Haastavin kädestä syötettävä?

[höntti]

Tästäkin ollaan puhuttu jo melko paljonkin aikasemmin, mutta en löytänyt semmosta yhtenäistä keskustelua tästä.

Itellä on ollut tapana ruokkia kaloja kädestä vedenvaihdon yhteydessä, jos ylimääräistä aikaa on sattunu liikenemään. Eli olen kostuttanu kämmenelle ruokaa ja upottanu käden sitten varovasti altaaseen. Näin pääsee näkemään kenties uuden ulottuvuuden tuosta kalojen elämästä, tai tulee ainakin seurailtua tarkemmin tiettyjä käyttäytymismalleja. Samalla oon huomannu, että eri lajit on varmaan helpompi opettaa tähän kun toiset. Ja lajin sisälläkin on tietysti eroja, mm. ikä vaikuttaa selvästi.

Mitä lajeja sinä olet onnistuneesti syöttäny kädestä, ja mikä niistä on ollu haastavin opettaa tähän? Mikä laji on tavotteena opettaa syömään kädestä? Vai onko tässä nyt järkeä ollenkaan?

Minulla seeprakalat, punapääbarbit, lehtikalat, sinileuat ja haarniskamonnit syövät kädestä. Näistä haastavin on ollut lehtikala, helpoin haarniska. Tavoitteena tällä hetkellä helmirihmat, mutta ne vaatis varmaan vähintään viikon paaston.

------

Muokattu "kädeltä" muotoon "kädestä".
-Pullahiiri/ylläpito

[catfish freak]

Olen syöttäny kädestä, tai sitten kala on syönyt kättä...sinne päin...

Tulipuikkokala (ehdottomasti vaikein, oli niin nirso tapaus )
Haarniskamonni
Rengasripsimonni
Sulkaripsimonni
Helmikirjoahven
Rusokirjoahven
Perhoskirjoahven
Riikinkukkokirjoahven
Vuokkokala
Keltapyrstökoralliahven
Puhdistajarapu (ns. "boxing shrimp")

Ja uskokaa tai älkää kerran tuli kampaokamonni syömään kädestä, siis ilmeisesti sai ahaamahaa elämyksen, että pinnassa on katkarapuja! Sitten Hirveätä vauhtia pintaan kähveltämään ripsareille tarkoitetut katkat, ja kädestähän tuo söi, sormet samalla, ja eikun takaisin kannon alle lymyilemään.

[Niniel]

Meidän taisto on oppinu, että käsi liittyy surviaisiin. Tulee näykkimään kättä, vaikka ei olisi ruokaakaan tarjolla. Hupsu veikko. Nykyään intiaaninsulatkin saattavat tulla noukkimaan surviaisia sormista, mutta ovat kyllä paljon arempia lähestymään.

[cassie_86]

Itse olen harrastanut tuossa 300l. altaassa kädestä ruokkimista. Haarniskat on tosi helppoja oppivat melkein heti että käsi liittyy ruokaan samoin kuin lehtikalat, nykyään helmirihmatkin tulevat myös syömään kädestä, mutta parvikalat eivät kyllä ole uskaltaneet, kiilakyljet esim. Platyaltaassa ei varmaan menisi kauankaan opettaa ahmateille kädestä syömistä, mutta vielä olen pysytellyt noissa isommissa kaloissa.

[heituliini]

Siis wooooot?? Haarniskamonniko syö kädestä?! Meidän altaan arin asukki... Millä te olette sitä maanitelleet?

Meillä kädestä syövät partis, platyt, mollit, mustat mollit, millikset ja kääpiöpallokalat, sekä helmirihmakalat. Osa platyista tulee käteenkin ja antaa koskettaa itseään. Tosin olen sitä pyrkinyt välttämään siinä pelossa, että vahingoitan limakalvoa, tmv... On ne vaan niiiiiiin ihania

[MA7xGE]

Mulla jää aina (kalan)ruokaa sormeen kiinni, niin mustaneonit napsivat suurimmat pois.

[Sisso]

Mä olen tavannut ruokkia kädestä pinnalla meidän isovaanijoita ja kas vain, haarniskat oppivat myös tulemaan pintaan syömään kädestä. On vähän hassun näköistä toheltamista niiden yritykset saada sapuskaa pinnasta kun viikset sojottaa samaan aikaan vedenpinnan yläpuolella! Tuo vaanijan syöttäminen on myös oma lukunsa, se kun "väijyy" ruokaansa ensin hetken ja iskee siihen sitten. Ilmeisesti hyönteisiä pinnalta luonnossa syövänä ensin arvoi ruokaansa ja sitten hyväksi havaittuaan iskee.

