Esittelyketju

[Ssartzukka]

Olen ihan untuvikko tällä aw:ssa, mutta tulipa kotoisa olo kuin luin näitä esittelyjä .

Saman kaavan mukaan on mennyt täälläkin. Alussa oli lasipurkki, vesiruttoa ja kotiloita, ush!. Sitten purkkiin muutti 10 miljoonakalaa ja kotilot sai mennä. En edelleenkään pidä kotiloista, eikä altaissani ei ole edes niitä kuuluisia kierteisiä. Onneksi kotona ymmärrettiin melko pian, ettei kaloja voi pitää hillopurkissa. Sain sitten sen noin 20 l kannettoman muovialtaan, ei valoja, ei suodatusta. Onnen päivä koitti, kun kotiin kannettiin käytetty, noin 60 l itsetehty varmaankin tonninpainoinen rautakehysakvaario. Tällä mentiin, kunnes ekoista kesätienesteistä ostin uuden, noin 90 l alumiinikehysakvaarion Kobylin ja Kumppaneilta. Tämä akvaario seurasikin sitten mukana aikuisuuteen asti.

Helsingissä akvaarioliikkeitä oli lähes joka korttelissa ja lisäksi lähiöissä omansa. Suosikkikauppa oli Calacaija Asematunnelissa. Siellä oli aina paljon asiakkaita, joten lapsetkin saattoivat hengata siellä pitkiä aikoja ostamatta mitään. Kaikilla kavereilla oli akvaario myös. Jos perheen vanhemmatkin sattuivat innostumaan, akvaarionpidosta tulikin äkkiä aikuisten harrastus ja lapset jäivät sivustakatsojan rooliin. Rahaa ei juuri ollut ja kaikki akvatarvike maksoi ihan turkaisesti. Voi kuinka haaveilinkaan, että saisin joskus hankittua sen Eheimin moottorisisäsuodattimen. Ulkosuodatin oli täysin saavuttamaton unelma. Arvata sopii, mikä suodatin lähti matkaan heti, kun nykyisen altaan ostin . Varojen puuttuessa homma perustuikin lähinnä vaihdantatalouteen, jossa paitsi kasveja ja tarvikkeita, myös kaloja vaihdettiin ihan huoletta. Ehkä tämä osaltaan selittää niitä outoja kalayhdistelmiä. Ahmin kaikki akvaarioaiheiset kirjat ja lehdet mitä vain käsiini sain ja omassa akvaarionpidossa oli kyllä jonkinlainen tolkku. En esimerkiksi hankkinut lehtikaloja ja pusukalaa, kun ymmärsin, että altaani on niille liian pieni.

Lopulta tuli se elämänvaihe, että akvaario jäi. Tuumin tuolloin, että ehkä sitten joskus, jonain päivänä taas. Jokunen vuosikymmen vierähti, mutta sitten se päivä koitti. Olin HAS:n akvaarionäyttelyssä Kaapelitehtaalla v. 2015 ja päätin, että meille tulee akvaario. Perheenjäsenet piti ajatusta pähkähulluna, mutta nyt saan toistuvasti noottia, että allas (125 l) on liian pieni. Aw:n avulla paluu harrastukseen sujui leikiten. Löysin tämän foorumin jo vuosia sitten ja olen viettänyt täällä satoja tunteja. Aivan erityisesti tykkään lukea päiväkirjoja ja projekteja. Tarkoitus ei ollut koskaan rekisteröityä, mutta täällä sitä ollaan. Olisi hirvittävän suuri menetys suomalaiselle akvaarioharrastukselle, jos täällä oleva kokemusperäinen tieto katoaisi. Seuraan keskustelua aktiivisesti, mutta harvoin ehdin kirjoittelemaan ja suurin osa kysymyksistä on sellaisia, joihin en osaa vastata.

Silloin nuorena touhu oli kovin levotonta. Akvaariossa piti koko ajan värkätä jotain ja sisustus meni uusiksi varmaan kuukauden välein. Nyt työnnän käteni altaaseen vain silloin kuin se on ehdottoman välttämätöntä. En tiedä mitään rauhoittavampaa kuin istahtaa hektisen työpäivän jälkeen akvaarion eteen, olla vaan ja seurata vedenalaista elämää.

[toukopouko]

Muksaa, että esittelyjä tuli enemmänkin, mutta näitä lukisi kyllä mielellään paljon lisää, joten jos nyt seuraavaksi vaikka Scoffeeeeer!!!!

[vallumaarit]

Piti ihan katsoa, koska olen liittynyt eli 2007. Silloin aloin akvaharrastuksen uudestaan. Se olikin ollut tauolla jo useamman vuosikymmenen... eli lapsena aloteltiin v.65 miljoonakalapurkilla ja siitä pikkuhiljaa pienehköön akvaarioon, jonne hain Ruoholahden Kobylinilta 6 piikkimonnia ja 6 riikinkukkoahventa. Jostain syystä ne jopa elivät pari vuotta paistijauhelihalla, jota hain alakerran lihakauppiaalta...
Kävin itseasiassa tervehtimässä vanhan Kobylinin poikaa joskus 10 vuotta sitten Tikkurilassa. Ainakin silloin hänellä oli vielä liike siellä, pienen kävelymatkan päässä Kurjesta.
Tänä päivänä keskityn lähinnä erkoisempiin sukarapuihin (taiwan beet lemppareita) ja enimmäkseen facebookin rapuryhmään. Toki täälläkin olen kokoajan piipahdellut näinä hiljaisempinakin vuosina, mutta en niin ahkeraan. Kivaa, että tämä on uusittu ja alkaa olla taas aktiivinen. Nyt kun eläviä ei saa enää myydä facebookin ryhmissä, niin täälläkin voi vilkastua.

