Varjon akvaariokirjojen virheitä?

[akvaristi]

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu .

Tämä lipsahtaa hieman ohi alkuperäisen aiheen, mutta kun Anniquu uskalsi esittää toiveita uusien asiakokonaisuuksien painamisesta, niin minäkin avaan suuni . Kaipailisin suomenkielistä kattavaa painettua teosta (tai omaa osiota johonkin yleisteokseen) akvaariokalojen sairauksista, taudinmäärityksestä sekä hoidosta. Tällä hetkellähän lähinnä tulee käytettyä Jukka Järven sivustoa (onneksi nyt itsellä ei ole viime aikoina ollut tarvetta mutta kuitenkin) tai muita nettilähteitä (joissa aina se lähteen luotettavuusongelma tulee esille). Sinänsähän perustieto noista taudeista ei varmaan vanhene tai olennaisesti yleensä muutu, mutta todennäköisesti tiedon määrä muuten on kuitenkin lisääntynyt 2000-luvun kuluessa ja esim. lääkkeiden laatu muuttunut. Ja valokuvat... jos vaan olisi mahdollista ottaa kattavasti valokuvia niin taudinaiheuttajista kuin sairaista kaloista, niin asia ehkä auttaisi taudinmäärityksessä ja vähentäisi turhaa/väärää lääkitsemistä? Eli kaipaisin sellaista syvemmän tason tautidiagnosointia ja yksityiskohtiin meneviä laadukkaita valokuvia.

Jokainenhan toivoo ja uskoo, ettei niitä sairaita kaloja satu omalle kohdalle huolellisella hoidolla. Ja vaikka näin tosiaan tapahtuisikin (ettei mitään koskaan ikinä osu kohdalle, mitä kyllä epäilen) niin ainakin itse hankkisin joka tapauksessa ko. teoksen hyllyyni . Tämä aihepiiri liippaa myös hiukan tuota Anniquun mainitsemaa aihetta, koska sekin liittyy kalojen hyvinvointiin. Olisiko näitä asioita mahdollista kytkeä yhteen, jos vaikka sitten löytyisi paremmin kustantajakin?

[Pappis]

Aloitin tosiaankin tämän ketjun puhtaasta tiedonjanosta. AW:tä jonkun aikaa lukeneena olin törmännyt usein viesteihin joissa puhutaan "Varjon kirjojen virheistä". Ja kun melko tuore akvaristi vielä olen, oma asiantuntemus (vai sen puute?) ei vielä oikein riitä "löytämään" niitä virheitä itse. Päämäärä on kuitenkin ymmärtää omaa allasta paremmin. Ne virheet kiinnostavat siksi, että halusin tietää, ovatko ne merkityksellisiä minun altaani kohdalla. Miksi en siis kysyisi jälleen kokeneempien apuja?!

Kysehän on kuitenkin yhteisestä harrastuksesta, jonka menestys riippuu siitä, onko asiasta jaossa OIKEAA tietoa. Yksikin virhe alan "suomalaisen raamatun" sivulla, joka on merkityksellinen jonkun altaalle, on lopulta tavalla tai toisella haitaksi harrastuksellemme.

Ja kiitos, Markku Varjo, osallistumisesta keskusteluun! Arvostan osuuttasi suuresti.

[7330]

En ole kuullut yhdestäkään tieteellisestä tutkimuksesta, jossa olisi tieteen menetelmin selvitetty akvaariokalalajien optimaalista tilantarvetta suljetussa tilassa. Kirjallisuudessa ja netin keskustelupalstoilla esitetyt vesitilavuudet perustuvat siis ihmisten näkemyksiin eivätkä välttämättä kalojen mahdollisiin tarpeisiin tai toiveisiin.

Olisi mahtavaa, jos joku tekisi tällaisen tutkimuksen, vaikka parillakin lajilla, niin saataisiin jo kovasti yleisiä suuntaviivoja.

