Mielestäni lehtikalan rauhallisuus / kärtyisyys on monen tekijän summa. Yksi on varmasti tuo reviirin riittävä koko. Kahdestaan asusteleva pariskunta pärjää suositusten alarajoilla olevassa akvassa ja jopa pienemmässäkin ilman riitelyä. Useamman kalan jakaessa akvaa, tilaa pitää olla reilusti, muuten voi tulla ruumiita.
Piilopaikkoja on lehtariakvassa hyvä olla. Kun isäntä suuttuu, niitä tarvitaan varmasti. Muun lajiset ja oma rouva häipyvät isännän silmistä piiloon ja tämä rauhoittaa urosta selvästi.
Seura-akvaariossa asuinkumppaneiden tyyppi vaikuttaa paljon lehtareihin. Jos muut kalat ovat eri tyyppisiä esim. liikkumiseltaan, eivät niiden touhut juurikaan näitä kiinnosta. Hyvinkin vilkkaat parvikalat jättävät laehtarit kylmäksi, jos touhuavat omassa porukassaan, eivätkä pyri kiusaamaan.
Uskoisin myös muutosten hermostuttavan lehtikaloja, kuten muitakin. Jos akvaariossa on jatkuva uusien asukkaiden muuttovirta, tämä näkyy varmasti stressin lisääntymisenä.
Varmasti kalaoissakin on eri luonteisia yksilöitä, mistä tämä sitten mahtaa johtuakaan. Meidän uros oli nuorukaisena hyvin ärhäkkä, jopa puolisoaan kohtaan. Nyt täysi-ikäisenä on rauhallinen ja antaa rouvalleen "isän kädestä" vain kutuaikana. Silloinkin enemmän muodon vuoksi.
Meillä on sujunut hyvin kaksipistebarbien, leväbarbien, monnien ja lehtikalapariskunnan yhteiselo. Ketään ei kiusata, kaikki saavat syödä, eikä kaloja ole kuollut.