[Scoffer]

Aaargh... mitähän sitä tälleen äkkiseltään keksisikään säveltää. 90-luvulla kun asuin vielä mutsin kanssa, meillä oli 500 litran akvaario jossa oli muistaakseni malawia, keuhkomonnia, riikinkukkoahvenia ja jotain sen tyyppistä. Sekä toinen tankki punakorvakilpikonnille. Siitä asti jäi mielen sopukoihin visio siitä, kuinka hieno olisi koko seinän kokoinen akvaario. No sellaista ei ole tullut (vielä), mutta kun lapset kasvoivat isommiksi, uskalsin vähitellen alkaa laittamaan akvaarioita kotiin. Aluksi tuli vain yksi 280 litrainen pantteripallokaloille. Sitten ajattelin, että pitäähän niille kasvattaa kotiloja joten joku pikkuakvaario olisi siihen hyvä. No se pikkuakvaario oli sitten 500 litrainen malawiallas jossa kasvaa myös kotiloja . Pallokaloillekin vaihtui toki vähitellen suurempi allas ja yksi satalitrainen sukarapuallaskin tupsahti jostain kuin huomaamatta. Nyt viime vuonna laitoin pystyyn 500 litran riutta-altaan jossa toistaiseksi mandariinikala, kotiloita, skunkkirapua, meritähti ja odottaa vielä merihevosten saapumista kunhan jonkin kaupan valikoimiin ilmestyy juuri oikeanlaisia keltaisia reidejä. Ainiin ja pallokalojen allaskin kokee juuri tällä hetkellä muodonmuutostaan murtovedestä riutaksi.

Kunhan pallokalat saavat uuden altaan käyttöön, on "ylimääräisinä" yksi 480l allas ja yksi 250l allas, jotenkin musta vain tuntuu etteivät ne jää ylimääräisiksi. Se mitä niille tapahtuu, on vielä itsellekin täysi mysteeri. Hinku on aina johonkin erikoisempaan jota ei usein näe. Krokotiilikin olisi tosi makea, kunhan sille olisi oma huone

Eli siis on noiden vähän kaikenlaisten altaiden kanssa tullut touhuttua ja selkeästi tuo suolavesi vetoaa itseeni enemmän kuin makea vesi. Oikeilla riutoilla snorklaus on myös ollut yksi parhaimpia kokemuksia joita on tullut harrastettua, joten ehkä tuo osin tulee siitäkin. Ja siitä värimaailmasta jonka suolavesi tarjoaa. Vielä ei siis ole seinät kokonaan akvaarioiden peitossa, mutta joskus joku 5000 litranen on varmasti rakennettava.

Historiani AW:ssä onkin ollut paljon huomaamattomampi. Pitkään olen lueskellut ja seurannut, mutta vasta puolisentoista vuotta sitten rekisteröidyin ja lopulta lähdinkin mukaan ylläpitoon jotta näin hieno mesta saadaan pidettyä pystyssä, siistinä ja kaikkien käytettävissä. Sen verran kova tietokeskus kyseessä kuitenkin on.

[Senta]

Heips, 48 vuotta nuori nainen Raaseporista.

Akvaario ollut teininä, muistaakseni 60 litranen (saattoi olla 80 litranen) sekä pienempi 40L ja tehtiin kaikki ne virheet mitä siihen aikaan tehtiin... Ei tietoakaan kypsytyksestä, veden arvoista jne. Ihmeteltiin vaan kun kalat kuolee...
Muutaman kuukauden välein, (en muista tarkkaan) koko akvaario tyhjäksi ja kivet keitettiin. Siellä asusti myös kultakaloja 3 kpl, joille akvaario oli oikeesti liian pieni. Jossain vaiheessa mulla oli kaks sammakkoakin. Kurnu ja Loikka. Niiltäkin lähti henki. Lopulta myin ne molemmat akvaariot pois. Pääsääntöisesti asukkeina miljoonakaloja ja platyjä. Varmaan ainoita, jotka pysyivät hengissä. Jossain vaiheessa ostin punapiraijan. Äitini kielsi ostamasta yhtä enempää ja kun piraija on parvikala niin eihän se yksinään viihtynyt. Ja hävettää myöntää että tämä piraija oli yksinään siinä pienessä altaassa. Jos silloin olisi ollut kaikki tämä tieto mikä nyt on, niin harrastuksesta olisi varmasti tullut mielekkäämpää <3

Vuosi sitten rupesin haaveilemaan omasta akvaariosta. Luin kaiken mitä netistä löytyi ja olin jopa rekkautunut tänne, mutten kirjoittanut mitään
Loppukesästä osui silmään ilmoitus akvaariosta ja kun hintakin oli sopiva niin tein kaupat heti.

Nyt olen paitsi kissa-mamma niin myös fisuaarin onnellinen omistaja.
Olen autuaasti hurahtanut akvaarion maailmaan ja voisin puhua vaikka tuntikausia jos joku vaan jaksaa kuunella

[toukopouko]

Akvaario ollut teininä, muistaakseni 60 litranen (saattoi olla 80 litranen) sekä pienempi 40L ja tehtiin kaikki ne virheet mitä siihen aikaan tehtiin... Ei tietoakaan kypsytyksestä, veden arvoista jne. Ihmeteltiin vaan kun kalat kuolee...

Just näin, meidän on paljon helpompi sanoa, että "tehty kaikki mahdolliset virheet jamitäniitänyoli" kun alkaa listaamaan, läby .

Jossain vaiheessa mulla oli kaks sammakkoakin. Kurnu ja Loikka. Niiltäkin lähti henki.

