Suretko kalojesi kuolemaa?

[Blue]

Onko joku kala jonka kuolemaa suret/surisit, vai onko kuolleet kalat vaan kaloja jotka pitää ottaa pois akvaariosta?

[cicely]

Jos joku parvikala hettää veivinsä (tai lopetan sen) on kyseessä kurja juttu, mutta en sitä varsinaisesti sure. Lähinnä vain mietin, mitä kuolema johtui ts. yritän diagnosoida syyn, jotteivät muut mene samaa tietä.

Sen sijaan "personoidun yksilön" poismeno aiheuttaa ahistuksen tunteita.

Positiivisena seikkana mainittakoon, että tänä vuonna minulta on menehtynyt vain 1 kala.

[maketzu]

Kyllähän se aina vaivaa jonkun verran jos kala kuolee.

[oppo]

Kyllä surisin, varsinkin näitä persoonallisia yksilöitä mm. timantteja, tiikereitä, plekoja... Parvikalat kuten rubiinitetra eivät ehkä niin paljoa.

[Jussi]

Kyllä lemmikin, kalankin kuolemaa pitää surra, varsinkin jos on siihen jollain tavalla osasyyllinen. Aika usein kala vielä ennen poismenoaan sairastaa. Surun taso on oltava kuitenkin tasapainossa tapahtuman kanssa.

[marius]

Juhannuksena äitiltä tuli viesti että toinen mun lehtikaloista oli kuollu (äiti oli meillä lomaruokkijana). Meikäläinenhän pillahti rääkymään silmät päästäni kun luin sen viestin. Poikakaveri luuli että joku oli kuollu, NIIN OLIKIN! Se vaan luuli että ihminen. Vähä se meni oudoks kun sanoin että lehtikala oli kuollu... Vähänajan päästä kuoli toinenkin ja tuli silloinkin tippa linssiin. Pakastin molemmat kun ajattelin täytättää ne, mutta se sitte jäi.

Samaten taistelukalan kuolema pisti luun kurkkuun.

Elikkä persoonallisten kalojen kuolemat surettaa enemmän mitä parvikalojen. Yleensä, poikkeuksiakin on.

[oppo]

Pakastin molemmat kun ajattelin täytättää ne, mutta se sitte jäi.

Tämän täytyy olla joku sairas pila.

[Chyental]

No jos joudun tappamaan vaikka jonkun tetran (jouduinkin viime viikolla) tai jonkun muun pikkufisun, niin kyllähän se surettaa, mutta ei siitä sen kummempia. Rohmua, eli kultakalaani en edes pystyisi varmaan itse tappamaan, ja kun se nyt lähtee Kuopioon Tytsin kanssa, niin varmasti itkeä tirautan. Samoten kun kultapyrstösateenkaareni ja neonsateenkaareni kuolivat keväällä, itku pääsi joka kerta kun löysin uuden raadon altaasta. Kaikki muut niistä kuolivat sillä aikaa kun en ollut kotona, yhden sitten tapoin ku oli niin huonossa kunnossa. Samoten jos partamonnini kuolisivat, onhan niilläkin sentään ikää n. 8 vuotta...

[Kuntri]

Meillä jopa pikkiriikkisimmän vammaisen miljoonakalanpoikasen kuolema aiheuttaa maansurun! Nuorin perheenjäsenenmme (5v) erittäin eläinrakkaana haluaisi perustaa haitallisille pikkukotiloillekin oman akvaarion...

Sinileväepidemian (luultavimmin) riehuessa meni pari monnista ja kyllähän se sekä suututti että suretti, kun ne on niin symppiksiä ja penska parkuu suoraa huutoa vieressä ja itkee että äiti puhalla siihen henkeä!
(Silmissä monnisella jo terve harmaa kalvo ja harmaata limaa ja rihmaa yltäpäältä, lojunut pari päivää kuolleena ennenkuin löydettin pohjakätköstään...)

[marius]

Tämän täytyy olla joku sairas pila.

Ei ollu minkäänlaista pilaa! Minkätakia olis ollu?!? Ja sitte muuten yks juttu: mulla nousee heti niskavillat pystyyn jos mun edesmenneitä lehtikaloja mollataan.

Ja täytetäänhän sitä muitakin kaloja!
Sen takia se täyttö jäi kun ne oli liian pieniä ja täällä jumalanseläntakana ei sellasta täyttäjää oo.

[katsu]

Suren kyllä, jokaista, mutta on se kieltämättä eri asia kuoleeko joku oikein yksilöllinen kala vai parvikala. Ja jokainen kalani on haudattu metsään, en pysty heittämään niitä roskikseen.

[Elmiira]

Kylla minua ainakin suretti kun kuulin kolmen lehtikalani potkaisseen tyhjaa. No itse en ole ollut kotona viimeiseen kahteen kuukauteen ja avo hoitaa allasta. Ketaan en todellakaan voi syyttaa kalojen kuolemasta. Ehka itseani, mutta eipa mullakaan mitaan meedion taitoja ole. Hankalahan sita on toista neuvoa tuhansien kilometrien paasta sahkopostilla.. Mutta sellaista sattuu ja sille ei voi mitaan. Toivon vaan etta loput kalat on kunnossa ja voivat hyvin.

