Kartoitusta kalatuberkuloosin yleisyydestä -äänestys

[memma]

Tuleeko minun nyt tappaa kala jokaisesta altaasta ja lähettää ne tutkittavaksi , siis jos ei nyt tule mitään uusia omituisia oireita ?

Eviraan kalat tulisi lähettää elävinä. Lisäksi sinne kannattaa lähettää vain jo oireilevia kaloja, sillä niillähän todennäköisimmin on jotain pielessä. -Valitettavasti täysin varmaa "tubista vapaa"-leimaa saa käyttää altaasta vasta, kun kaikki sen kalat on avattu ja tutkittu ja koko allaskin huolellisesti desinfioitu

[SeijaKK]

Ai jaa...no onneksi ei ole ketään omituisesti oireilevaa tuolla nyt. Toivottavasti ei tulekkaan.

[Salama-Santeri]

Memma kirjoitti: Jostain syystä täällä AW:ssa on levinnyt aate, jossa tubidiagnoosin voi tehdä, jos altaassa on yksikin kuolema (oireista viis) tai jotain tubiin sopivia oireita (jotka voivat olla aivan mitä tahansa). Sitten julistaudutaan tubialtaan omistajaksi, tai lahdataan koko kalasto ja aloitetaan alusta.

Ei myöskään voi julistautua tubi-vapaaksi ilman, että kuolleita tai epämääräisesti sairaita kaloja on tutkittu. Jos ei tutkita, ei voi tietää.

Haluaisinkin tietää, mitä oireita ei ole havaittu, jos laittaa rastin kohtaan "Ei, kaloja ei ole tutkittu, mutta oireitakaan ei ole näkyvissä."

Kalatuberkuloosin oireet ovat mitä moninaisimmat. Eläinlääkärilehden numerossa 5/2005 oli kirjoitus kalatuberkuloosista ja siinä oli oireina mainittu kalalajista riippumattomia epäspesifisiä (ei tiettyyn sairauteen viittaavia) oireita kuten voimakas anorexia (laihtuminen) ja inanitio (voimattomuus), exophthalmia (silmän ulospullistuminen) ja ascites (nesteen kertyminen vatsaonteloon) sekä kalan värityksen muuttuminen ja evien rispaantuminen. Joskus voidaan nähdä myös ihossa yksittäinen haavautunut pesäke; granulooma. Oireita on havaittu pitkällä aikajänteellä ja akvaariosta on voinut harvakseltaan kuolla joitakin yksilöitä jo aikaisemmin.

Itse käsittäisin siten, että rastin voi laittaa viimeiseen kohtaan, jos kaloja ei ole tutkittu, mutta niissä ei myöskään ole todettu mitään epämääräisiä sairauden oireita ja kaloja ei ole kuollut ollenkaan. Kyselystä tuntuisi puuttuvan kohta "Ei, kaloja ei ole tutkittu, mutta joitakin epämääräisesti oireilevia kaloja tai kalakuolemia on ollut."

Kaikkien kalojen lahtaaminen ja alusta aloittaminen kyllä mietityttäisi, sillä onko Suomessa tällä hetkellä saatavana varmasti tuberkuloosista vapaita kaloja?

[jarvij]

Hyvin suurella todennäköisyydellä terveenoloisten kalojen mäti ja siittiöt ovat tubivapaita. Toisin sanoen bakteereita ei ole munien sisällä ja ulkopuolelta niiden mahdollista määärää voidaa desinfioimalla alentaa. Kuoriutuneet poikaset tulee edelleen siirtää puhtaaseen veteen. Tässä vaiheessa mädin pinnalla mahdollisesti ollet bakteerit jäävät kuorien pinnalla. Mycobakteerit ovat liikkumattomia, joten ne eivät voi siirtyä aktiivisesti munankuoresta poikaseen.
Olen kirjoittanut artikkelin aiheesta DATZ-lehteen; 11/2006 s. 40-42

[Salama-Santeri]

jarvij:lle: Saksaa en ymmärrä ollenkaan ja käsitinkin aiemmin, että olet aiheesta kirjoittanut. Jos olen oikein ymmärtänyt aiemmista keskusteluista, artikkelisi koski sitä, että miten saataisiin terveitä kaloja kasvatettua. En saanut linkkiä sivuillesi aukeamaan tästä aiheesta. Onko sivuillasi tästä suomeksi?

