Siispä pari viikkoa sitten (muutaman viikon kuljetussuunnitelmien kanssa sähläämisen jälkeen) rahdattiin Kuopiosta 180x60x60 -mittainen allas jalustoineen kämppää komistamaan. Ettei homma vahingossakaan alkaisi liian helposti, oli reissu kuormauksen ja kuskeineen vuokratun kulkuneuvon osalta aikalailla haastavaa ja vähän elämyksellistäkin - kantoavuksi lähtenyt kaveri risti auton muine kuormineen kuoleman kulkupeliksi ja sen sellaista.

Rutiinia tutulla porukalla akvojen kanniskeluun sinne sun tänne alkaa vähitellen, joten siihen osaan ei tällä kertaa sisältynyt ylimääräisiä haasteita.
Mitä sitten? Allas pystyyn ja pyörimään ja homma toimii. No ei. Ainakaan ihan ilman välivaiheita, joissa tällä hetkellä ollaan.
Jos nyt unohdetaan että koko systeemi on vinossa ja pitää tsekata huolella vaateriin ennen täyttöä, niin seuraava vaihe on jokaisen vampyyriplekon omistajan ikisuosikki (paitsi jos tykkää luututa lattioita tai pelata uhkapelejä). Saumojen suojaus siis. Huomenna heilutaankin rautasahan ja silikonituubin kera, jotta ei toista kertaa kattella kun tulivampyyri järjestää akvaristille ylimääräistä työtä kehnoon aikaan.
Kyhmytonkijat ovat osoittautuneet jumalattoman aggressiivisiksi oman lajin sisällä ja niitä onkin jäljellä enää yksi toisiaan sietävä pari. Moiset öykkärit etsivät epävirallisesti uutta kotia, ja niiden tilalle uuteen altaaseen on ajatuksissa joko punapäitä tai satanopercoja. Plekoporukka sisältää tällä hetkellä vain tulivampyyri-, appelsiini- ja kultaplekon, joskin kasvamassa muissa altaissa ovat todella pikkuruinen verkkopiikki (jos nyt joku ei ole sitä syönyt) ja melkein yhtä säälittävän mittainen mustapleko. Lehtiksiä tippui pienemmässä evakkoaltaassa keväällä vedenvaihtojen yhteydessä syystä X (eli en tiedä), joten niitäkin lienee luvassa lisää. Veitsikala voi paksusti ja muuta kalastoa ennättänee katsoa vielä moneen kertaan uusiksi.

P.S. Jos joku kaipaa hyviä nauruja tai muisteloja siitä edellisestä projektista, niin täältähän se löytyy.
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)