Kalojen elämää säätelevät veden ja elinympäristön ominaisuudet sekä muut kalat, niin luonnossa kuin akvaariossa. Kalat reagoivat ympäristöönsä pääasiallisesti vaistojensa varassa, toisin sanoen ne suorittavat toimintojaan automaattisesti, ilman harkintaa. Harrastajat voivat kyllä olettaa näiden toimintojen perustuvan ajattelukykyyn, koska ne usein näyttävät järkeviltä. Kalojen aivot ovat kuitenkin melko alkeelliset, eikä niillä pysty ajattelemaan tai tekemään harkintoja kovinkaan monipuolisesti. Vaistojen avulla kala löytää mm. ravintoa, suoja- ja kutupaikkoja sekä kutukumppaneita. Myöskään monien kalojen sopuisalta näyttävä yhteiselämä lisääntymisaikana ja uhrautuvainen poikasten hoitaminen ei ole ”rakkautta” ihmisten ajattelemalla tavalla vaan pelkkää vaistotoimintaa.

Eläinten käyttäytymistutkimus elää tällä hetkellä murrosta, jossa paljon vanhoja käsityksiä on jouduttu heittämään romukoppaan, etenkin "alkeellisina" pidettyjen eläinten osalta. Olen paneutunut aiheeseen jonkin verran, ja minusta yllä lainaamassani kappaleessa on liiaksi varmuutta siihen nähden, mitä asiasta oikeastaan tiedetään. Kaloilta on havaittu erilaisia persoonallisuuksia, sosiaalista oppimista, tuttujen yksilöiden suosimista, ongelmanratkaisukykyä, yhteissaalistusta... Jokseenkin kaikkea, mitä on ylipäätään kenellekään tullut mieleen etsiä (voin linkata myös tutkimuksia, jos joku on kiinnostunut niitä lukemaan. Ehkäpä omaan ketjuunsa, koska mennään jo aiheen ohi). Varmasti kalojen pienemmät ja yksinkertaisemmat aivot vaikuttavat johonkin, muttei ole lainkaan selvää mihin.

Ja mikä edes on "vaisto"? Sana on pyörinyt käyttäytymistutkimuksessa vuosikymmenestä toiseen, mutta se on vain sana, joka ei yksinään selitä mitään. Ei sillä ole määritelmää, eikä kukaan tiedä, miten "vaisto" rakentuu eläimen aivoissa. Itse asiassa yksi mahdollinen selitys vaistolle on järjestelmä, joka palkitsee eläimen mielihyvällä tietynlaisesta käyttäytymisestä. Silloin vaistomaisen poikasten hoidon erottaminen "rakkaudesta" alkaakin olla jo hankalampi juttu. Etenkin, kun tunne-elämää ohjaavat aivojen osat kuuluvat evolutiivisesti kaikkein vanhimpiin.

[Pappis]

En ole kuullut yhdestäkään tieteellisestä tutkimuksesta, jossa olisi tieteen menetelmin selvitetty akvaariokalalajien optimaalista tilantarvetta suljetussa tilassa. Kirjallisuudessa ja netin keskustelupalstoilla esitetyt vesitilavuudet perustuvat siis ihmisten näkemyksiin eivätkä välttämättä kalojen mahdollisiin tarpeisiin tai toiveisiin.

Olisi mahtavaa, jos joku tekisi tällaisen tutkimuksen, vaikka parillakin lajilla, niin saataisiin jo kovasti yleisiä suuntaviivoja.

Sellaisen tekeminen on todella hankalaa, koska emme tiedä tarpeeksi kalojen käyttäytymisestä ja viestinnästä. Miten kalat osoittavat esim. lievää ahdistusta tai stressiä? Pelkkä suvunjatkotapahtumien puute ei esim. vielä kerro, mistä haluttomuus tai kyvyttömyys johtuu.

