelasta...) on tietysti se että poikaset ovat olleet naaraan vatsassa erilaisessa vedessä, ehkä oli shokki syntyä näin pian naaraan muuton jälkeen "vieraaseen veteen"?

[Anniquu_]

Moi!

Alkoi tämä kinnstamaan ja tuon pH:n vaihtelun vaikutuksia vähän guukkeloin, ja vastaan tuli sellainen kuin osmoosishokki. http://www.akvaariojalintu.com/ezfiles/ ... RAUDET.pdf Tähän uusimpaan tapaukseen se olisi mahdollinen ratkaisu. Millä tapaa sinä kotiutit ne poikaset sinne pikkuakvaan? Totutitko purkissa/pussissa uuteen veteen sitä vähitellen lisäämällä? Siis samalla tapaa kuin kaupasta tuodut kalat. Kun olisiko siirto voinut olla liian raju vastasyntyneille poikasille? Itselläni ei mitään synnyttäviä ole ollut, joten en osaa niiden herkkyyttä oikein arvioida.

Kun sähkönjohtavuus on muutakin kuin pelkkä veden kovuus, niin siihen vaikuttaa kaikki "töhkä" jota akvaveteen on liuonnut, myös nitraatti. Onkohan ison ja pikkuakvan nitraattiarvossa eroa? http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12883&lan=fi

Ovatko nämä uusimmat poikaset mielestäsi täysiaikaisena syntyneitä, normaalin kokoisia ja oloisia? Kun olisiko naaraan siirto voinut laukaista synnytyksen ja poikaset olisivat voineet olla keskosia? En tiedä miekkapyrstöistä mitään, niin ovatko ne poikaset siellä naaraan ruumiin sisällä jonkinlaisessa nesteessä? Naaraan erittämässä "lapsivedessä" vai onko se akvan vettä? Äh, tätä termistöäni, mutta en oikein koe nisäkkäidenkään termistöä tässä kuvaavaksi.

Tälläisiä hajatelmia, voi olla että metsään menee niin että rytisee. Toivottavasti joku muukin tähän vielä tarttuu.

[zelex]

Wau, hienoa pohdintaa joka avasi lisää ajatuksia.
Tämän hetken tilanne on se että viidestä poikasesta kolme on kuollut, yksi kadoksissa (ilmeisesti siis kuollut) ja yksi pirteä ja hengissä. Nämä kaikki kuolivat samana tai seuraavana päivänä siitä kun ongelman huomasin.

Myös muut poikaset voivat pirteästi lukuunottamatta yhtä isompaa pioneeria joka löytyi kuolleena eilenillalla. Se voi kuitenkin olla pelkkää sattumaa koska olen antanut itseni ymmärtää että luonnonvalinta pätee pitkälti kalanpoikasiin ja kaikki eivät selviä aikuisikään. Tosi harvoin näitä täysin terveen näköisiä kuitenkaan kuolee.

Alkoi tämä kinnstamaan ja tuon pH:n vaihtelun vaikutuksia vähän guukkeloin, ja vastaan tuli sellainen kuin osmoosishokki. http://www.akvaariojalintu.com/ezfiles/ ... RAUDET.pdf Tähän uusimpaan tapaukseen se olisi mahdollinen ratkaisu. Millä tapaa sinä kotiutit ne poikaset sinne pikkuakvaan? Totutitko purkissa/pussissa uuteen veteen sitä vähitellen lisäämällä? Siis samalla tapaa kuin kaupasta tuodut kalat. Kun olisiko siirto voinut olla liian raju vastasyntyneille poikasille? Itselläni ei mitään synnyttäviä ole ollut, joten en osaa niiden herkkyyttä oikein arvioida.

Löysin aika paljon järkeä tuosta linkittämästäsi jutusta. Muutenkin tuo tapa jolla evien surkastuminen tapahtui vastasi aika hyvin kuvausta mitä meidän kaloille kävi. Ne eivät tosiaan näyttäneet homeisilta, mitään selkeitä reunuksia ei ollut vaan ikäänkuin paloja olisi murentunut kunnes pyrstö oli pelkkä piikki ja muidenkin evien kohdalla oli vai rangat jäljellä.
Ensimmäisellä kerrallahan tämä sattui juuri pari päivää isomman vedenvaihdon jälkeen jolloin pH oli romahtanut ja meidän vesi erittäin humuspitoista valumien takia. Tälläkin kertaa poikaset olivat sen pari päivää ehtineet olemaan ennen oireiden ilmestymistä ja kuolema seurasi nopeasti.

