jenniliini82 kirjoitti:Sisso: mikä tuo kovuus olisi hyvä vedessä olla että hiilidioksidi ei muuttuisi karbonaateiksi. -ja jos on liian korkea niin miten pehmennän sitä?
Rupesin etsimään täsmällistä vastausta kysymykseesi ja mitä löysinkään? Noh, asiasta tuntuu olevan vallalla kahta käsitystä: korkeassa KHssa joutuu lisäämään CO2-syöttöä ja toisen, jonka itse koin vakuuttavammaksi perustelujensa takia, ettei
KHlla olisi mitään vaikutusta CO2n liukenevuuteen ellei sitten sitä kautta, että ko pytyn kasvilajit ei tykkää kovasta vedestä mutta se on taas eri luku se. Olisin kallistumassa Barrin&co perusteluihin, ettei KH vaikuta asiaan. Ja vaikka vaikuttaisikin, tuskimpa niissä lukemissa mitä yleensä pidetään kasviakvoissa joten en murehtisi sitä tämän tiedon valossa. Pikkusen puuduttava pläjäys siihen suuntaan jos joku jaksaa ja tahtoo selvitellä asiaa tarkemmin
http://www.barrreport.com/showthread.ph ... tion-of-KH. Lukaistuani Nordkalkin alkalointiohjeen toooosi pikaseen, pHlla on enemmän tekoa asian kanssa: kun pehmeää vettä (pH 6-6,5) aletaan alkaloimaan (esim soodalla) alkaa veden vapaa hiilidioksidi sitoutua bikarbonaateiksi. Kun pH on n 8,3, on veden vapaa hiilidioksidi käytännösä muuttunut kokonaan bikarbonaateiksi. Kun mennään yli pH 8,3 alkaa bikarbonaatit muodostumaan karbonaateiksi. Osa kasveista suosii karbonaatteja hiilen lähteenään ja siksi lajien toleransseissa/suosimisessa KHn suhteen on eroja, mutta tällä ei sitten ole ilmeisesti
käytännössä tekoa hiilarin ja sen määrän kanssa. Tässä lienee tullut klassinen virhepäätelmä KHn ja pHn välillä koska useinhan pH nousee samalla kun KHta nostetaan joten on tehty virhepäätelmä että (mahdollinen) Co2-lisäyksen tarve johtuisi KHn noususta. Näin ne urbaanilegendat syntyy, vedellään suoria viivoja asioiden, joilla ei ole yksiviivaisesti tekemistä keskenään, välille. Älkää vaan kysykö miten hommaan mahtaisi vaikuttaa jonkin pH-miinus tuotteen käyttö....Repee pää.
Vettä saa pehmennettyä (siis veden kokonaismineraalipitoisuutta laskettua) joko RO-vedellä, ioninvaihtimella tai riittävällä turvesuodatuksella, ei turvelitkuilla. Jos on ilmestynyt viherlevää, se kertoo että kasveilta puuttuu jotain. Tolla 3x70w valo-hiilarimäärällä kannattaisi ottaa käyttöön fosfaatti- ja nitraattilisät. Ainakin kunnes voit sulkea pois
varmasti niiden, tai minkään muun, ravinteen (mukaan lukien hiilari), puutoksen ja/tai niin halutessasi hakea sopivan tason niille. Jos valo ja ravinteet vastaa kasvien tarpeita päivästä 1, ei levää pääse muodostumaan mutta eipä hätiä, saa sen häädettyä myöhemminkin. Vaikka alku vähän tökkisikin kasvien miettiessä uusia olojaan (levien ei tarvitse miettiä, ne osaavat ottaa tilaisuudesta vaarin valoa nopeammin!), levien pitäisi ymmärtää väistyä viikossa-parissa jos asiat on kasvien suhteen kohdillaan. Toistan itseäni, mutta se että lisää ravinteita ei tarkoita, että lisää riittävästi. Se, että lisää hiilaria, ei tarkoita että lisää riittävästi. Me ajetaan helposti tän "lisäämisen" paradoksiin. Kiinnittäisin enemmän huomiota akvan kokonaisvedenkiertoon kuin pintakiertoon niin kauan kun kalat ei osoita hapenpuutteen merkkejä. Jos keski-pohjakierto on huono, keski-alavesien kalat saattavat jäädä hapetta vain sen takia, ei liian hiilarin tahi maltillisen pintakierron! Hyvällä kokonaiskierrolla saa vähänkin hapen koko akvan käyttöön, huonolla vain osan. Saa olla tarkkana mikä johtuu mistäkin.
Hiilidioksidi käyttäytyy hään tavoin eli isoina pitoisuuksina se syrjäyttää hapen punasolussa ja siksi sen suhde happeen on tärkeä. Reilulla valolla akvassa vallitsee vähän kauhun tasapaino hapen ja hiilarin(-ravinteiden) välillä ja joka akvassa tämä tasapaino täytyy hakea erikseen, mitään ohjeita ei ole eikä löydy. Kaikki on hyvin, jos levät pysyy riittävissä määrin loitolla (jokainen määritelköön itse mikä on "riittävissä"), kasvit voi hyvin, mutta myös kalat ja muut öttiäiset voi hyvin. Palapelissä on siis monta osaa, jotka kaikki pitää hakea yksitellen kohdalleen samalla muita seuraten ja tarvittaessa säätäen. Mitä enemmän on valoa, sen herkempi säätö.
Kasvit tuottavat hyvin yhteyttäessään paljon happea, joka osin korvaa pinta-agitaation. Jos akvaan ei syöty yöllä hiilaria ja syöttö katkaistaan hyvissä ajoin ennen yötä, pitäisi kasvien tuottaman hapen riittää yön yli, mutta lienee tapauskohtaista tämäkin. Vertauksena pinta-agitaatiosta tai ilmastuksesta voisi käyttää lasillista hiilihapotetua juomaa. Jokainen meistä varmasti osaa päätellä kokeilemattakin mitä tapahtuu jos sitä vispaa vispilällä. Tai ravisteleppa limppapulloa. Jos ei haittaa hiilarin tuhlaantuminen, voi pintavettä liikuttaa miten paljon tykkää, mutta se on vähän ojasta allikkoon koska kaasua pitää tulosten saavuttamiseksi syöttää vastaavasti enemmäm ja silti on olemassa riski ylisyötöstä. Se on olemassa aina kun haetaan mahdollisimman kustannustehoksta valo-ravinne-suhdetta! Näistä syistä kaloja pitää aina seurata tarkasti kun hiilaria säädetään, koska mikään testi tai mittari ei kerro miten kalat voivat ja tietysti myös silloin kun valaistusta säädetään, mikään testi tai mittari ei kerro miten kasvit voivat. Silmät kertovat miten asiat oikeasti ovat.