Ja mikä edes on "vaisto"? Sana on pyörinyt käyttäytymistutkimuksessa vuosikymmenestä toiseen, mutta se on vain sana, joka ei yksinään selitä mitään. Ei sillä ole määritelmää, eikä kukaan tiedä, miten "vaisto" rakentuu eläimen aivoissa. Itse asiassa yksi mahdollinen selitys vaistolle on järjestelmä, joka palkitsee eläimen mielihyvällä tietynlaisesta käyttäytymisestä. Silloin vaistomaisen poikasten hoidon erottaminen "rakkaudesta" alkaakin olla jo hankalampi juttu. Etenkin, kun tunne-elämää ohjaavat aivojen osat kuuluvat evolutiivisesti kaikkein vanhimpiin.

Alaa olen seurannut minäkin. Lintuja pidettiin vielä vuosikymmen sitten (paria älykkääksi aiemminkin tiedettyä lajia lukuunottamatta) lähinnä vaistojensa varassa elävinä eläiminä, mutta 2000-luku on muuttanut käsitystä paljon. Linnut osaavat mm. erottaa peilikuvan aidosta asiasta, oppivat ja muistavat asioita, laskevat (jopa yli 10:n), käyttävät monipuolisesti "työkaluja" (esim. tikkua "vipuna"), jne. Lisäksi lintujen ääntelyssä on joidenkin lajien kohdalla viitteitä "kielestä" ja/tai "kielelliseen ilmaisuun liittyvistä rakenteista", joita ihmiskorva ei kuule, mutta jotka ovat löydettävissä sopivalla tehtävään treenatulla tietokoneohjelmalla.

Kalojen "ongelmana" käyttätymisessä ja viestinnässä (ihmisen kannalta) on rajoittuneemmat raajat (niillä ei voi tehdä juuri muuta kuin liikkua vedessä), äänettömyys (ihmiskorvalle) ja ehkä myös "ilmeettömyys" (kalan tunteita ei näe esim. kasvoista tai ruumiin elekielestä).)

[Fisutar10]

En ole kuullut yhdestäkään tieteellisestä tutkimuksesta, jossa olisi tieteen menetelmin selvitetty akvaariokalalajien optimaalista tilantarvetta suljetussa tilassa. Kirjallisuudessa ja netin keskustelupalstoilla esitetyt vesitilavuudet perustuvat siis ihmisten näkemyksiin eivätkä välttämättä kalojen mahdollisiin tarpeisiin tai toiveisiin.

Olisi mahtavaa, jos joku tekisi tällaisen tutkimuksen, vaikka parillakin lajilla, niin saataisiin jo kovasti yleisiä suuntaviivoja.

Kalojen elämää säätelevät veden ja elinympäristön ominaisuudet sekä muut kalat, niin luonnossa kuin akvaariossa. Kalat reagoivat ympäristöönsä pääasiallisesti vaistojensa varassa, toisin sanoen ne suorittavat toimintojaan automaattisesti, ilman harkintaa. Harrastajat voivat kyllä olettaa näiden toimintojen perustuvan ajattelukykyyn, koska ne usein näyttävät järkeviltä. Kalojen aivot ovat kuitenkin melko alkeelliset, eikä niillä pysty ajattelemaan tai tekemään harkintoja kovinkaan monipuolisesti. Vaistojen avulla kala löytää mm. ravintoa, suoja- ja kutupaikkoja sekä kutukumppaneita. Myöskään monien kalojen sopuisalta näyttävä yhteiselämä lisääntymisaikana ja uhrautuvainen poikasten hoitaminen ei ole ”rakkautta” ihmisten ajattelemalla tavalla vaan pelkkää vaistotoimintaa.

Eläinten käyttäytymistutkimus elää tällä hetkellä murrosta, jossa paljon vanhoja käsityksiä on jouduttu heittämään romukoppaan, etenkin "alkeellisina" pidettyjen eläinten osalta. Olen paneutunut aiheeseen jonkin verran, ja minusta yllä lainaamassani kappaleessa on liiaksi varmuutta siihen nähden, mitä asiasta oikeastaan tiedetään. Kaloilta on havaittu erilaisia persoonallisuuksia, sosiaalista oppimista, tuttujen yksilöiden suosimista, ongelmanratkaisukykyä, yhteissaalistusta... Jokseenkin kaikkea, mitä on ylipäätään kenellekään tullut mieleen etsiä (voin linkata myös tutkimuksia, jos joku on kiinnostunut niitä lukemaan. Ehkäpä omaan ketjuunsa, koska mennään jo aiheen ohi). Varmasti kalojen pienemmät ja yksinkertaisemmat aivot vaikuttavat johonkin, muttei ole lainkaan selvää mihin.

