Miten estää sukurutsaus?

[Feliza]

Moi,

mietin tuossa kalojen kudetusta yleisellä tasolla, ja heräsi muutamia kysymyksiä:

1) Jos haluaa kutuparin (tai miksei parvenkin), niin miten voi varmistaa, etteivät kalat ole sukua keskenään, esim. sisaruksia? Jos eläinliikkeestä ostaa kalapoppoon, niin eivätkö ne usein ole samaa poikuetta, vai sekoittaako tukku useita eri poikueita? Olisiko paras metodi hommata kalat eri lähteistä, kuten kasata parvi/pari eri kasvattajilta tai eri liikkeistä (jotka tosin saattavat käyttää samaa tukkua, hmmm..)

2) Miten vakavaa on sukurutsa? Kissa/koira puolella asiasta ollaan suorastaan hysteerisiä. Olen ymmärtänyt että epämuodostumia alkaa tulla vasta, kun sukurutsa on mennyt todella pitkälle, mutta hedelmättömyyttä ja herkkyyttä vedenlaadun vaihtelulle kai esiintyy jo huomattavasti nopeammin. Tämäkin lienee lajikohtaista, senkin mukaan, kuinka kauan lajia on viljelty, tai onko kala suoraan luonnosta pyydetty.

Nyt kaivattaisiin kokeneiden viljelijöiden lausuntoja.

[JJVi]

Mistähän ei voi olla varma, mutta ehkä paras tapa on ostaa kalat monessa erässä ja pitää muutaman kuukauden tauko välissä. Jos uudet kalat ovat selkeästi omia pienempiä, lienee epätodennäköistä että ne olisivat samasta kudusta tai tukkuerästä.

Kaloja en ole pahemmin viljellyt, mutta minusta sukurutsaus on kuitenkin aika harvinaista niin luonnossa kuin akvaarioissakin ja vaatii aika monta kierrosta ennenkuin näkyviä oireita näkyy. Ensimmäinen näkyvä oire on värien heikkeneminen (esim. malawit) ja muutokset aikuisten kalan koossa (esim kirjoahvenet usein pienempiä) sekä yleinen heikkous. Vakavampia oireita ovat mm. selkärangan epämuodostumat sekä vajaakehittyneet kiduskannet.

Lammikkoon laitettiin aikanaan 3 ruutanaa ja nyt viidentoista vuoden jälkeen lammikko kuhisee ruutanoita. Yhtään epämuodostunutta kalaa ei ole näkynyt. Toisaalta taas eräässä hiekkamontussa on pienestä populaatiosta lähtenyt ahvenkanta ja kaloista huomattavan monella on kiduskansivaurioita.

[millia]

Kalojen jalostuksessa sisarusten parittaminen keskenään tai vanhempiinsa on ihan normaalia. Juuri siten saadaan varmimmin säilytettyä tietyt ominaisuudet.

Esim. taistelukalojen jalostuksessa noin 5 sukupolvea onnistuu vielä ihan hyvin rutsaamalla. Kokeneet kasvattajat pitävät ylärajana kahdeksaa sukupolvea. Sen jälkeen linjaan olisi syytä viimeistään lisätä uusia geenejä.
Itse olen muistaakseni mennyt taistojen jalostuksessa johonkin 3-4 sukupolveen (useita poikueita eri yhdistelmillä mutta kantaisä ja -emo samat). Siinä vaiheessa ei ollut ongelmia kalojen koon, käyttäytymisen tai ulkonäön suhteen. Päinvastoin, paranivat koska valitsin jalostukseen poikueen nopeimmin kasvaneet ja ulkonäöltään parhaat yksilöt. Sukurutsa loppui koska linjaan vaan tuli silloin uutta verta koska satuin saamaan siihen sopivia uusia kaloja.

[paul]

Vanha ketju, mutta miljoonakalathan on hyvä esimerkki liikajalostuksesta ja sen vuoksi herkentyneestä lajista.
Useinhan juuri kuten Milliakin tuossa sanoi usein jalostuksessa käytetään sukurutsausta, koska halutaan jotain ominaisuutta vahvistaa.

Tästä syystä mm. itse en mielellään osta kuin ns. luonnonmuotoja.

[Ruma mies]

Eläimistä puhuttaessa sisäsiitos taitaa olla parempi termi kuin sukurutsaus. Koirilla sisäsiitosta käytetään tarkoituksellisesti joidenkin haluttujen ominaisuuksien lisäämiseksi. Sen haittapuolena on, että myös ei-halutut ominaisuudet helposti leviävät. Koiraroduilla lonkka-, nivel- ja silmäsairaudet ovat tyypillisiä laajamittaisen sisäsiitoksen seurauksia.

Kaloilla asia lienee täsmälleen samalla tavalla. Kalojen sisäsiitokseen voi kuitenkin suhtautua huomattavasti rennommin kuin koirien sisäsiitokseen.

Olen kasvattanut useita kalasukupolvia käyttäen lähisukulaisten sisäsiitosta, enkä ole huomannut haittoja. Silloin tällöin olen ostanut ulkopuolisen kalan, jos olen huomannut erityisen kauniin yksilön. Akvaarioliikkeestä ostettavat kalat taitavat usein olla peräisin samasta poikueesta, joten sisäsiitos on heti alusta lähtien hyvin todennäköinen. Tästä yleissäännöstä poikkeuksena käyttämäni akvaarioliike näyttää hankkivan poikueita eri tahoilta, siitä päätellen, että sen eri akvaarioissa saman lajin ulkonäkö voi vaihdella tavalla, jota saman poikueen sisällä ei ehkä esiinny.

[urppis]

Ihan pakko kommentoida, kuinka omat lehtikalat itse tämän sukusiittoisuuden ovat selvittäneet... Mulla on siis 3:ssa erässä, eri paikoista ostettuja lehtikaloja, joista on muodostunut 2 kutevaa paria. Kolmas luultavasti tulossa ja siten tila alkaa käydäkin jo ahtaalle...
Lehtikset ovat valinneet puolison ei omasta porukasta, vaan eri ostoeristä. Tällä hetkellä luonnonraitainen ja mustamarmori tekee kutua, samoin valko-keltainen ja musta marmori. Mustamarmorit ovat tyttö ja poika, joten olisivat hyvinkin voineet valita toisensa. Mutta luonto hoiti homman ja kalat pariutuivat sekaisin. Nyt vain on sellainen pikku ongelma, että nuo väritykset menee uusiin puihin. Olisin mieluusti halunut luonnon raitaisia ja marmorisia erikseen, mutta tulee nyt tuolla konseptilla... (ja sori, en tiedä noiden oikeita värityksiä, joten näillä mennään)
Tuo yrittävä kutupari, joka siis ei ole vielä kutenut, on vaalea marmorinen ja täysin musta... Menee siis muusit ja soosit sekaisin. Mielenkiintoista nähdä, mitä väriyhdistelmiä on tulossa...