Itse mietin ihan tavallisen harrastajan kannalta, että onko mahdollista mistään tällä hetkellä hankkia varmasti tubi-vapaita kaloja. Jos on, niin miten tubi-vapaus on todettu.

[jarvij]

Ei ole, sillä saatan kirjoittaa tuosta artikkelin myös Akvaristilehteen.

[lasagne]

Tämän lukeneena tulee kyllä sellainen käsitys, että kalatuberkuloosi tulisi siis lähes sataprosenttisesti jokaisen harrastajan altaaseen, ja ogelmitta ja kalakuolemilta ei voi välttyä. Kalliit kalat ostetaan siis kuolemaan harrastajien altaisiin. Pitäisikö vain pidättyä tästä eteenpäin vain altaassa jossa ei ole kaloja.
Jos pitäisin tuon toistaiseksi kalatubittoman kypsyvän altaan jatkossakin tyhjänä, ei tarvitsisi näytellä vieraille sairaita kaloja. Hiukan hirvittä marssia kalaputiikkiin, kun tietää saavansa uudelleen tämän taudin. Tämä tyyppi lopettaa heti koko harrastuksen, jos yksikin tubikala tapaus tulee.


Nimim. jo tänä syksynä samaisen altaan jo kerran uudelleen perustanut tubin takia,

[Salama-Santeri]

Tämän lukeneena tulee kyllä sellainen käsitys, että kalatuberkuloosi tulisi siis lähes sataprosenttisesti jokaisen harrastajan altaaseen, ja ogelmitta ja kalakuolemilta ei voi välttyä. Kalliit kalat ostetaan siis kuolemaan harrastajien altaisiin. Pitäisikö vain pidättyä tästä eteenpäin vain altaassa jossa ei ole kaloja.
Jos pitäisin tuon toistaiseksi kalatubittoman kypsyvän altaan jatkossakin tyhjänä, ei tarvitsisi näytellä vieraille sairaita kaloja. Hiukan hirvittä marssia kalaputiikkiin, kun tietää saavansa uudelleen tämän taudin. Tämä tyyppi lopettaa heti koko harrastuksen, jos yksikin tubikala tapaus tulee.


Nimim. jo tänä syksynä samaisen altaan jo kerran uudelleen perustanut tubin takia,

Älä ihmeessä lopeta harrastusta tubikalan ilmaantumiseen, mutta yritä pitää olosuhteet kaloille sopivina kuten yleensäkin.

Itseäni tökkii se, että ihmisiä kehotetaan tyhjentämään allas ja aloittamaan alusta, jos altaassa todetaan tubi. Tosiasia kuitenkin on, ettei tiedä tuleeko se seuraavan kalaostoksen mukana uudelleen ja koko uudelleen aloittaminen on ollut turhaa.

Omassa altaassani todettiin Evirassa tubi, kun intiaaninsulilla oli outoja tummia läiskiä ihossa ja yhdellä vaaleaa samentumaa ilmeisesti vesipöhö. Kaikissa kolmessa kalassa, jotka vein tutkittavaksi, todettiin tubi. Olosuhteissa oli tapahtunut muutoksia ja altaaseen oli yhdistetty kahden parven kaloja, minkä jälkeen oireet tulivat. Tässä altaassa ei nyt ole ollut enää sairastuneita ja loput intiaaninsulat ja muut kalat vaikuttavat voivan hyvin. Isommassa altaassani ei ole todettu tubia, mutta oletan, että se sielläkin on, kun osa kaloista muutti sinne pienemmästä akvasta.

Eri sairauksissa voi olla kovin samanlaisia oireita. Siksi kaloja tulisikin tutkia nykyistä useammin, jotta tietäisimme, mihin kalat ovat oikeasti kuolleet tai sairastuneet. Tubia kantavat kalat voivat tietysti sairastua myös muihin tauteihin, jotka voivat olla parannettavissa lääkkeillä.

[Miss_Molton]

Kalatuberkuloosi-paniikki on varmaan vähän laantunut?
Kerronpa tässä oman tarinani. Vuonna 2008 päätin monien oireilujen ja kalojen putoillessa johdosta tutkituttaa kalan Evirassa. Monenlaiset oireet olisivat sopineet myös Ichthyophonus-sisälmysloiseen (törmäsin siihen lukiessani Gert Aurellin Akvaario-kirjaa vuodelta 1955). Kerron jo nyt, että mun tapauksessa kyseessä oli ehdottomasti stressiperäinen taudin puhkeaminen, sillä olosuhteet eivät todellakaan olleet ihanteelliset, mutta ei siitä sen enempää.