Apua, anteeksi, tässä kohtaa ryöpsähti nauru siihen malliin, että oli päiväkahvit rinnuksilla . Ei siis samppien kohtalon vuoksi vaan elän niin täysillä tätä tarinaa, näen selvästi pikkupoukon touhuamassa menneisyydessä. <3

Vuosi sitten rupesin haaveilemaan omasta akvaariosta. Luin kaiken mitä netistä löytyi ja olin jopa rekkautunut tänne, mutten kirjoittanut mitään


Nyt olen paitsi kissa-mamma niin myös fisuaarin onnellinen omistaja.
Olen autuaasti hurahtanut akvaarion maailmaan ja voisin puhua vaikka tuntikausia jos joku vaan jaksaa kuunella

Onnittelut akvaariosta ja miten hienoa, että aloit kirjoittelemaan Senta. Ihan oikeaan paikkaan kirjoittelet... ja siitähän me pidämme. Tervetuloa!

[Senta]

Kiitos paljon toukopouko <3

Täällä on niin valtavasti tietoa ja kokemusta että eilen illalla taas lueskelin täällä ja yhtäkkiä kello olikin jo puol yksi yöllä Onneks herätys vasta yheksältä...

Edit. Muutto tulossa vuoden päästä, jonka jälkeen iso akvaario hankintalistalla

[kr70]

Sentalle tervetuloa! Puhua täällä ei oikein voi, mutta ainakin kirjoittaa voi tuntikausia, lukijoita varmasti riittää. Minulla on sellainen tunne, että näitä juttuja lukee huomattavasti isompi porukka, mitä tänne kirjoittaa. "Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta" -kohdassa on jatkuvasti huomattavan iso numero.

Piraija 6-kymppisessä... enpä ole vielä moista kuullut! Se varmaan söi miljoonakalat ja platyt pois?

Nyt muistan, että meilläkin ekassa akvaariossa alkuaikoina 80-luvun alussa putsattiin se perusteellisesti kerran vuodessa. Hiekka pestiin saavissa, suodatin puhdistettiin perusteellisesti. Kivet ja juurakot tosiaan keitettiin. Kalat oli jossain ämpärissä evakossa. En muista, että oltaisiin sen jälkeen akvaariota mitenkään sisäänajettu. En muista sitäkään, kuoliko kaloja peruspuhdistuksen jälkeen.

[toukopouko]

Aaargh... mitähän sitä tälleen äkkiseltään keksisikään säveltää. 90-luvulla kun asuin vielä mutsin kanssa, meillä oli 500 litran akvaario jossa oli muistaakseni malawia, keuhkomonnia, riikinkukkoahvenia ja jotain sen tyyppistä. Sekä toinen tankki punakorvakilpikonnille. Siitä asti jäi mielen sopukoihin visio siitä, kuinka hieno olisi koko seinän kokoinen akvaario. No sellaista ei ole tullut (vielä).

Auts, ensi tekijöiksi täytyisi rakentaa jokin arkki sille varalle, jos hajoaa. Vakuutuksen pikkupräntitkin hallintaan . Järkyttävän upea idea, mutta itse tulisin hermoraunioksi, jos omassa asunnossani olisi jossakin tuon verran vangittua vettä. Onnea idean toteutukseen.

Nyt viime vuonna laitoin pystyyn 500 litran riutta-altaan jossa toistaiseksi mandariinikala, kotiloita, skunkkirapua, meritähti ja odottaa vielä merihevosten saapumista kunhan jonkin kaupan valikoimiin ilmestyy juuri oikeanlaisia keltaisia reidejä.

Mitä kautta te meriporukka, tilaatte/ostatte elävää?

Kunhan pallokalat saavat uuden altaan käyttöön, on "ylimääräisinä" yksi 480l allas ja yksi 250l allas, jotenkin musta vain tuntuu etteivät ne jää ylimääräisiksi. Se mitä niille tapahtuu, on vielä itsellekin täysi mysteeri. Hinku on aina johonkin erikoisempaan jota ei usein näe. Krokotiilikin olisi tosi makea, kunhan sille olisi oma huone

Mä tahtoisin ikiomat delfiinit . Tää on erikoinen harrastus, usein pääsee vähän ryöpsähtämään ja herääkin kohteesta `Aquahome´ sen Glorian sisustuskämpän sijaan. Toisaalta on myös se ryhmä, joka toteaa jo hyvinkin alussa, ettei ollut mun juttu. Että joko sitä on hullu... tai sitten ei .

Historiani AW:ssä onkin ollut paljon huomaamattomampi. Pitkään olen lueskellut ja seurannut, mutta vasta puolisentoista vuotta sitten rekisteröidyin ja lopulta lähdinkin mukaan ylläpitoon jotta näin hieno mesta saadaan pidettyä pystyssä, siistinä ja kaikkien käytettävissä. Sen verran kova tietokeskus kyseessä kuitenkin on.

Kiitos myös sinulle Scoffer sekä kirjoittelusta, että Aquawebin päivityksestä sekä ylläpidosta.

[toukopouko]

Nyt muistan, että meilläkin ekassa akvaariossa alkuaikoina 80-luvun alussa putsattiin se perusteellisesti kerran vuodessa. Hiekka pestiin saavissa, suodatin puhdistettiin perusteellisesti.

Tätä tätä se oli. Ja se soran pesu oli niii ällöö, kun oli sitä kalankakkaa ja kaikkee, yäk .

[Scoffer]

Auts, ensi tekijöiksi täytyisi rakentaa jokin arkki sille varalle, jos hajoaa. Vakuutuksen pikkupräntitkin hallintaan . Järkyttävän upea idea, mutta itse tulisin hermoraunioksi, jos omassa asunnossani olisi jossakin tuon verran vangittua vettä. Onnea idean toteutukseen.