Ja mikä edes on "vaisto"? Sana on pyörinyt käyttäytymistutkimuksessa vuosikymmenestä toiseen, mutta se on vain sana, joka ei yksinään selitä mitään. Ei sillä ole määritelmää, eikä kukaan tiedä, miten "vaisto" rakentuu eläimen aivoissa. Itse asiassa yksi mahdollinen selitys vaistolle on järjestelmä, joka palkitsee eläimen mielihyvällä tietynlaisesta käyttäytymisestä. Silloin vaistomaisen poikasten hoidon erottaminen "rakkaudesta" alkaakin olla jo hankalampi juttu. Etenkin, kun tunne-elämää ohjaavat aivojen osat kuuluvat evolutiivisesti kaikkein vanhimpiin.

Juu, tuo on totta:). Moniin "vaistotoimintoihin" kuuluu useimmilla eläimillä opittuja elementtejä. Oppimista kun on paljon muutakin kuin oivaltava ongelmanratkaisu.Esim. eläinten saalistuksessa on usen mukana sekä geenien ohjaamaa "vaistotoimintaa", mutta myös opittuja elementtejä. Myös noita persoonallisuustutkimuksia on tehty monilla eläimillä. Jopa miljoonakaloilla on löydetty sosiaalisia suhteita ja "ystäväverkosto", joskin hieman tuohon skeptisesti suhtautuisin:).

http://www.tiede.fi/artikkeli/738/missa ... ella_jarki
Populaarijuttu, mutta jotain tuon suuntaista....

[7330]

En ole kuullut yhdestäkään tieteellisestä tutkimuksesta, jossa olisi tieteen menetelmin selvitetty akvaariokalalajien optimaalista tilantarvetta suljetussa tilassa. Kirjallisuudessa ja netin keskustelupalstoilla esitetyt vesitilavuudet perustuvat siis ihmisten näkemyksiin eivätkä välttämättä kalojen mahdollisiin tarpeisiin tai toiveisiin.

Olisi mahtavaa, jos joku tekisi tällaisen tutkimuksen, vaikka parillakin lajilla, niin saataisiin jo kovasti yleisiä suuntaviivoja.

Sellaisen tekeminen on todella hankalaa, koska emme tiedä tarpeeksi kalojen käyttäytymisestä ja viestinnästä. Miten kalat osoittavat esim. lievää ahdistusta tai stressiä? Pelkkä suvunjatkotapahtumien puute ei esim. vielä kerro, mistä haluttomuus tai kyvyttömyys johtuu.

Ajattelin elimistön stressihormonitasojen seuraamista puolueettomana mittarina, vaikka siinä saattaakin pienen kalan osalta olla teknisiä ongelmia. Kuinkahan paljon hormoneja päätyy veteen? Veden stressihormonipitoisuutta olisi kenties helpompi mitata kuin kalojen. Käsittääkseni seeprakaloille on myös kehitetty jonkinlaisia ahdistuneisuustestejä, koska niitä käytetään niin paljon lääketieteen alan tutkimuksessa. Ehkä niitä voisi soveltaa. Lisäksi voitaisiin seurata sairastumisia, yksilöiden kuolemia ja vaikka sitä lisääntymistä myös.

Alaa olen seurannut minäkin. Lintuja pidettiin vielä vuosikymmen sitten (paria älykkääksi aiemminkin tiedettyä lajia lukuunottamatta) lähinnä vaistojensa varassa elävinä eläiminä, mutta 2000-luku on muuttanut käsitystä paljon.