[oppo]

Ei ollu minkäänlaista pilaa! Minkätakia olis ollu?!? Ja sitte muuten yks juttu: mulla nousee heti niskavillat pystyyn jos mun edesmenneitä lehtikaloja mollataan.

Ja täytetäänhän sitä muitakin kaloja!
Sen takia se täyttö jäi kun ne oli liian pieniä ja täällä jumalanseläntakana ei sellasta täyttäjää oo.

Saanen kysyä minkä ikäinen olet? En sun lehtikaloja ole mollannut vain tuota täyttöä kauhistellut.

Minun mielestä on sairasta täyttää akvaariokaloja. En ole ikinä kuullut moisesta saatika sitten nähnyt ja ehkä parempi niin. Toivonkin ettei kukaan olisi niin sairas/tyhmä että tekisi niin. Mutta jos se sinun mielestä on hyvä idea niin lycka till.

[Chyental]

Kun meidän uroskilpikonna kuoli, pikkuveli halusi että siitä keitettäisiin kilpi irti...no yhteistuumin laitettiin kilpikonna pakkaseen, ja onneksi pikkuveli unohti koko ideansa ja kilpikonnaa ei keitetty....mä en ainakaan olis pystyny sitä tekemään...kieltämättä aika ällöttävä ajatus. Vois senkin haudata jahka maa sulaa...tapauksesta kun on aika monta vuotta...vaan löytyypä pakastimestamme jalaton lokki (oli tarkotus lähettää jonnekin tutkimuslaitokseen), löytynyt mm. täyttämistä odottava korppi jne...Janika-niminen pupu joka oli jouduttu lopettamaan pakkasilla halvaannuttuaan ja odotti että maa sulaa.

[vvarpa]

Mun yksi tuttu liotti ison plekon suolavedessä kuivaksi koppuraksi ja tänä päivänä tuo hirvitys tuijottelee tyhjin silmin olkkarin hyllyltä ohikulkijoita.

Groussii..

ipjfdjp

[oppo]

Kun meidän uroskilpikonna kuoli, pikkuveli halusi että siitä keitettäisiin kilpi irti...no yhteistuumin laitettiin kilpikonna pakkaseen,
...
monta vuotta...vaan löytyypä pakastimestamme jalaton lokki (oli tarkotus lähettää jonnekin tutkimuslaitokseen), löytynyt mm. täyttämistä odottava korppi jne...Janika-niminen pupu joka oli jouduttu lopettamaan pakkasilla halvaannuttuaan ja odotti että maa sulaa.

Mun yksi tuttu liotti ison plekon suolavedessä kuivaksi koppuraksi ja tänä päivänä tuo hirvitys tuijottelee tyhjin silmin olkkarin hyllyltä ohikulkijoita.

Greepy sanon minä, en voisi kuvitella sullovani pakastimeen eläimiä jotka ovat kuolleet ja odottavat hautausta/täyttöä/keittämistä ym.

[jouniv]

Ei sureta, enemmänkin %&#ttaa jos arvokas kala, hävettää jos omaa tyhmyyttäni kuollut. Suru on syytä jättää isommille asioille ja isommille tunteille, ja akvaarioharrastus ei kuulu niihin.

Jouni

[Lisa]

Kyllä se on joka kerta vähän surku jos löydän kuolleen kalan altaasta. Jotenkin kaikista surkeimpia ovat pinnassa kelluvat monniset. Huoh

[millia]

Nyyh! Jorma kuoli viime lauantaina...

Jormakulta oli piikkisilmä vm. -85, omituista on kun se ei ole enää pohjaa tonkimassa.

[Chyental]

Greepy sanon minä, en voisi kuvitella sullovani pakastimeen eläimiä jotka ovat kuolleet ja odottavat hautausta/täyttöä/keittämistä ym.

Asia on nähkääs näin, että mikä toiselle on normaalia, on toiselle epänormaalia. Iski on teurastaja yhdeltä ammatiltaan (kotiteurastaja lähinnä) ja itse olen ollut siipikarjateurastamolla töissä, niin siihen kato tottuu näkemään kuolleita eläimiä (vanhin muisti teurastamisesta/eläimen ampumisesta on, ku olin 3-vuotias). Täytyy kyllä myöntää, että itselle kovin pala on ollut kerätä villirottien raatelema vastasyntynyt kanipoikue...on se kuitenkin eri asia hyvässä lykyssä poistaa akvaariosta kuollut, kokonainen kala kuin kerätä käsin ympäri kanien karsinaa kaninpoikasia, joista on osasta jyrsitty pää osittain tai kokonaan, osasta vähän takapäätä maisteltu jne...mutta tapettu jokikinen..