Joo kyllä se pitäisi olla pirun vankkarakenteiseksi tehty, muttei missään määrin mahdoton. Eniten ehkä mietityttänyt se, että kuinka hienoa olisi hoitaa akvaarion siivousta sukeltamalla siellä, mutta se taas rajoittaisi pois kaikenmoiset mureenat ja vastaavat

Mitä kautta te meriporukka, tilaatte/ostatte elävää?

Vähän riippuu mitä tarvitsee. Laitteiston osalta uskon voimakkaasti käytetyn kierrättämiseen, eli jos käytettynä jotain löytyy niin se on ihan bueno. Myös korallit vaihtavat käsiä aika hyvin yksityisten välillä. Kalat ym on sitten usein valkattava niistä harvoista akvaarioliikkeistä jotka listaavat meriveden kalat valikoimissaan, mutta niitäkään harvemmin liikkeillä on varastossa, vaan tilaavat tukkureilta ulkomailta mikäli vain varastosaldoa löytyy. Esimerkiksi nyt mä seuraan aktiivisesti sekä ulkomaisten tukkureiden että isompien myös suomeen toimittavien mestojen varastosaldoja että koska mun meriheppoja tulisi saataville.

Mä tahtoisin ikiomat delfiinit . Tää on erikoinen harrastus, usein pääsee vähän ryöpsähtämään ja herääkin kohteesta `Aquahome´ sen Glorian sisustuskämpän sijaan. Toisaalta on myös se ryhmä, joka toteaa jo hyvinkin alussa, ettei ollut mun juttu. Että joko sitä on hullu... tai sitten ei .

Aquahome kuulostaa tuhat kertaa paremmalta kuin Gloria, joten ei tässä hätiä Välillä tosin joutuu myös laskeskelmaan paljonko pelkkä altaiden ylläpito vie kun just jotkut riutatkin vaativat helposti sen 300-500 wattia valotehoa.
Mutta jotain harrastuksia sitä ihmisellä on oltava eikä tää nyt ihan hulluimmasta päästä varmasti ole

[toukopouko]

Auts, ensi tekijöiksi täytyisi rakentaa jokin arkki sille varalle, jos hajoaa. Vakuutuksen pikkupräntitkin hallintaan . Järkyttävän upea idea, mutta itse tulisin hermoraunioksi, jos omassa asunnossani olisi jossakin tuon verran vangittua vettä. Onnea idean toteutukseen.

Joo kyllä se pitäisi olla pirun vankkarakenteiseksi tehty, muttei missään määrin mahdoton. Eniten ehkä mietityttänyt se, että kuinka hienoa olisi hoitaa akvaarion siivousta sukeltamalla siellä, mutta se taas rajoittaisi pois kaikenmoiset mureenat ja vastaavat

Ja se krokotiili . Tota pitikin kysyä, että miten sellainen hoidetaan, kivet pohjalle niin, että joku roikottaa jalasta ? Mutta tosiaan, uimaan vaan.

Mä tahtoisin ikiomat delfiinit . Tää on erikoinen harrastus, usein pääsee vähän ryöpsähtämään ja herääkin kohteesta `Aquahome´ sen Glorian sisustuskämpän sijaan. Toisaalta on myös se ryhmä, joka toteaa jo hyvinkin alussa, ettei ollut mun juttu. Että joko sitä on hullu... tai sitten ei .

Aquahome kuulostaa tuhat kertaa paremmalta kuin Gloria, joten ei tässä hätiä Välillä tosin joutuu myös laskeskelmaan paljonko pelkkä altaiden ylläpito vie kun just jotkut riutatkin vaativat helposti sen 300-500 wattia valotehoa.
Mutta jotain harrastuksia sitä ihmisellä on oltava eikä tää nyt ihan hulluimmasta päästä varmasti ole

Onhan tää parempaa kuin ryypiskely koronabaarissa, terveellisempää myös.

Joskus, kun siellä edellisessä asunnossani (eli se rivarikaksio jossa oli ne 14 akvaariota) käväs silloinen Viherkalan omistaja, totesi, että täällähän on kovempi lotina kun hällä liikkeessä, on kun töihin tulis. Silloin olin ja elin kohteessa Aquahome.

[Senta]

Piraija 6-kymppisessä... enpä ole vielä moista kuullut! Se varmaan söi miljoonakalat ja platyt pois?

Se oli siinä pienemmässä akvaariossa hävettää myöntää ettei mammalla ollut silloin tietotaitoa... Voi kala-parka

[MarcJohan]

Mä olen ihan newbie täällä, tosin akvaarioharrastus on jokseenkin tuttua ja tämä esittelyketju on todella hyvä idea niin mä rohkaistun myös kertoon itsestäni:) Eli kiitokset Teemulle jo heti tähän alkuun!

Hauskintahan tässä on se, että itse olen jo 50v ja mun piti oikeasti soittaa pohjoiseen mun kohta 89v äidilleni ja kysyä, että milloin mulla olikaan niitä akvaarioita silloin teininä:D
Parhaat naurut saatiinkin tässä äitimuorin kanssa, että kummalla se terävämpi pää ja muisti onkaan:D

No, muistikuvat kirkastuivat ja oikeinhan minä kelailin, että 12-vuotiaana on tullut ensimmäinen akvaario hankittua. Itsellä on muistikuva, että ensimmäinen oli suorakulmion muotoinen ja 40L, mut paremmin muistan kyllä sen 60-litraisen joka tuli seuraavana. Siinä oli vielä sellaiset hienot alumiinilistat ja se oli enemmän kuution muotoinen. Kaloina oli miljoonakaloja, platyja ja monneja ainakin. Johonkin sekin akvaario sitten katosi, taisi frendi ostaa sen.