Vartinverran pidän poikasia yleensä erillään ja lisäilen vettä poikasakvaariosta niitten siirtoastiaan. Aikaisemmin tämä on riittänyt ja yhtään vastasiirrettyä poikasta ei ole menetetty. Järkeilen asiaa sillä että mahtaako tuollainen kuitenkin suhteessa lyhyt totuttaminen edes vaikuttaa niin kovin paljon siihen että kalat tottuvat uuteen veteen vai stressaake se niitä vain enemmän. Lämpötilat altaissa ovat hyvin lähellä kuitenkin toisiaan ja toisaalta partaäijäpurkissa vesi jäähtyy aika pian jos sitä seisottaa pitempiä aikoja.

Kun sähkönjohtavuus on muutakin kuin pelkkä veden kovuus, niin siihen vaikuttaa kaikki "töhkä" jota akvaveteen on liuonnut, myös nitraatti. Onkohan ison ja pikkuakvan nitraattiarvossa eroa? http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12883&lan=fi

Kummassakaan akvaariossa ei ole juurikaan nitraattia, mutta pikkuakvaariossa on vanhat hiekat ja sieltä nousee usein vettä lisätessä kaikenlaista töhnää hetkellisesti ylös. Se kuitenkin laskeutuu hyvin nopeasti, mahtaako tämä vaikuttaa? Vesiarvoissa on jonkinverran eroja, mutta ne ovat aika pieniä. Toki jokainen akvaario on oma biosysteeminsä.

Ovatko nämä uusimmat poikaset mielestäsi täysiaikaisena syntyneitä, normaalin kokoisia ja oloisia? Kun olisiko naaraan siirto voinut laukaista synnytyksen ja poikaset olisivat voineet olla keskosia? En tiedä miekkapyrstöistä mitään, niin ovatko ne poikaset siellä naaraan ruumiin sisällä jonkinlaisessa nesteessä? Naaraan erittämässä "lapsivedessä" vai onko se akvan vettä? Äh, tätä termistöäni, mutta en oikein koe nisäkkäidenkään termistöä tässä kuvaavaksi.

Mun mielestäni nämä poikaset olivat ihan täysikokoisia ja valmiin näköisiä. Se oli todennäköisesti naaraan ensimmäinen tai toinen poikue koska se oli kooltaan aika pieni. On toki mahdollista että muutto laukaisi synnytyksen ja näiden olisi ollut tarkoitus olla vielä pitempään vatsassa. Naaras vaikutti kuitenkin ihmeen vähän stressaantuneelta ja hakeutui heti uusien lajitoveriensa seuraan mikä ei ole aina itsestäänselvää, toinen samaan aikaan ostettu on vielä viikonkin jälkeen huomattavasti ujompi vaikka ui jo jonkinverran porukassa.

Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla "lapsivedellä" ja sitä olen miettinyt itsekin. Että luulisi että akvaarion vesi kuitenkin vaikuttaa jollain tavalla jo syntymättömiin poikasiin ja olisiko muutokset olleet liikaa kun muutamassa päivässä kolmea hieman erilaista vettä... täytyy nyt toivoa että edes tuo yksi poikasista selviäisi koska uuden naaraan mukana tulleet poikaset olisivat aina vähän arvokkaampia, "uutta verta laumaan". Vieläkin jännittä aina aamuisin laittaa valot poikasakvaarioon... mieleen on painunut liiankin syvään se kauhea aamu kun lähes jokainen pienistä vipeltäjistä kellui hengettöminä tai puolikuolleina kasveihin tarttuneina tai virtauksen mukaan suodattimen alla tai sitä vasten ajautuneena....

