Meillä on pari viikkoa sitten kotiutunut huulirihmakala-pariskunta. Ne on sitä punaista (?) versiota ja ovat tähän asti käyttäytyneet rihmiksille tyypilliseen tyylin, mm. kuteneet jo 2 kertaa. Ovat kuitenkin sen verran nuoria yksilöitä, että vaahtopesä ei ole ainakaan ollut kovin hääppönen, jos on edes onnistunut.
Ekan kudun tekivät melko pian saapumisensa jälkeen, ihan parin päivän sisällä. Kutemishommat osui sunnuntai - maanantai akselille, jonka jälkeen vaihdettiin sitten vesi, kun ollaan yritetty pitää tiistait vedenvaihtopäivinä. Vettä vaihdetaan normaali (7 litraa?) ämpärillisiä, 1½-2 ämpärillistä. Akva on 100 litranen.
Vesiarvot on pysyneet koko ajan samoina: pH 6,8, kokonaiskovuus noin 6, nitriitit tietty nollassa, ja nitraatit on pysynyt about 5-8. Mitataan vesiarvotkin joka viikko säännöllisesti.
Kavereina rihmiksillä on 10 leopardimonnista, 3 leväsukarapua, 3 petokotiloa, 1 maatiaispartis, ja 5 punapäätetraa, sekä tänään saapui punapäitä 10 lisää.
Sitten itse asiaan:
Tiistaina taas (eli toissapäivänä) vaihdettiin vesi, ja vedenvaihdon jälkeen rihmikset on viihtyneet jostain syytä tosi paljon pohjalla ja piilossa, eikä oikeen normaali rihmistyyliin koiraskaan kiinnostu naaraan jahtaamisesta. Käyvät kyllä vähän syömässä ruoan tullessa, mutta muuten olla möllöttävät vaan pohjan tuntumassa. Mitä nyt käyvät välillä haukkaamassa happea. Ovat siis super-apean oloisia. Kaikki muut kalat käyttäytyy ihan normaalisti ja vipeltävät eestaas.
Onko meijän rihmikset masentuneita kun kutu ei olekkaan onnistunut? Vai mistä kiikastaa?
)![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}