Vasta joskus 10v myöhemmin innostuin uudelleen ja tällä kertaa aika hurjalla suunnitelmalla, päätin rakentaa altaan itse. Muistan, että otin selvää ihan kaikesta mikä liittyi rakentamiseen, miten paksua lasin piti olla että kestää altaan vedet ja millä tavalla lasit piti liimata toisiinsa nähden, jotta rakennelma pysyy koossa:D Alumiinilistat kävin ostaan rautakaupasta ja sahasin ne oikein jiiriin, että näyttäis hyvältä.)
Muistan, että homma oli ihan älyttömän mielenkiintoista ja tiiviskin se allas oli, ei minkäänlaisia vuotoja. Silloinkin mulla oli aika pitkälle perus miljoonakala-platy-monni kalastoa. Ensimmäisen taistelukalan hankin silloin, ihan perus punaisen. Muistelisin, että allas muutti mun mukana yksiöön, kun silloisesta kumppanista erosin. Sittenpä muisti pätkii, jonnekin taisin myydä sen.

Jälleen taisi 10v vierähtää kunnes innostuin ostamaan uuden akvaariopaketin, tais olla 250 litrainen ja siinä oli sellainen metallikehikko jalustana mikä tuli paketin mukana. Sekin koki yhden muuton, ja kalat jälleen peruskauraa, ensimmäinen pleko tuli silloin hankittua ja myin sen sitten jossain vaiheessa läheiseen eläinkauppaan, kun se kasvoi jotain 20-senttiseksi. Muistan että kasvit vaan lähti juurineen kellumaan ja muutakin tuhoa sai aikaan, jos tää pleko sattui säikähtämään jotain. Kyllästyin korjailemaan sen täystuhon jälkiä:D mut toisaalta ajattelin et allas alkaa olla aivan liian pieni sille. Tämäkin allas tuli myytyä, kun hiipui innostus harrastusta kohtaan.

Nämä kaikki akvaariot on olleet Rovaniemellä asuessani ja muutin 2005 Kuopioon muutamaksi vuodeksi ja siellä ostin käytettynä 300 litraisen akvaarion omalla kaapistolla. Silloin koin ensimmäisen vesivahingon altaan kanssa. Lähdin viikonlopuksi systerin luo Espooseen ja kun palasin kotiin ja avasin ulko-oven, kuulin jo heti oudosta lirinästä, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Olohuone lainehti vettä ja akvaariossa oli vajaa puolet vettä vielä jäljellä, kalat oli hengissä:D Mulla oli silloin eka ulkosuodatin eikä sille ollut tapahtunut mitään, siellä se kierrätti vettä ja pulputti iloisena. Ilmeisesti akvaarion saumat petti, en löytänyt muuta syytä vahingolle. Vakuutus korvasi loppujen lopuksi kaiken, aluksi kieltäytyivät maksamasta kuivauslaskua Cramolta n. 2000€. Onneksi mun asiakas on asianajaja ja kun mulla tapana höpötellä asiakkaiden kanssa niin hän ihmetteli asiaa ja halusi vakuutuyhtiön nimen ja yhteyshenkilön numeron. Tän jälkeen rahat tuli alta aikayksikön ja mun asiakas oli kuulemma antanut tiukkasanaista palautetta yhteyshenkilölle. Siellä oli yritetty huijata mua jättämällä kertomatta että mulla oli vastuuvakuutus, joka kattoi kuivaamisen.
Luonnollisesti akvaariohommat jäi tän episodin jälkeen.

Sitten päästäänkin tähän päivään. Mulla on ollut jo pitkään haaveena aloittaa taas tää harrastus ja korona kun iski, niin päätin että nyt hommaan altaan. Eli mulla on nyt Juwelin 180-litrainen allas kaapistolla(musta) ja Eheim ulkosuodatin experience 350. Pieniä viivästyksiä matkaan mahtui, ostin altaan viime vuoden huhtikuussa ja ehdin liimata 3D taustalevyt akvaarioon, kun tajusin että mitä kaikkea kivaa vois rakentaa akvaarioon noista taustalevyjen jämäpaloista:D siitähän tulikin ikuisuusprojekti, into loppui välillä ja asunnon vaihtokin tuli tehtyä. Nyt kuitenkin sisustus valmis ja kolmatta viikkoa on nyt allas kypsynyt. Kommelluksia on mahtunut mukaan, ensiksikin en tajunnut eikä kukaan kertonut että niitä bakteereja pitää ruokkia:D (kiitos tämän saitin, löytyi tuokin tieto täältä:D) tämähän tietty päivänselvää kun nyt ajattelee. No tietty pitkittää projektia. Toiseksi altaasta puuttuu hiilidioksidi, ja mulle kaupattiin akvaarioliikkeessä 250 euron pakettia. Päätin että nyt ei lompakko taivu tähän vaikka oliskin ollut varaa ostaa. Kyhäilin DIY levittimen ja muutaman hienosäädön jälkeen tuolla se toimii kuten pitääkin:D Ja maksoi ehkä sokeripaketin ja biltemasta hankitun letkun verran.
Testejä oon ostanut useamman, kiitos jälleen kerran tämän foorumin ja teidän vinkkien, että minkä firman testerit hyviä. Täytyy sanoa, että tää on ihan älyttömän mielenkiintoista, vaikka välillä koettelee kärsivällisyyttä kun haluais jo ostaa kalat altaaseen. Taistelukalan hommaan ehdottomasti ja ison parven kardinaalitetroja (niiden värit vaan miellyttää mun silmää), plekon ja monneja pohjakaloiksi.
Ja vaikka altaassa ei ole kaloja vielä niin aika useasti pysähdyn sen eteen vaan istuun ja katseleen sitä rauhoittavaa maisemaa.