[Kamu]

Hei!
Löysin tässä joskus lueskellessani taistoblogeja millianin sivuilla samantapaista: http://millia.aqua-web.org/tekstit/kala ... lukala.htm
Kun kelaat blogia alaspäin 14.4.2005 kohdalla on kuva taistonpoikasesta, jolla on Chilodonella. Milliksenpoikasilleni iski myös tämä tauti, enkä osannut auttaa :/ Lääke tähän on suola. Tässäpä lainaus Millianin annostelusta:
Nyt olen lääkinnyt poikasia 2 päivää Tetran General tonicilla ohjeen mukaan ja terästettynä 1 dl suolaa 70 litraan. Samalla nostin lämpötilan 29 asteeseen.
Kuuri uusittiin kerran. En nostaisi miekkiksenpoikasille nuin korkeaksi lämpötilaa. Toivottavasti poikasesi selviävät!

[zelex]

Poikaset tosiaan näyttivät pitkälti samalta kuin tuossa linkitetyssä kuvassa, erona tosin se että poikaset olivat pohjan tuntumassa (mikä varmaan johtuu labyrinttien ja hammaskarppien erilaisesti hengityselimistöstä) ja mietitytti tuo "suppueväisyys" kun eviä näillä ei ollut tosiaan enää ollenkaan jäljellä. Kuolema myös tulee noin vuorokaudessa eli uskoisin ettei sairastuneita poikasia voi pelastaa ainakaan meidän tapauksessa.

Googlettelen seuraavaksi ulkolaisia sivuja, iso kiitos tästä! Saattaa olla että alkaa löytyä oikeita johtolankoja.
Kuinkahan usein aikuinen kala voi olla oireeton kantaja näille?

[Anniquu_]

Minäkin ajatttelin tuota chilodonellaa vaihtoehtona, kun tätä aloitusta ensimmäisen kerran luin, mutta jos ja kun ne evät ovat oikeasti hajonneet eivätkä supussa, niin hylkäsin tuon chilodonellan mahdollisuuden. Kun "kertasin" täältä juttuja siitä, niin löytyi millialta muuten uudempi teksti, jossa hän suosii nykyään lääkkenä siihen Easy Lifen Multicuraa. http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic. ... A#p6931873 (sori ot, mutta tuo lääkkeen nimi naurattaa , "yleiskura" )

Akvaristia 5/2006 luin, kun siinä on juttua synnyttävistä kaloista. Siinä ei suoraan sanottu, mutta päättelin niin, että ne kehttyvät poikaset ovat naaraan erittämässä nesteessä ja suoranaisesti vesiarvot eivät vaikuttaisi syntymättömiin poikasiin. Ajattelen näin, että naaras tekee samanlaista nestettä sinne kohtuun (sanaa voidaan käyttää myös kaloista puhuttessa artikkelin mukaan) vesiarvoista riippumatta. Tuon pohjalta en siis pitäisi naaraan siirtelyä syynä.

Se kuollut isompi poikanen, miltä se näytti? Evien kunto? Sitä sattuu kyllä välillä, että täysin terve poikanen heittää lusikan nurkkaan ns. ilman syytä.

Ymmärsinkö nyt oikein, että et pidä sitä purkkia jossa totutat poikasia uuteen veteen siellä pikkuakvaariossa kellumassa ja siksi se jäähtyy? Kun välilä siirtelen sukarapuja altaasta toiseen, niin kellutan sitä purkkia siellä akvassa johon ne ravut siirtyvät. Näin vesi ei pääse jäähtymään kun lisäilen sinne akvan vettä.

Tiedän valitettavasti myös tunteen kalakatasrofeista. Olen myrkyttänyt kuparilla parven kaloja, vedenparannusaine toiminut lupaustensa mukaan.

[zelex]

Toisaalta ymmärsin myös tuosta että childonellassa kuitenkin evät myös jollain tapaa hajoaisivat, kun lueskelin siitä juttuja netistä. Korjatkaa viisaammat että onko kyse aina vaan siitä että evät liimautuvat yhteen vai tapahtuuko repaloitumista? Meillä kun nimenomaan evät näyttävät siltä että melko nopealla tahdilla olisivat murentuneet.

Viimeksi kuollut isompi poikanen oli täysin normaalin näköinen joten pistän sen melkein sattuman piikkiin. Kaikki muut poikaset ovat tosiaan reippaita ja terveitä, uivat välittömästä kerjämään ruokaa kun joku tulee lasin taakse. Evät ovat kauniin ehjät ja mitään merkkejä sairastumisesta ei ole. Nytkin kaikki "piikkiytyneet" olivat noita uusia. Voihan olla että pikkupoikasten vastutuskyky oli vaan kaikenkaikkiaan huonompi.