Viikkiin vietäväksi valitsin näennäisesti terveen, sillä yleensä selvä oire toi kuoleman tyyliin seuraavana päivänä.

Tutkimustodistuksen kertomaa:
Tutkimustulos
Kalatuberkuloosi, jossa spesifisiä muutoksia lähes kaikissa sisäelimissä. Spesifisissä granuloomeissa ei vielä ole selvää kapselia joten taudin generalisoituminen on alussa, mutta ZN värjäyksellä todetaan erittäin runsaasti mykobakteereja.

Silmämääräinen tutkimus
Miekkapyrstö on kauniin punainen. Se lopetetaan. Iholimassa ja kiduksilla ei todeta mikroskooppisia loisia. Vatsaontelossa on lievästi turvonnut ja verentäytteinen perna, vaaleahko maksa, osittain tyhjä suolisto, isohkot maitipussit ja munuaisen kraniaaliosassa vaaleata, harmahtavanvaaleata, pehmeähköä massaa, jossa ikäänkuin pseudokystoja. Mikroskooppinen kuva. Myös nielussa vaikuttaa olevan jonkinlaista ylimääräistä massaa.

Histologinen diagnoosi
Spesifisiä granulomatoottisia muutoksia kaikissa sisäelimissä. Muutokset ovat tyypillisiä kalatuberkuloosille.

Lysti maksoi 39,53 euroa.

Tutkija soittikin mulle "esitutkintavaiheessa", jolloin ei vielä näyttänyt tubilta. Sain tutkimustodistuksen kera Suomen Eläinlääkärilehden artikkelin tubista. Sen verran noudatin yhtä ohjetta, että "vähempiarvoiset parvet, joista diagnoosi tehdään, hävitetään". Oireettomina pysytelleet partamonnit saivat henkensä pitää ja ne sijoittelin uudestaan omiin altaisiini. "Uhrilajilla" ei ollut enää tarkoituskaan jatkaa, joten siinä mielessä ei niin pahasti haittaa. Mitään desinfiointitoimia en tehnyt, sillä artikkelin luettuani päätin vain elää asian kanssa. Jos eläin, jonka olen ottanut, on päällisin puolin terve, en sitä lopeta. Partisten kohdalla: kuka haluaa 100% tubikantajan lajista, josta on muutenkin ylitarjontaa? Välillä on tupsahdellut tubin tyyppisiä oireita, mutta kala veks, mietitään vähän ja jatketaan eloa. Tästä tautiakvaariosta ei ole mitään liikkunut mitään mihinkään muuhun suuntaan kuin hävittämöön.

Tähän loppuun heitän ilmoille kysymyksen, koska voinemme todeta kalatubin tulleen jäädäkseen, kuinka kauan akvaarion asukkaiden tulisi olla oireettomia (jos siis tiedetään, että ko. tauti on altaasa riehunut), että voidaan puhua taas tubivapaasta akvaariosta? Vai voiko enää ollakaan sellaista käsitettä?

[Teemu Salonen]

Laboratorio olosuhteissa sellainen ehkä voitaisiin luoda, mutta kotiolosuhteissa täysin mahdotonta.

Mykobakteerit ovat luonnossa niin yleisiä, että niitä kulkeutuu akvaarioon ennemmin tai myöhemmin.

[Ruma mies]

Suuret kiitokset Miss_Moltonille, joka nosti tämän hienon ketjun. Luin sen alusta loppuun ja nyt ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan, että keskustelujen taso on nykyisin laskenut.

***Lainaus ketjun puolivälin tienoilta alkaa***
Minun mielestäni tässä vaiheessa on huomattavan aiheellista käydä hieman keskustelua "tyhjyyden" essentiasta.
"Tyhjyydellähän" voidaan viitata siis "tyhjään" kuten kahvikupin kofeeinisubstanssin deprivaatio vai tyhjään kuten valkoinen paperi, jonka anti-tyhjääminen on monilla tasoin huomattavasti irreversiilimbi projekti kuin kahvikupin substanssideprivaatioasteen muuttuminen.
***Lainaus päättyi***

Terminaattorien linja on joskus tainnut olla vapaampi kuin se on nykyisin!