[kr70]

Tervetuloa MarcJohan aqua-webiin ja takaisin harrastuksen pariin!

[MarcJohan]

Kiitos kr70, tää AW on kyllä aivan loistava paikka löytää tietoa ja ennen kaikkea mielenkiintoista seurata keskusteluja. Paljon oon saanut apuja tähän kypsytysvaiheeseen, tunnen itseni jo aloittelevaksi kemistiksi Ennen sitä vaan laitettiin hiekat, vedet ja kasvit sekä somisteet altaaseen ja suodatin käyntiin. Jotain vedenparannusaineita yms. annettiin kypsyä pari päivää, heitettiin kalat altaaseen ja toivottiin parasta
Nyt ei tulis mieleenkään laittaa kaloja ennenkuin nitriittipiikki saavutettu ja vesiarvot kohdallaan.
Mihinkäs ketjuun muuten voisin purkaa tätä kypsytysongelmaa, tästäkin olis melkoinen stoori kerrottavana

[Teemu Salonen]

Mihinkäs ketjuun muuten voisin purkaa tätä kypsytysongelmaa, tästäkin olis melkoinen stoori kerrottavana

Täältä löytyy kypsytyksestä ketjuja vaikka ja kuinka. Osa jo auttamasti vanhentuneita, osa taas sitäkin enemmän vanhentuneita. Jos sulla on, kuten sanoin, "melkoinen stoori kerrottana", kantsisi ehkä aloittaa ihan oma ketju tonne päiväkirja puolelle.

Ps. Tervetuloa munki puolesta kuvioihin.

[MarcJohan]

Kiitos Teemu, toi uusi ketju olis varmaan hyvä idea, tää on kuitenkin omanlaisensa stoori, jos joku muukin saisi siitä sitten vinkkejä.

[Senta]

Siitä asti jäi mielen sopukoihin visio siitä, kuinka hieno olisi koko seinän kokoinen akvaario. No sellaista ei ole tullut (vielä).

Serkkuni asuivat 80-luvulla noin vuoden verran Detroitissa, jenkeissä.
Siellä he kyläilivät eläkkeellä olevan sukeltajan luona, jolla oli olohuoneessa kolmen seinän kokoinen akvaario. Merivesi-, jos ymmärsin serkkujen puheista oikein. Oli ollut vaikuttava näky

[toukopouko]

Heips MarcJohan, minunkin puolesta tervetuloa Aquawebiin.

Aloita vaan uusi ketju, saadaan lisää luettavaa.

[MarcJohan]

Kiitos toukopouko Just kirjoittelin tuonne Alkeet osioon probleemista altaan perustamisessa.

[Kirsey]

Taidanpa myös kirjoittaa tänne muutaman rivin jonkun aiemmin mainitseman Ilves-tölkin innoittamana. Sellaisesta on nimittäin omakin harrastus lähtenyt käyntiin! En tätä aiemmin muistanutkaan, mutta tosiaan, olihan minullakin sellainen. Muistan jopa sen, että arvelin tölkissä uiskentelevan kolmi- tai kymmenpiikin (tämä lajimääritys on kyllä painunut unholaan) pelkäävän uudessa lasikodissaan ja askartelin tölkin ympärille paperisuojuksen jossa oli yksi kurkistusluukku vaihdoin myös vettä tosi ahkerasti, sillä tiesin kymmenpiikin haluavan kylmempää vettä kuin mihin se tölkin vesi huoneenlämmössä tahtoi nousta... eli pyrkimykset olivat yllättävänkin hyvät. Olen varmaan ollut ala-asteella tuolloin? Siitä ei ole enää muistijälkeä, miten tuo kala pyydystettiin (isäni on kova kalastaja, mutta pikkuista kymmenpiikkiä tuskin on lahnaverkosta irroteltu) tai mitä sille kävi, mutta kova into jäi saada ihan oikea akvaario. Niin sitten kävi, ensin sain pikkuisen n. 40 litraisen omaan huoneeseeni ja siellä oli kiva katsella neontetroja. Hyvinhän niille ei käynyt, vaikka tuossa elettiinkin jo aikaa jolloin akvaariota ei enää fairyn kanssa siivottu, niin mistään kypsytyksestä en todellakaan ollut tietoinen. Meillä oli myös sellainen akvaariokauppa joka myi mitä vaan keksi kysyä ja näin myös tapahtui - seuraavassa n. 100 -litraisessa hienossa messinkikehyksisessä altaassa meillä oli mm. partamonni, pusukala ja lehtikala. Varmaan siellä oli jotain muutakin, mutta tämä dynaaminen trio jäi mieleen ja henkiinkin niin pitkäksi aikaa, että kalat jäivät lopulta äitini hoitoon muuttaessani itse lukioon toiselle paikkakunnalle.

Lukioaikana akvaariot olivat tauolla, mutta kun pääsin myöhemmin jatko-opintojen yhteydessä myös töihin, niin rahahanojen ollessa auki (myös opintolaina valjastettiin käyttöön) hommasin yhteen asuntoon kolme akvaariota välillä 100 - 220 litraa. Samaan aikaan minulla oli myös neitokakadu, ranskanluppakani ja gerbiileitä. Ja hitosti huonekasveja. Jostain syystä opiskelijakaverit kokoontuivat tosi usein luonani... tässä vaiheessa olin myös jonkun verran aktiivinen Aqua-Webissä, rakentelin mattosuodattimia, vaihdoin kasveja yms mukavaa. Muuton myötä jouduin valitettavasti luopumaan isoimmista akvaariosta ja neitokakadusta, mutta muu fauna matkusti pienen pösön takakontissa uuteen osoitteeseen. Ja kun jyrsijöistä aika jätti, niin akvaario kuitenkin jäi - ja matkusti uskollisesti auton takaboksissa uuteen osoitteeseen aina, kun tarvittiin. Nyt kun hommaa ajattelen, niin kylmä hiki tulee, sillä akva oli pitkän mallinen ja ilman mitään erityistä tukea sitä aina roudattiin hiekat sisällä. Ja kohteessa vesi sisään ja töpselit seinään, voila. Allas ei kuitenkaan ruvennut vuotamaan eikä kukaan/mikään koskaan kuollut muuttojen yhteydessä, tosin mitään erikoisuuksia en pitänytkään.