Ja lintujenkin tapauksessa perusteluna käytettiin juurikin pieniä ja rakenteeltaan alkeellisia (eli nisäkkäistä poikkeavia) aivoja. Tosin kaikkien kalojen aivot eivät edes oikeastaan ole niin kovin pienet. Anatomian oppikirjani mukaan hait ja rauskut ovat tasoissa lintujen kanssa ja norsukaloilla mennään jo älykkäiden nisäkkäiden lukemissa.

Kalojen "ongelmana" käyttätymisessä ja viestinnässä (ihmisen kannalta) on rajoittuneemmat raajat (niillä ei voi tehdä juuri muuta kuin liikkua vedessä), äänettömyys (ihmiskorvalle) ja ehkä myös "ilmeettömyys" (kalan tunteita ei näe esim. kasvoista tai ruumiin elekielestä).)

Totta. Tosin monet kirjoahvenet ja labyrinttikalat ovat tunnetilan mukaan vaihtelevan värityksensä ja leviteltävien eviensä ansiosta varsin ilmeikkäitä, ja kirjoahvenilla on tuoreen tutkimuksen (artikkeli täällä) mukaan myös ainakin jonkinlainen äänimaailma, jota pystytään hydrofonilla helposti seuraamaan.

[Sisso]

Eikös vaistotoiminnolla tarkoiteta nimenomaan "oppimisesta vapaata" toimintoa, joka refleksinomaisesti laukeaa tietystä ärsykkeestä aina? Eläin ei voi oppia pois vaistotoiminnosta koska sillä on aina tarkoituksensa, usein jokin henkiinjäämiseen liityvä. Tai ilmeisesti voi jos siihen liitetään äärettömän epämiellyttävä kokemus, esim voimakas kipu, mutta tästä aiheutunee eläimelle valtava epäinhimillinen stressitila ja mahdollisia (epätarkoituksemukaisia) sijaistoimintoja.

Tässä jokin aika sitten julkaistiin tukimus liittyen kalojen stressikokemuksiin tai mikä sen varsinainen aihe nyt olikaan, mutta siinä tutkittiin kirjolohien kiputuntemusta yms ainakin seuraamalla niiden käyttäytymistä (tutkittiinkohan myös verestä stressihormoonitasoja?) kun niille oli tuotettu kipua hapolla. Tulokset olivat vasin mielenkiintoisia ja ymmärrystä laajentavia. Tästä oli varmaan juttua ainakin Tiede-lehdessä ja muistaakseni joissain aikakausilehdissä. Olin keväällä kuuntelemassa Jyväskylän yliopiston tutkijan Maija Kaaralan luentoa kalojen aisteista ja voin varmaan allekirjoittaa jokaisen paikalla olleen puolesta, että joka ikinen meistä kuulijoista poistui luennolta silmät ymmyrkäisinä hämmästyksestä ja varmaan hämmennyksestäkin. En taatusti ole ainoa, joka katsoo kalojaan nyt ihan uusin silmin! Luento mm piti sisällään paljon tutkittua tietoa kalojen sähköaisteista (tuottamisesta ja sille herkistymisestä= "vastaanottamisesta") niin, että en oikein osaa suhtautua postiiivisesti tiettyjen kalalajien pitämiseen akvaariossa ajattelematta etteivät ne sinne kuulu joko itsensä tai muiden kalojen vuoksi. Ei ole mitenkään yhdentekevää laitttaa tyvenistä vesistä kotoisin olevia lajeja reippaaseen virtaukseen. Nyt ymmärrän paremmin miksi, sille on ihan fysiologiset syyt. Jonkin verran siis tutkimustietoa on jo olemassa, se vain tuppaa olemaan levällään kun Jokisen eväät.

Itseäni kiinnostava aihe olisi tuo mistä Anniquu_ jo esittikin toiveen, kalojen sopeutuminen, tai sopeutumattomuus, eri vesiarvoihin kuin mistä ne ovat alunperin lähtöisin. Kauanko sopeutumiseen menee, tunteja, viikkoja, vai vuosituhansia? Missä, jos missään, kulkee raja sopeutumiselle? Voidaanko me heittää suositukset romukoppaan jos sopeutumiseen riittää se, että kala on syntynyt "väärissä" oloissa? Riittääkö lilluminen x-päivää tahi viikkoa kaupan myyntialtaassa Suomessa sopeutumiseen meikäläisiin vesiin?