En pysty pitämään siirtoastiaa poikasakvaariossa totuttelun ajan. Se on mutterin mallinen, eli vapaata pintaa normaalia vähemmän, suhteellisen voimakas virtaus kuitenkin pinnassa eikä mitään mihin astian kiinnittää. Mulla on poikaset partaäijä-purkissa minne ne on helppo pyydystää isosta akvaariosta ja soppakauhan avulla siirrän ne sieltä sitten poikasakvaarioon kun ovat aikansa totutelleet uuteen veteen.

Pidän sormet ja varpaat ristissä että tämä olisi tälläerää ollut tässä. Nyt se viimeinenkin tuon poikueen poikanen on hävinnyt, en eilen nähnyt sitä. Pitää tänään pestä suodatin ettei ole menehtynyt ja joutunut sinne. Pienimmät mahtuvat suodatinritilöistä sisään, mutta pääsevät uimaan niitten läpi myös pois koska ritilöiden ja imupinnan välissä on tyhjä tila eikä sieltä voi joutua koneistoon.

[zelex]

Kai se on sitten vaan Multicuraa hankittava.... nyt altaassa yksi poikanen jolla siististi kaventunut pyrstö. Ei repaleita vaan ikäänkuin se olisi vaan mennyt supummaksi... voi hittolainen. Ajattelin että olisi ollut vain nuo uudet poikaset mutta näköjään sitten siellä on jotain edelleen mikä voi tarttua.

Miten muuten kannattaisi puhdistaa tuollaisen pikkuakvaarion hiekkoja? 21l ei oikein pysty edes lappoamaan (tai sitten pitää olla tosi pieni lappo...) ettei liikaa vettä lähde kerralla. Mulla on siellä kyllä reilusti kierteisiä mutta ajattelin että saisi ylimääräistä höttöä putsattua myös jollain pois kun sitä aina jonkinverran nousee uutta vettä lisätessä.

[Kiksu]

Ehkä sun pitää kehittää joku pieni lappo. Letkuksi ilmastinletkua ja suppiloksi voisi käydä joku suurehko ruisku, jonka kärjen halkaisija olisi sama kuin ilmastinletkun sisähalkaisija. Moottoroitujakin malleja on, jotka keräävät lietteen johonkin pussiin tai muuhun säiliöön. Ilmapumpun avullakin toimivia olen jossain kirjassa nähnyt. Ehkä sellaisen voisi improvisoida itsekin jos tietää toimintaperiaatteen.

[zelex]

Jos jotain kiinnostaa kuinka tässä loppupeleissä kävi ja niille jotka etsivät tietoa samoilla oireilla tämä voi ehkä olla jonain päivänä hyödyksi.

Mainitsin tuossa kuukausi takaperin että bongasin vielä yhden suppuutuneen poikasen joka oli noita porukan pienimpiä. Tämä yksilö ei kuitenkaan noudattanut "taiteen sääntöjä" ja kuollut parissa päivässä kuten edelliset, vaan liikkui, kasvoi ja söi muitten terveiden mukana vielä kolmisen viikkoa. En raaskinut sitä lopettaa vaan ihan mielenkiinnosta seurasin tilannetta koska poikanen pärjäsi hyvin, ryntäsi kerjäämään ruokaa ja mietin jopa saattaisiko se sittenkin selvitä kun pyrstö ei kulunutkaan kokonaan pois. Sen kasvu oli kuitenkin hidastunut ja eräänä päivänä se tuli hitaammin ruokapaikalle ja seuraavana päivänä oli kadonnut. Ruumista en koskaan löytänyt, liekö kirsikkasukaset pistelleet poskeensa.

Kuitenkin muut poikaset täysin terveet ja lähtivät uuteen kotiinkin. Mutteri on nyt tyhjillään taas hetken ja katsotaan mitä jatkossa tapahtuu, tuleeko sinne uusi satsi pikkumiekkiksiä vai seuraavaksi ahvenenpoikaset. En pelkää tämän uusivan koska uskoisin sen liittyvän kuitenkin jollain tavalla vesihygieniaan ja ongelma tuntui poistuvan tiheämmällä siivoamisella.