Reissuhommiin päädyttyäni "luottoakvaariokin" sai lopulta lähtöpassit. Taloudessani ei ollut allasta noin kuuteen vuoteen KUNNES nyt sitten kuukausi sitten päätin, että moinen mielettömyys saa luvan loppua, heti. Ja kun muutakaan paikkaa en siihen hätään keksinyt, niin ostin pikkuisen 75-litraisen (ulkomitoiltaan) keittiönpöydälle se on itseasiassa oikein kiva paikka, jos ei vaan tule leväinvaasiota. Sitä voi seurailla keittiöpuuhien lomassa ja 2-vuotias lapseni rauhoittuu mukavasti, kun sitä toisesta pöydän toisesta päästä iltapalalla katselee - ja näin siis, vaikka altaassa ei edes ole vielä kuin kasvit!

Mulla on ollut aina hirmu hyvää tuuria akvaarioiden kanssa, sillä en ole kokenut mitään vakavia leväongelmia, kalatauteja, vesivahingoista puhumattakaan vaikka vatupassin olemassaolonkin olen oppinut vasta tässä nykyistä taloamme rempatessa. Siksi tuntuu vähän nurinkuriselta, että vaikka tuo nykykippo on huolellisesti mittailtu ja pehmustettu paikalleen, pelkään sen vuotamista. Kaippa keittiön muista syistä tapahtunut vesivahinko osoitti sen, että semmoinen tilanne ei ole millään lailla mukava eikä siihen kannata uudelleen hankkiutua... Ja siitä huolimatta, meinaan laittaa isomman (500-600 litraisen ainakin) altaan tulevaan kotiin. Tuo nykyinen pikkuinen olkoon nyt siis "kertausharjoitus" sitä varten, että homma olisi paremmin hanskassa siinä kohtaa. Muistia virkistääkseni tulin vanhasta tottumuksesta kurkkimaan myös Aqua-Webbiä ja voi vitsi, tämä on kyllä sellainen runsaudensarvi että ei ole toista. Isosti siis kiitos kaikille vanhoille, nykyisille ja uusille kirjoittelijoille!

Loppuun mainittakoon vielä, että akvaarioiden lisäksi kaikki muukin flora & fauna kiinnostaa. Meillä on koira ja vuokraan satunnaisesti hevosta lähitallilla. Kevät ja kesä menee puutarhaa myllätessä. Tuollaisten askareiden jälkeen on raitisilmamyrkytys lähellä, joten työelämässä tykkään näprätä koneella hartiat kyyryssä - erilainen data, sen tuottaminen, järjesteleminen ja analysoiminen on mielekästä myös. Siksi tämä akvaariohomma taitaa olla niin mielenkiintoista - siinä yhdistyy niin moni luonnontieteen ala ja se tiedon ja muuttujien määrä on LOPUTON. Pitää mielen virkeänä!

[Helmizebra]

Jos mäki sit ku muutkin!

Eli kuten nimimerkistä käy ilmi, olen 12v tyttö ja ponit on ihqui! (tai 35v mies ja löi huolella tyhjää "Syötä tähän nimimerkkisi" -kohdalla )

Kaikennäköistä/kokoista/karvaista otusta on ollut matkan varrella (nelivarvaskilppari, koiria, anolisliskoja, kani, rukoilijasirkkoja ym.) mutta en ole ikinä itseäni pitänyt akvaristina. Junnuna oli mummolassa akvaario ja pestiin hiekkaa huolella viikon välein. Kaverilla oli myös akvaario kun olin ehkä 10-14 ja sen kanssa nyt sitten tuli puljattua, ihmeteltyä milloin mitäkin lähiojasta kasveja sinne etc. Siellä vaihtui kalasto ei niin luonnollisen -poistuman kautta usein

KUNNES viime syksynä rouva alkoi haaveilla akvaariosta olohuoneeseen, olis jotain katseltavaa ja hänellä myös muistikuvat että nuorempana oli akvaario ja se oli hauskaa. Oma knowhow oli myös tasoa siellä pitää olla PUMPPU, valo, kaloja ja kasveja, thats it!

Torista käytetty 128 litrainen purkki sisään joulukuussa, vedet, bakut ja heti jo suoraan seuraavana päivänä dedicated kakkannin partamonni (tiedän nyt asioita, en tiennyt vielä silloin ja partis eleli "onnellisesti" nitriittipiikin yli ). Liuskatesteillä mentiin ja katseltiin nitriittiä/nitraattia lähinnä. Näillä opeilla ei olla saatu yhtäkään kalaa hengiltä tähän mennessä. Laitan tuurin piikkiin todella paljon. (Nykyään on tippatestit)

No sittenhän piti alkaa ihmetellä kalastoa ja Varjo 2.0 kädessä tähtäilemään että osuisi lämmöt ja hanaveden käsittelyyn riittäisi vedenparannusaine. Along came helmiseeprakalat, vyövaanijat ja hunajarihmakalat pikkuhiljaa tipotellen. Seuraava askel oli hallituksen "kalanpoikaset olis kyllä kivoja" -lausahdus toistettuna useaan otteeseen Helmiseeprat tulivat meille sillä ajatuksella että ovat meille hyvinkin mieluisia ulkonäöltään/käytökseltään ja JOS kävisi vahinko että lisääntyisivät, niitä saisi luultavasti myytyä eteenpäinkin. Myös suojelu/viljelyaspekti oli alusta asti tiedossa kun seeprojen alkuperää selviteltiin pidemmälle. Se "JOS" ei tapahtunutkaan ihan omillaan vaan lähdettiin ihan tietoiseen seeprankasvatukseen. (Siitä saisi oman ketjun aikaan trial & erroreillaan.)