Tässähän alkaa selvästi hahmottumaan ajatus, suorastaan jopa tarve, AWn "tiedepalstasta" jonne voisi koota tietoutta ja tutkimustuloksia jotka voivat myös akavaristeja kiinnostaa ja ehkäpä, jos oikein lykästäisi, saada alan asiantuntijoita (joita tuskin ruuhkaksi asti suomessa riittää) kirjoittamaan lyhykäisiä juttuja eri aiheista. Ehkä joskus jossain elämässä....Tai jossain kirjassa, vink vink.

Lopuksi vielä kysymys Varjolle: onko siis kasvikirjassasi käytetyt suomekieliset nimet kasvilajeista Vanamon vahvistamia? Jos ei, ollaanko niitä mahdollisesti viemässä vahvistettavaksi? Noh, ainakin Lehtosen ja Falckin sinne viemät nimet ovat vahvistettuja, mutta muuten taitaa nyt olla aika hintsua sillä saralla.

Ketju on jaettu nyt kahtia, jotta ei mentäisi aivan ulos aiheesta. Kalojen älykkyys- ja tiedekeskustelu jatkukoon uudessa Kalojen sielunelämästä -ketjussa. -7330

[hippikala]

mvarjo: kiitos että olet!

Mitä tulee kirjojen virheisiin ihan yleisestikin, niin minusta tiedonkulun ongelmiin (kuten moniin muihinkin akvaarioharrastuksen ongelmiin) auttaisi hurjasti se, jos kalojen kotikasvattajat pitäisivät enemmän ääntä itsestään. Palaan taas siihen, mitä olen toistellut täällä useampaan kertaan, että kalojen kotikasvattamiseen pitäisi suhtautua niinkuin muihinkin lemmikkeihin, järjestäydytään lajiyhdistyksiksi, mainostetaan omaa tietoa ja osaamista, viedään kalat kauppoihin kunnollisten infolappujen kanssa, huolehditaan geenipohjasta vaihtelemalla kaloja ja muutenkin tsempataan niin että tietotaito kerääntyy johonkin ja on jollain tavalla jaettavissa myös muille. Paljon tietoa on varmaankin myös akvaarioseurojen viljelyraporteissa, mihinkähän nekin loppujen lopuksi päätyvät? Eikö nykypäivänä olisi mahdollista laittaa viljelyraportitkin nettiin jakoon? Tai tehdä vaikkapa gradu kokoamalla yhteen tietoa vuosien varrella tehdyista raporteista? Tänne foorumille toki raportoidaan kaikenlaista kalojen käyttäytymisestä ja elämästä mutta eipä se harrastusta paljon auta, kun tieto ei etene niille ihmisille, joilla olisi mahdollisuus "virallisiin" julkaisuihin. Ja sitten kun joku väsää kirjan, mistään ei löydy lähteitä käytettäväksi ja sitten harmitellaan, kun kirjan tieto on erilaista kuin mitä omakohtainen kokemus kertoo...

Minusta on jotenkin hassua, että vaikka eletään nettiaikakautta ja on mahdollista milloin tahansa olla yhteydessä saman kalalajin harrastajiin ympäri maailman, niin silti keskitettyä, useampaan tapaukseen perustuvaa tietoa on erittäin vaikea löytää! Eihän tässä tarvittaisi muuta kuin vaikkapa yhdenmukaiset viljelyraporttikaavakkeet akvaarioseuroihin (vaikkapa edes Pohjoismaissa) ja sitten joku tilastonikkari kokoamaan yhteenvetoa. Viljelyraportin yhteydessä saisi kuitenkin myös tietoa siitä, millaisessa altaassa kaloja on pidetty, missä seurassa ja miten ruokittu jne. Sillä pääsisi jo pitkälle. Tuohon kun vielä lisäisi kalankasvattajien ryhtiliikkeen niin että kotikasvatetuista kaloista oltaisiin ylpeitä ja mainostettaisiin omaa tietämystä ja osaamista niin että vasta-alkajakin löytäisi tietolähteet, missä useampi samaa kalalajia harrastava kertoisi vuosien varrella kertyneistä kokemuksistaan. Niinpä, foorumeillahan se tieto on, mutta sen esille penkominen ei aina olekaan ihan yksinkertaista.