Helpoimpia kädelle opetettavia on ehdottomasti ahvenet, tetrat on ahneita mutta säpsyjä mutta kyllähän kädelle tulevat niin monniset, mutakalat (jota saa myös silitellä) kuin piikkisilmätkin kun vaan vie ruoan niiden valtakuntaan. Monniset tosin yrittävät myös vaanijoiden apajille pintaan.

Survari onkin sitten sen luokan herkku, että sitä tulevat hakemaan kaikki, myös ne kaikkein arimmat, kädestä.

[cassie_86]

Minulla viiden haarniskan porukka on altaan kesyimpiä asukkeja lehtikalojen lisäksi. Heti jos altaan edessä jotain touhuaa alkaa viikset tulla akvaarion ulkopuolelle ruokinta-aukosta, huvittava näky

[höntti]

En ois kyllä uskonu että joku saa piikkisilmätkin kädestä syömään. Ovat mulla ainakin semmosen hepulikalan maineessa. Myös monnisten luulin olevan haastavia, ja partiksen!

Hyvä tietää ettei helmirihmat ainakaan mahdottomia opetettavia ole. Tuo survari ois hyvä veto, mutta voimakas allergia estää sen käytön. Harmia että muita eläviä on pakasteena kaloille huonosti tarjolla.

[Kalakaverit]

Makeanvedenkaloista lista olisi hirmuisen pitkä, mutta nyt harrastuksen puolesta haastavin on ollut Seeprasiipisimppu.
Tätä kalaa opetin syömään 3kk, jonka jälkeen oppi sen niin hyvin että pihtejä on oman turvallisuuden kannalta pakko käyttää ettei tule lääkäri reissua.

Toinen ehkä muistoihin kivasti jäänyt oli Tummapunahai, jota käsin ruokittu.

[7330]

Hain ruokinta käsin kuulostaakin aika extreme-urheilulta.

Kyllähän useimmat ahneet pinnan ja keskiveden kalat syövät kädestä ihan opettamattakin. Taistelukala, pantterikiipijäkalat ja kongontetrat tällä hetkellä, ja aiemmin mm. lehtikalat, keltabarbit, miljoonakalat, mitänäitänytonkaan.

Vähän haastavampia ovat pohjakalat, joilta vaatii jonkin verran rohkeutta nousta pintaan. Sopiva suojaisa nurkkaus kannon takana on rohkaissut mm. nauha-ankeriasmonnia, käärmekalaa ja koruripsimonnia nousemaan pintaan kädestä ruokittaviksi. Nauha-ankeriasmonnien iho on juuri niin silkinsileä kuin miltä se näyttääkin. Rantamonneja ei kyllä tarvinnut rohkaista eikä opettaa, vaan pintaan tultiin heti kun tajuttiin, että ruoka tulee ylhäältäpäin.

Ehkä haastavimpia ovat olleet viherniilinhauet, kahdesta syystä.

Ensinnäkin ne ovat täydellisiä älykääpiöitä. Ensimmäinen haukeni, Lousku, opetteli pintaan tuloa ja kädestä syömistä kuukausia. Kun se vihdoin tuli jokseenkin luotettavasti ruokinta-aukolle, lähdin pariksi viikoksi matkalle ja lomahoitaja ruokki sen pohjalle muiden kalojen joukkoon. Palatessa sillä ei näyttänyt olevan enää minkäänlaista mielikuvaa aiemmista ruokailutavoistaan, ja saman uudelleen oppimisessa meni jälleen kuukausia. Nykyään se sentään partioi pinnan tuntumassa ruoka-aikaan, mutta suupalan saaminen sen nenän eteen on silti lähinnä tuuripeliä. Viherniilinhauet siis oppivat äärimmäisen hitaasti, mutta unohtavat salamannopeasti.

Toisaalta, kun hauki saa päähännpinttymän, se ei siitä aivan vähällä luovu. Nuorempi viherniilinhauki Loviisa on aina ollut arka kilpailemaan ruuasta muiden kanssa. Totutin sitä kuukausitolkulla ajatukseen siitä, että akvaarion lasin takana liikkuva ihminen tarkoittaa ruokaa ja käsiä kannattaa lähestyä. Se melkein onnistuikin, kunnes eräänä kauniina päivänä neiti säikähti jotakin äkkiliikettäni, ja päätti että kädet ovatkin hengenvaaralliset. Tästä on puoli vuotta, ja se on edelleen vakaasti samaa mieltä, vaikka kädet eivät ole sille koko aikana mitään ikävää tehneet. Ruokaa se on kädestä saanut kymmeniä kertoja (silloin, kun onnistun liikkumaan riittävän hitaasti eikä se ehdi tajuta mistä on kyse). Argh.