Itse asiasta amatöörimäistä lätinää sen verran, että kaukaisilla 1960-1980-luvuilla kalatuberkuloosi oli ainainen vitsaus. Joukkokuolemia minulle ei koskaan sattunut, mutta yksittäisiä kyttyräselkäisiä, vääntyneitä ja törröttäväsuomuisia kaloja joutui tappamaan aina silloin tällöin.

Nyt aloitin uudestaan pari vuotta sitten. Kalahankintoja olen tehnyt vain harvoin ja vain kahdesta hyvämaineisesta liikkeestä, joiden tiedän pitävän uudet kalansa karanteeniakvaariossa ennen myyntiä. Joitakin kaloja minulta on tänä aikana kuollut, mutta ei yhtään sellaista, jonka olisin laittanut kalatuberkuloosin syyksi.

Onko tuberkuloosikuolemien loppumisen syynä se, että akvaarioissani ei ole tuberkuloosia? Sitä en tiedä. Suurempi syy voi olla kraanaveden laadun valtava parantuminen ja tehokkaiden biologisten suodattimien nykyinen melko inhimillinen hinta.

Yksi asia, jota tässä ketjussa ei näköjään lainkaan käsitelty, on tuberkuloosin säilyminen suodattimessa. Ilmeisesti se elää suodattimessa samalla tavalla kuin pohjahiekassakin?

[Chyental]

Mä oon viettänyt hiljaiseloa Aqua-Webissä pitkän aikaa ja harrastuskin on ollut jokseenkin telakalla... löysin oman viestini vuodelta 2006, jolloin aloin epäilemään tubia altaassani. Nyt on edelleen sama allas käytössä, kalastosta on jäljellä tietojeni mukaan 4 kalaa (banjomonni, kultapyrstösateenkaarikala, borneonimunuoliainen ja kala, jonka harlekiininuoliaisena ostin). Nyt joulupyhinä meni sitten huonoon kuntoon toinen sattareista, joka on ensimmäiset, listaan sopivat oireensa saanut jo siellä 2006 mutta on kuitenkin pärjäillyt näihin päiviin asti, vaikkakin vähän raihnasen näkösenä. Nyt taitaa allas olla sit päätepisteessä, mitä sen kanssa tekis... Isännän mielestä siitä vois hankkiutua eroon, ite oon kahden vaiheilla, pistänkö pois vai yritänkö jotenkin jatkaa harrastusta..

[Miljoonakalatyyppi]

Hullua! Luin sivut 1-2 vuosilta 2004-2005, Kääk! Meinasin pyörtyä! Jos on saanut altaassa yksikin tyyppi positiivisen tubituomion, niin pitää ehdottomasti poistaa koko taudin jatkoleviämisen mahdollisuus ja nuo akvaristit ovat pitäneet loppuporukan hengissä tai antaneet eteenpäin! Kääk! Se on terroristista toimintaa!
Toivottavasti nykyään on vastuuntuntoisempaa porukkaa ja kaikki pyrkivät tubittomuuteen.
Mä olen lähettänyt urani aikana 2 kertaa kaloja tutkimuksiin. Ensimmäisen kerran hätävarjelun liijoittelemiseksi ja toisen kerran, kun yksi naaraista oli kasvattanut itselleen mutkan selkärankaan n. vuonna 2002. Puhtaita ja taudittomia olivat. Ja mutka johtui jälkiarvioiden mukaan liian hämärästä ja vähäkalkkisesta vedestä. Nostin sen jälkeen kaikille tyypeille omat veden kovuusstandardini. Sen jälkeen ei ole ollut outouksia altaissani.
Mutta siis kääk, arvatkaapa vaan ottaisinko yhdeltäkään hesalaiselta kasveja tai kaloja vastaan jos tarjoaisi, nuo sivut luettuani. Onneksi olen ollut melkoisen omavarainen ja hyväonninen/ostanut luotettavilta kasvattajilta omat tyyppini. Ja eilen kanssa ihmettelin lukiessani maa-akvaario ketjua.. mä olen aina käyttänyt keittämis-strategiaa uusien 'kivikuntaa' olevien juttujen laitossa altaaseen. Artemian munat tietysti ovat sellainen hieman teoriassa pöpöriskiä kasvattava juttu...ehkä, en tiedä.