Suurin osa akvaariokalatiedosta perustuu kokemukseen ja kun kokemukset saadaan niputettua yhteen, saadaan sitä paljon kaivattua tiedettä. Nyt suurin osa tiedosta on hajallaan ties missä ja kalat kärsivät tiedonkulun tökkiessä. Kai tälle nyt jotain voisi tehdä?

[MA7xGE]

Hei kääksistä, täällähän on itsensä Akvaristien Eepoksen kirjoittajan tekstiä.

Itse en ole löytänyt MITÄÄN virheitä kirjoistasi, mutta kirjan lopussa, hakemistossa on virheitä, siis ei asia- vaan ihan inhimillisiä ulkoasu- ja huolimattomuusvirheitä. Tuleviin kirjoihin asian voisi tarkistaa.

Muuten ei moittimista, kiitos kaunis ja kumarrus!

[mvarjo]

Juuri kun pääsin sanomasta, että keskustelu kirjoistani on asiallista, aihe alkaa karata käsistä. Ehkä olen siihen itsekin syyllinen, kun lähdin perustelemaan biologisin käsittein yleisesti kirjallisuudessa esitettyjä kalojen hoitosuosituksia.
Siksi esitän tässä vielä muutaman kommentin.

Aiheesta karannut osuus siirretty Kalojen sielunelämästä -ketjuun /7330

Lopuksi vielä kysymys Varjolle: onko siis kasvikirjassasi käytetyt suomekieliset nimet kasvilajeista Vanamon vahvistamia? Jos ei, ollaanko niitä mahdollisesti viemässä vahvistettavaksi? Noh, ainakin Lehtosen ja Falckin sinne viemät nimet ovat vahvistettuja, mutta muuten taitaa nyt olla aika hintsua sillä saralla.

Ei ole kuin pieni osa. Niin kuin jo totesin, ne ovat enimmäkseen akvaariopiireissä vakiintuneita nimiä. Kun Lehtonen ja Falck esittivät vesimiekkojen uudistetun nimistön, keskusteltiin myös muiden nimien hyväksyttämisestä Vanamon nimityöryhmässä. Silloin ei vain tuntunut ryhmällä olleen aikaa/intoa/resursseja tarttua asiaan. Ehkä kannattaa jälleen yrittää uudestaan.

[7330]

Juuri kun pääsin sanomasta, että keskustelu kirjoistani on asiallista, aihe alkaa karata käsistä.

Juuri siksi jaoin ketjun kahtia ja kehotin jatkamaan tästä aiheesta uudessa ketjussa. Siirsin myös Mvarjon edellisen viestin tiedeosuuden sinne.

Ketju on jaettu nyt kahtia, jotta ei mentäisi aivan ulos aiheesta. Kalojen älykkyys- ja tiedekeskustelu jatkukoon uudessa Kalojen sielunelämästä -ketjussa. -7330

[Anniquu_]

Paljon tietoa on varmaankin myös akvaarioseurojen viljelyraporteissa, mihinkähän nekin loppujen lopuksi päätyvät? Eikö nykypäivänä olisi mahdollista laittaa viljelyraportitkin nettiin jakoon? Tai tehdä vaikkapa gradu kokoamalla yhteen tietoa vuosien varrella tehdyista raporteista?

