Suretko kalojesi kuolemaa?

[jartzu65]

En sure. Kaikki syntyy, kaikki kuolee!

[PimpBot9000]

Voiko oikeasti olla mitään surkeampaa ja surullisempaa näkyä kuin maha ylöspäin kelluva pienen pieni kala.

Erityisesti tämä surettaa jos on itse mokannut jotenkin ja kalan kuolema johtuu tästä. "Mä tapoin mun pikku öttiäisen" -fiilis ei ole sieltä auvoisammasta päästä.

[Vesihiisi]

Ainakin rahanmeno suretti kun 17 kalan parvi kuoli alle kahdessa viikossa

[Lunatic]

En sinänsä sure, mutta kyllä se tuntuu aina jotenkin ahdistavalta, kun joku kuolee. On se sitten huonekasvi tai akvaariokala. Alan aina etsimään itsestäni syitä, mitä tein väärin.

[*Miracle*]

Mä suren eritoten kalavauvoja jotka kuolevat/tulevat syödyksi ennenkuin elämäehtii kunnolla alkaa. Poru on tullut viimeisen puolentoista viikon aikana mikäli olette viestejäni lukeneet nitraattiongelmastani. Isommat kalat harmittaa hävittää kyllä kuoltuaan muttei niin surku ku vaavit.

[kumma_otus]

Kyllä minua liikauttaa parvikalankin kuoleminen tai lopettaminen, onneksi on ollut aika vähän nuita tapauksia. En sillä tavalla voi yhistää rahaa ja elävää olentoa se arvo on aina kuitenkin isompi kuin rahallinen arvo. Se varmaan olisi ikävin tilanne jos terveen kalan joutuisi lopettamaan: esim syystä häiritsee muita eikä uutta kotia löydy semmoisesta ei voisi syyttää kuin itseään. Tuossa oli isäni ja äitipuoleni käymässä kylässä ja kun sanoin miten paljon maksoin käytetystä altaasta niin olisi kuulema ollut sen ja sen hintainen kaloineen päivineen, selitin että en tahtoisi kenenkään toisen ihmisen valitsemaa kalasoppaa siihen tuli vastaus että "juu no jos me oltaisiin se ostettu niin kyllä ne kalat oltaisiin lopetettu" minusta aika raakaa..

[cosmo21]

Kyllä sitä kuollutta kalaa tulee aina vähän surtua.

[lasagne]

No pienet tetrat ei kyllä tunnu missäään, mutta kun syksyllä parivuotias nokkamonnini kuoli, se kyllä potutti.

[ZamY]

Joo, kyllä mua surettais ja [sensuroitu]*ais jos mikä tahansa isompi kala ottais ja delais... En voi kuvittellakaan partista tai tai monnisia kuolleina, tuntuisi varmasti todella hiljaselta se harrastus silloin. Mutta jos tollaset pienet edulliset ja värittömät tetrat kuolisi, niin ei se paljoa surettaisi. Kuitenkin harrastuksen alkuvaiheilla voi surettaa todella paljonkin kun asiat ei mene heti niinkuin pitää ja yksinkertainen seeprakala kuolee.

[Tindra]

Se miten paljon, riippuu kalasta. Kyllä yöllinen kauniin oranssin miekkisnaaraani poismeno surettaa

[sjaila]

kyllä, tosin toisia enemmän toisia vähemmän. tänäänkin tuli itku kun löysin yhden pandamonniseni kuolleena oli aika iso juttu mulle...

[piiu]

se on hiukka kalasta kiinni, ei nuo neonien kuolemat juuri ole maailmaa kaataneet, nyt tosin alkaa jo hiukan harmittamaan kun rupee parven koko olemaan aikas pikkunen (vanhoja raukkoja nekin jäljellä olevat).

[Miss_Molton]

Riippuu vähän kalasta. Eniten porua tuli, kun koko perheen suosikki, leväbarbin jötkäle kuoli vanhuuteen. Myös muita, jotka on pitkään olleet, on tullut surtua enemmän tai vähemmän. Parvikaloja ei ehkä aina niinkään, tai joku nimellinen, mutta vaikeasti tunnistettava ja luonnollisesti kuollut.

Neonsattaripoikuetta kasvattaessani harmitti muutaman kerran lopettaa senttinen sirri, mutta kun kalatubi näkyi niin selkeästi, niin se oli tehtävä. Oloa "helpotti" aiempi joukkomestaus, kalatubin johdosta. Silloin tuli nielskeltyä kyyneliä, ja päivää muistellessa kurkkua kyllä kuristaa.

