akvaristi kirjoitti:
Nyt sohaisen satavarmasti muurahaispesää, mutta nyt on hiukan kommentoitava asiaa siitäkin huolimatta, että saan negatiivisia silmänpyörityksiä tähän suuntaan

. Marin kanssa olen samaa mieltä tuosta loppuosasta, mutta tuo alkuosa tekstistä oli kyllä aikaa kylmästi sanottu. Sinä sanot, että metsästäjien koirat ovat vähempiarvoisia kuin ei-käyttökoirat/"sohvaperunat" (positiivisessa mielessä sanottu tämä nimitys)? Ja metsästyskoiratko ei ole yhtä rakkaita perheenjäsenilleen kuin muut koirat?
Toivottavasti en tunge sanoja Marin suuhun, mutta uskoisin, että ymmärsit vähän väärin. Kyse ei ollut siitä, että metsästyskoira olisi vähempiarvoinen tai vähemmän rakas perheenjäsen kuin seurakoira, ei tietenkään. Kyse on vain siitä, että jos omistaja päättää lähteä koiran kanssa metsälle, kyseessä on - tai ainakin pitäisi olla - tietoinen riski siitä, ettei perheenjäsen välttämättä tule selviämään päivästä elossa. Jälkikäteen on tietenkin helppo syyttää kaikkia muita kuin itseään ja vaatia kostoa, mutta itse otettu riski se on.
Olisin varmasti murheen murtama, jos isäni metsästyskoira joutuisi suden syömäksi, mutta ei siitä voi susia syyttää: jos niiden reviirille ihan tunkemalla tungetaan helppoa ruokaa, ei niiden voi olettaa tajuavan että hei, joku on varmaan kiintynyt tähän eläimeen, eipä syödä sitä. Joskus onnettomuuksia vain tapahtuu. Se, ettei olla murhanhimo silmissä syyttämässä, ei tarkoita etteikö oltaisi pahoillaan.
akvaristi kirjoitti:...mutta tähän asti näiltä vahingoilta on sentään täällä säästytty.
Metsästyskoiria kuolee vuosittain melkoinen määrä autojen alle, joten perheenjäsenten kuolemilta metsästysonnettomuuksissa ei ole säästytty. Uutta on ainoastaan se, että niiden tappaja ei ole kovin pahoillaan oleva autoilija, vaan susi, joka ei edes tiedä, että sen pitäisi olla pahoillaan. Eikä sekään oikeastaan ole uutta: sudet ovat vain olleet vähissä muutaman vuosikymmenen, eikä niihin ole totuttu.
akvaristi kirjoitti:
Ja koska satun asumaan ko. paikkakunnalla, jossa tämä koiraepisodi sattui, niin tiedän vähän tilanteesta enemmän... täällä päin on nyt jatkuvasti tehty susihavaintoja (Köyliö on erään susiporukan reviirin kiintopiste, mutta liikkuu täällä muitakin kuin tuo lauma), viimeksi viikko sitten sunnuntaina ja maanantaina.
Jotta en olisi epäuskottava kaupunkilainen (
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
), niin minäkin olen nähnyt näitä teikäläisiä susia. Tulivat yökävelyllä vastaan, hienoimpia kokemuksiani ikinä.
Olen samaa mieltä teidän molempien - Akvaristi ja Mari - kanssa siitä, että taajamiin ja pihoille tulevat sudet ovat ongelma. Asiaan perehtyneen ja siellä susiseudulla asuvan isäni mukaan pahimmista ongelmista päästäisiin, jos ihmiset eivät ruokkisi riistaeläimiä aivan pihapiirissään. Jos susien ruoka houkutellaan pihoille, niin totta kai susien on tultava perässä. Huonosti aidatulla laitumella olevat lampaat ja narun päähän yksin jätetyt koirat ovat tietenkin myös kuin tarjottimella.
Pahempi ongelma on se, että sitä korpea ja metsää ei vain
ole tarpeeksi, eikä se ole tarpeeksi yhtenäistä, että Suomessa voisi elää elinkelpoinen susikanta törmäämättä koskaan pihoille. Susilauma vaatii valtavan reviirin, ja syrjäkyliä on kertakaikkiaan liian tiuhassa. Nykyisellään sudet tuntuvat olevan koko ajan kaikkien tiellä, mutta silti ne ovat pienen kannan vuoksi niin sisäsiittoisia, että pennuilla alkaa olla vakavia epämuodostumia.
Eikä tämä ole vain suomalainen ongelma. Maapallolta kertakaikkiaan loppuvat erämaat - ei enää ole asumatonta seutua susille, tiikereille, leijonille, hyeenakoirille tai lumileopardeille elää ilman jatkuvaa kontaktia ihmisten kanssa. Jäljellä olevatkin asumattomat seudut kutistuvat ja pirstoutuvat vielä ainakin seuraavat sata vuotta, kun maapallon väestö yhä paisuu. Joko suurpetojen kanssa opitaan elämään, tai ne tapetaan viimeiseen eläimeen. Tämä oli se alkuperäinen murehtimisen aiheeni.
akvaristi kirjoitti:
Siinähän sitten ihmetellään, että miten estetään hirvi- ja peurakolarien lisääntyminen (peurakanta on ainakin tällä hetkellä räjähtämässä täällä päin Suomea paikoitellen melkein käsiin), kun koiralla metsästäminen on ehdottomasti tehokkainta.
En tiedä ymmärsinkö vähän omiani, mutta minusta tämä on vähän hassu asenne: ensin teurastetaan suurpedot sukupuuton partaalle, ja sitten kun niiden poissaollessa saaliseläinten kannat alkavat kasvaa, niiden kurissapitoa käytetään
perusteluna pitää suurpedot edelleen mahdollisimman vähissä. Susi pitäisi kyllä hirvet kurissa, ja ilves peurat, jos niiden annettaisiin. Sillä tavallahan luonnon on tarkoitus toimia. Itse olen kuullut metsästäjältä sellaisenkin kommentin, että ilveksiä olisi nyt oitis saatava hengiltä, koska ne kehtaavat
vähentää peurakantaa. Sen sijaan metsästäjille peurakannan kurissapito on tärkeä tehtävä ihmishenkien suojelemiseksi. Kaksinaismoralismia, ehkäpä?
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)