Toinen syy haastavuuteen on se, että näillä pikku hirviöillä on hampaat kuin hailla. Lousku sai kesällä äkillisen oivalluksen: jos sormista saa ruokaa, sormet ovat ruokaa. Sen jälkeen se alkoi järjestelmällisesti jättää huomiotta sormissani olevan ruuan, saattoipa jopa työntää kuonollaan katkaravun pois edestä ja hypätä vedenpinnan yläpuolelle haukatakseen mieluummin sormia. Ensimmäisen kunnon puraisun yhteydessä säikähdin hampaiden määrää ja terävyyttä niin, että tempaisin koko kalan kuono edeltä lattiaan, mutta sekään ei muuttanut Louskun vakaata päähänpinttymää sormien herkullisuudesta.

Nykyään käytän niilinhaukien kanssa mieheni keksimää muovista ruokintakoukkua. Se helpottaa sekä käsiä pelkäävän Loviisan että käsiä syövän Louskun ruokintaa olennaisesti.

[heituliini]

En ois kyllä uskonu että joku saa piikkisilmätkin kädestä syömään. Ovat mulla ainakin semmosen hepulikalan maineessa. Myös monnisten luulin olevan haastavia, ja partiksen!

Hyvä tietää ettei helmirihmat ainakaan mahdottomia opetettavia ole. Tuo survari ois hyvä veto, mutta voimakas allergia estää sen käytön. Harmia että muita eläviä on pakasteena kaloille huonosti tarjolla.

Partis on niin tollo ainakin meillä, että jos on ruokaa tarjolla jossain, niin menee sinne, viis siitä missä se on Monnisista täplämonninen on ollut lajina helppo kädestä ruokittava, kuparimonnisten kanssa en ole onnistunut vielä. Helmirihmakaloille tullut ihan luonnostaan tuo kädestä syöminen. Meille tultuaan arastelivat kalpeina piiloissaan viikkoja, mutta sitten taisivat huomata, että olohuoneessa on kolmilapsisessa perheessä semmoinen hulina, että aina saisi olla piilossa ja platyt vie kaiken ruoankin, joten tulivat omaehtoisesti näkysälle ja kädelle syömään

Oletko höntti kokeillut survaria käsitellä kertakäyttöhanskat kädessä vai oletko allerginen ilmakosketuksenkin kautta? Tuleeko artemiasta oiretta? Sitäkin saa pakasteena (olet varmaan sen jo tiennytkin ) Myös siperretty katkarapu on herkkua ainakin meillä ja suolatta keitetty kuha, yms. kalat.

[naatti]

Ei ole ollut mitään tarvetta syöttää kädestä, lukuunottamatta makkarakalaa, joka ei muuten olisi ruokaa ehtinyt saada.

Haastavin tämän hetken kalastosta uskoisin olevan kärsänuoliainen tai banjomonni. Helpoin varmaan olisi taistelukala.

[höntti]

[quote="heituliini"

Oletko höntti kokeillut survaria käsitellä kertakäyttöhanskat kädessä vai oletko allerginen ilmakosketuksenkin kautta? Tuleeko artemiasta oiretta? Sitäkin saa pakasteena (olet varmaan sen jo tiennytkin ) Myös siperretty katkarapu on herkkua ainakin meillä ja suolatta keitetty kuha, yms. kalat.[/quote]

Silmät alkaa kutiamaan yleensä jo kun surviaiset on metriä lähempänä minusta, tosin kuivatut surviaiset ei allergisoi, mutta eivät taas maistukaan oikein kaloille. Pakastettua artemiaa taas ei vissiin saa täältä Kuopiosta, ainakin ei oota oli molemmissa liikkeissä aikasemmin. Emäntä on taas voimakkaasti allerginen kaikille kaloille ja suurimmalle osalle merenelävistä (siis hajullekin), mutta katkarapuja vois siitäkin huolimatta koittaa. Jotain tartteis kuitenkin keksiä, ettei kalat ole pelkästään kuivaruualla aina.

Mielenkiintoisia ruokittavia varmasti nuo niilinhauet. Ja ei tosiaan kuulosta kovinkaan järenjättiläisiltä.

[Kana +-yksipantteri]

Pakastettua artemiaa taas ei vissiin saa täältä Kuopiosta, ainakin ei oota oli molemmissa liikkeissä aikasemmin.

Itse taas olen ostanut pakasteartemiat jo vuoden ajan Kuopion Akvaarioliikkeestä.

Haastavimmat kädestäsyötettävät ovat meillä monniset. Eivät ole oppineet kädestä syömään.

[emzei]

Lähinnä pohjakaloja olen kädestä yrittänyt syöttää, käsi kainaloa myöten altaaseen, tabut kämmenellä. Ensimmäisenä kimpussa ovat juurikin haarniskat, eivät pelkää yhtään, sormien välitkin tongitaan josko sielläkin olisi evästä. Myös noitamonnit ja monniset eivät paljon arastele.