...

Siitä PUMPPU-tietotaidosta on tultu aika paljon eteenpäin neljässä kuukaudessa Silti lasken itseni vielä _todella_ amatööriksi ja yritän sivistää itseäni mahdollisimman paljon eri aiheista (esim. se silikaattikeskustelu tovi sitten, en kyllä tullut hullua hurskaammaksi sen hävittämisestä). Olen löytänyt kasvattamisesta itselleni mielenkiintoisen alueen harrastusta ja muutenkin mahdollisimman itsenäisen ekosysteemin rakentaminen lasikuutioon on ajatuksena mielenkiintoinen.

Tällä hetkellä taloudessa on 2 koiraa, 128l seurala, 20l nano pienille poikasille, ~40 litraa isommille poikasille ja 120 litraa... No varmuuden vuoksi (On sielläkin seeproja ja sukarapuja)

Pienellä budjetilla on menty tähän mennessä ja lähinnä käytettyä allasta/tekniikkaa, kasveja muilta harrastajilta etc. Lähinnä vaan sen varmuuden vuoksi jos kiinnostus lopahtaakin yhtäkkiä (ei näillä näkymin ). Välineistö muutenkin on lähempänä pakasterasia/taskulamppu kuin petrimaljat/mikroskooppi

Voitaneen todeta että lähdin huolella virtauksen mukana ja nyt jo täysverinen akvanisti siitä viime syksyn "Akvaario? Njaah... Sama se"
Vyövaanijoiden kudetus on tällä hetkellä työn alla. Tai no kutevat jo pitkin poikin mutta saada munat kontrolloituun ympäristöön

PS. Vedenvaihdossa jäi käteen melkein jo viemäriin menevässä astiassa "pieni musta poika" seuralasta. kr70 jalanjäljissä yhden hunajarihman kasvatukseen siis 4. vai 5. päivä menossa sintillä nyt ja on kasvanutkin tuosta!

[Teemu Salonen]

Älä välitä. Itellä harrastusta takana jo 80 luvulta lähtien ja silti tuntuu, että ei ole valmis. Kyllä se siitä, sulla on hyvä juttu aluillaan ja oot omaksunu esimerkillisesti annettuja neuvoja ja opastuksia.

[totoro]

Kerronpa oman akvaariotarinani, joka alkoi oikeastaan jo kaksi vuotta ennen syntymääni. Isosiskoni saivat vuonna 1988 joululahjaksi 63-litraisen akvaarion, joka oli äitini kontolla siihen asti kun minä aloin ymmärtämään enemmän asioista. Lukuiässä luin kaikki mahdolliset kirjaston kirjat ja tein parhaani kalojen eteen. Ymmärsin lopettaa soran ja suodatinten pesemisen, jonka jälkeen kalat ja kasvit alkoivat voida paremmin ja äitikin oli tyytyväisempi kun akvaarion hoitaminen helpottui. Koulussa tuli hoidettua 100-litraista, jonne opettaja oli tuonut kalakauppiaan tyrkyttämänä lehtikaloja ja kultakalan muiden muassa... Kesälomaksi kalat sitten muuttivat lapsuudenkaveriltani hankkimaani 180-litraiseen akvaariooni, mutta kyllä se oli kamalaa viedä ne kalat takaisin luokkakavereiden rääkättäväksi. Tuossa 180-litraisessa kasvattelin sitten ihan onnistuneesti Betta imbelliksiä, koko akvaario oli pelkkää tiheikköä joten poikasiakin siellä selvisi aikuiseksi asti.

Kuiva kausi alkoi lukiossa, kun opiskelu puski päälle. Se jatkui 2009, kun muutin opiskelemaan korkeakouluun Hyvinkäälle ja loppui 2013, kun muutin työn perässä Mikkeliin. Mikkeliin muutettuani hain vanhempieni onneksi kuivillaan olleen 180-litraisen akvaarion kotoa. Myin vanhan altaan ja ostin käytettynä 350-litraisen kulma-akvaarion, tosin en kyllä enää sellaista hankkisi. Erittäin epäkäytännöllinen huoltaa kaikin puolin. Putkiremontin ajaksi muutin mökille ja kalat (osan sain lahjoitettua pois) joutuivat viettämään aikaansa suuressa tynnyrissä ulkosuodattimen kera. Yhtenä päivänä putkiremontin jälkeen sitten vedenvaihdon jälkeen huomasin, että yksi kulma tiputtaa vettä. Äkkiä tyhjensin allasta ja tiputus lakkasi. Epäilen vuodon syyksi aurinkoa, sillä tämä kulma oli lähellä ikkunaa ja kesäaamuisin auringonsäteet kuumensivat akvaarion kulmaa aika lailla... Mene ja tiedä sitten. Kahden viikon huonosti nukuttujen öiden jälkeen olin matkalla Turkuun peräkärryn kera hakemaan unelmieni akvaariota, 600-litraista hirsijalustaista JuTa-allasta erikoislasein (mikä onkaan sen lasityypin nimi, kirkkaampi ja vähemmän heijastavampi?)! Akvaariounelmaani toistaiseksi elelen, mutta ainahan se voisi isompikin olla. Pitäisi vaan ensin saada isompi asunto!