[HMK]

9 kiekon kuolema sai itkemään aika katkerasti

[Sindi]

Jos nyt joku parvikala kuolee (esim. kardinaalitetra) ei se nyt niin hirveästi sureta mutta ainahan siinä tulee
itselleni paniikki katsoa että kaikki veden arvot ovat kohdallaan. Ja jos joku hiukan erityisempi kala kuolee jota ollaan
vaivalla ostettu, se alkaa jo hiukan surettaa

[ZamY]

9 kiekon kuolema sai itkemään aika katkerasti

Varmasti harmittaa. Paitsi että kiekot ovat kalliita, niistä löytyy omanlaisiaan persoonia toisin kuin pienistä parvikaloista. 9 kiekon kuolema ottaa varmasti todella päähän...

[jake91]

En sure.
Jos jokin tetra kuolee otan sen vain haavilla pois altaasta ja kietaisen sen päälle hiukan paperia. Paperin laiton jälkeen se lähteen viimeiselle matkalleen...

Suurremmat kalat saattavat aiheutta pientä kaipuun tunnetta, kun jokainen kala on erillainen persoona. Viellä ei ole onneksi suurempia kaloja kuollut..

[Jykke]

Tuskin noi puna-aavetetrat hirveästi hirveästi surettaisi vaikka yksi niistä ottaisi ja kupsahtaisi tai joku noista piikkisilmistä (ehkä toi vanhin joka on ollut pari vuotta mulla ainakin vois vähän surettaa), mutta joku noista muista kaloista varmasti surettaisi tai jonkun ravun kuolema surettaisi kanssa.

[Teemu Salonen]

Piti vastata, että riippuu kalasta, mut en ihan ehtiny.

Olen surrut monen kalan kuolemaa mutta itkenyt vain yhden kalan takia. Meillä oli aikanaan duunissa pitkälti päälle 20v jättiläisguramineito nimeltään Eemeli. Eräänä pakkasyönä loppui kiinteistöstä polttoöljy ja lämpötila laski (vanhan rauman puutalo, rakennettu 1800 luvun alussa) suht nopeasti. Aamulla duuniin mennessä löysin Empun kuolleena altaan pohjalta. Se oli järkytys.

[miljoonakala84]

Piti vastata, että riippuu kalasta, mut en ihan ehtiny.

Olen surrut monen kalan kuolemaa mutta itkenyt vain yhden kalan takia. Meillä oli aikanaan duunissa pitkälti päälle 20v jättiläisguramineito nimeltään Eemeli. Eräänä pakkasyönä loppui kiinteistöstä polttoöljy ja lämpötila laski (vanhan rauman puutalo, rakennettu 1800 luvun alussa) suht nopeasti. Aamulla duuniin mennessä löysin Empun kuolleena altaan pohjalta. Se oli järkytys.

Voi kalaparka

[try-out]

Meinasin laittaa että riippuu kalasta, mutta kyllä kaikki harmittaa enemmän tai vähemmän, että heitin kyllä. Nykyisin vältän kaloja, mitkä ei harmita, jos kuolee. Eli tulee varmaan valikoitua kalat tarkemmin kuin ennen. Ja nekin surettaa tietty, mitkä joutuu lopettamaan. Ja esimerkiksi käärmekala suretti reilummin. Ensin kun etsii altaan läpikotaisin ja sitten kurkkaa altaan taakse, näkyy lattialla kuivettunut käärme Ei ollut pitkälle kuivalla maalla luikerrellut.

[tilli85]

Jokaisen kalan kuolema harmittaa paljon, mutta eritoten on harmittanut plekojen kuolemat ja kääpiörihmakalojen kuolemat.

[koran_]

Parvikalat ei sureta yhtään, mutta ne kalat pistää harmittelemaan, joille on annettu nimikin. Itkuun asti en ole sureskellut kuitenkaan, mutta harmittaahan se.

[AkvaarioTyttö]

Kyllä suren.

Ei se hirveesti sureta, että Paletti on syönyt 5 Neontetraa.
Mutta harmitti hirveesti kun 2 vuotta meillä ollut rakas Kuparimonninen(oli jo osa perhettä ) kuoli.
Ja se kun MUN piti tappaa ihan eka kala ikinä.Se oli erittäin rakas platy poika.
Näen vieläkin kuinka sen pää kelluu siinä "tappokipossa" veden pinnan.

[Noopi]

Kyllä sitä tulee surettua jos lempi kala kuolee... ja on kurjaa nyt talvella kun ei pääse silleen hautaamaan kuolleita kaloja. Joutuu vetämään WC:ä alas! Tuntuu kurjalta. Mutta se helpottaa jos laittaa kuolleen kalan vaikka tulitikku askiin ja siihen nimi päälle... Niin sitten ei tuu niin syllinen olo

---------------------------

Mut se on vielä karseenpaa jos kalalla on tauti ja sitten se joudutaan tappamaan!