Lainasin vain tämän pätkän, vaikka kirjoitusessasi oli paljon muutakin hyvää asiaa, josta olen samaa mieltä. Tuo viljelykilpailu... Mitään suoran käden tietoa minulla ei ole, tämä perustuu siihen mitä olen täältä lukenut... Mutta siis, niitä raportteja ei käsittääkseni ole työstetty mitenkään, ne ovat "jossain", mitä ilmeisimmin Suomen Akvaarioliitolla, mutta elän siinä käsityksessä, että se järjestö on tauolla/kuopattu, eli en siis osaa sanoa, että missä ne ovat... Ne saattaisivat olla myös seurojen viljelyvastaavilla, mutta mielestäni ne raportit on pitänyt lähettää tuonne Akvaarioliittoon. Tuota viljelykilpailua ei kai edes enää ole, saatan nyt huijata, mutta muistaakseni se olisi ollut viimeisen kerran vuonna 2009. Niiden viljelyraporttien hyödyntämisestä/jossain muodossa nettiin laittamisesta on täällä AW:ssa keskusteltu, mutta asia ei liene edennyt. Voisi olla aiheellista perustaa uusi topikki tai kaivaa se vanha viljelykilpailuketju täältä esiin, kun tämä asia varmaankin hukkuun tämän ketjun syövereihin.... Kovasti vastasin, vaikka en asiasta mitään tiedäkään...

Kiitos mvarjo, kun kommentoit keskustelua. Rohkenen esittää toiveen mahdolisia tulevia kirjoja koskien. Olisin hyvin innostunut lukemaan vielä Akvaariokalat-kirjaa laajempaa selvitysta kalojen ioni- ja osmoottisesta säätelystä, eli tavallaan "solutason perusteluja" sille, että miksi kala vaatii oikeat vesiarvot (pH, kovuus). Olen yrittänyt etsiä aiheesta tietoa, mutta ainakaan suomen kielellä ei ole varsinaista kalabiologian teosta tullut vastaan. Vai voitko suositella jotain tiettyä kirjaa? Myös suositus (helppotajuisesta) englannin kielisestä kirjasta on tervetullut.

Pidetään asia mielessä. Oikeastaan tarvittaisiin kokonainen kirja, jossa paneuduttaisiin perusteellisesti käsittelemään kalojen käyttäytymistä ja elintoimintoja, siis myös ioni- ja osmoottisesta säätelystä (sellainen on kyllä suunnitteilla). Aihe ei vain ole kovin ”seksikäs”, joten kustantajaa sellaiselle kirjalle on vaikea löytää. Perusteellista tietoa näistä asioista ei ole suomeksi, niistä kerrotaan hajanaisesti eri teoksissa ja yleensä varsin ylimalkaisesti. Parhaita englanninkielisiä teoksia on David Evansin toimittama Physiology of Fishes, mutta se ei ole kovin helppolukuinen.

Kiitos tuosta Physiology of Fishes vinkistä. Hankin sen kaukolainana Jyväskylän yliopistosta "koelukuun", ja se on kyllä sellainen teos, että jossain vaiheessa ostan sen omakseni. Ajan kanssa ja keskittyen sen lukeminen kyllä onnistuu, ja kalabiologian salat aukeavat.

Lisävinkki itse kalasta kiinnostuneille. Sain itse täällä taannoin vinkin, että ne kirjat, jotkä käsittevät Suomen luonnonkaloja, sisältävät aika moni myös kalabiologian asiaa. Rippunen yhdessä kirjassa ja toinen ripaus toisessa, mutta niidenkin pohjalta saa jonkinverran kasattua tietoa siitä, että miten kala "toimii". Sitten on sellainen kirja kuin Aarno Kleemolan Veden kemiaa ja fysiikkaa akvaarion omistajille ja vesien suojelusta kiinnostuneille. Siinäkin on jotain, varsinkin pH:hon liittyvää asiaa, mutta sitä lukiessa on huomattava , että se on ilmestynyt 1991, eli jotkin asiat ovat erilailla tänäpäivänä...

[Miss_Molton]

Kiitos kirjoittajan kommenteista Kiitos myös laadukkaista suomenkielisistä ja Suomen oloihin tehdyistä akvaariokirjoista!
Sivulla 49 pistää silmään rubiniseeprakala, siis yhdellä i:llä. Sama toistuu kuvatekstissä.

Eipä tässä muuten moitittavaa.