Mielestäni Janikan pakkaaminen ja pakastaminen odottamaan sulaa maata oli paljon inhimillisempää kuin heittää se roskikseen kuin tyhjänpäiväinen roska. Mielestäni se ansaitsi kunnon hautauksen, vaikkakin se edellytti muutaman kuukauden pakastamista. Kilpikonnan olisin kyllä suonut heti haudattavan, mutta eihän se mun ollut vaan pikkuveljen... Korppia on ollu pakkasessa kaksi. Toinen lahjoitettiin jonnekin ja toinen on meidän piharakennuksen seinällä. Tosin se on ainoa täytetty eläin meillä, mä kun en niistä oikeen välitä. Tosin siellä on myös peurannahka, mäyrää, kettua ja näätää.... sitä se metsästys teettää.

Kuvitteleppa, että olet etsimässä pakastimesta vaikkapa pakastettuja mansikoita. Löydät rasian ja kurotat niitä kohti, kunnes huomaat että kätesi alla sojottaa korpin koivet taivasta kohti pussista pilkottaen... hiukkasen peljästyin, en nimittäin tiennyt että ne oli siellä... mutta tämä on jonnin verran normaalia talouksissa joissa harrastetaan metsästystä.

Itse en pysty lopettamaan pikkukalaa kummempaa, en edes katsomaan kun sikaa ammutaan, joten en minäkään nyt sentään täysin kylmäverinen ole, eikä se Janikan pakastaminen ollut tyyliin ohhoh kani tapettiin, heitämpä pakastimeen, vaan kyllä se koville ottaa. Mitä itse olisit ruholle tehnyt? Tosin jos vaikka ajaisin kissan yli ja jäisi kitumaan, sen pystyisin lopettamaan´koska se kituisi ja on mulle vieras eläin...

Olen muuten yhdenkin fisun pakastanut...kun meinasin lähettää sen EELAan...no nyt kyl menee vähän ohi topicin.

[skare]

Kyllä minä kiinnyn kaloihin aivan kuten mihin tahansa lemmikkiin, ja siten kuolema on aina surullinen asia. Täytyy kuitenkin myöntää, että parvikalojen poismeno ei liikuta läheskään niin paljon kuin persoonallisten kalojen, ja varsinkin niiden jotka on kasvattanut ihan pienestä asti.

Nyttemmin on käynyt myös niin, että arvokkaiden kalojen kuollessa on harmittanut myös rahallinen menetys, ja oma kämmäys tietysti ärsyttää aina.

[Sade]

Tottakai se harmittaa...
Menin nyt kaikesta huolimatta ostamaan sen taistiksen (naaraan tosin, kun sillä ei oo niin pitkät evät) akvaariooni. Olihan se siellä ihan kiltisti, eivätkä mustatetrat välittäneet siitä pätkääkään, mutta eilen kun tulin partion kokouksesta ja istahdin katselemaan akvaariota, aloin katsoa että missäs se taistis on? Eikä sitä löytynyt mistään, kunnes lopulta nostin verhoa, ja siellähän se oli, seinän ja akvaarion välisessä kolossa...
Se oli vielä hieman kostea, mutta selvästi kuollut. Illalla oli tosi paha mieli...

Mua NIIN OTTAA PÄÄHÄN kun kaverit aina sanoo, että sehän on VAIN kala, jos mä sanon että mä pelkään et se kuolee, sillon varmaan joku tauti kääk ja ääk (ihan paniikissa). Kun se taistiskin kuoli, niin eka mä karjasin täysillä että VOI V***U ja sitten aloin parkumaan täyttä kaulaa.
Kalat on toisille ihan sama kuin kissa tai koira ja jos jonkun dogi kuolee niin siinähän on koko perhe itkemässä... Miksei siis kalankin takia...?

[TiHe]

En sure v***ttaa se voi hetken jos arvokas kutukala kuolee mutta kun kaloille antaa mahdollisimman hyvät olot ja parhaan mahdollisen hoidon minkä voi. Ei sille mahda mitään jos kala/t kuolevat. Kalojen kuolemaan rutinoituu ajan kanssa. Käymässähän mekin vain täällä olemme, joskus on lähtö jokaisella luontokappaleella edessä, joillakin aikaisemmin kun toisilla mutta lähdettävä on tavalla tai toisella. Show must go on.

[Pallokala]

Jos multa kuolee joku kala mistä oon yrittäny päästä eroon kuten ylimääräiset partikset tai miljoonakalat niin ei se yhden kuoleminen sureta, vaikka sääli onkin.

Mutta kun joku iso=komea ja vielä kauan itsellä ollut kala kuolee niin säälittää enemmän. Ja oli tosi vaikeata viedä iso ahne kultakalani jota niin "vihasin" kaupan altaaseen, kun oli jo niin kiintynyt siihen.

Kun toinen Kasipallokalani kuoli tapaturmaisesti oli se vaikea paikka, kun viimein löysin moisen harvinaisuuden ja sitten se kuoli minun tyhmyyteni takia. Otti päähän tosi paljon. Hautasin sen pihalle, vaikka yleensä menee viemäriin.
Oli se kyllä melkein verrattavissa muutaman vuoden takaiseen tapahtumaan, kun kissapesueen heikoin pentu "rääpäle" tarvitsi pulloruokintaa, muttei jaksanut edes niellä maitoa kunnolla. Ennenpitkää se heikkeni niin että sydän tuskin löi ja se kai tukehtui maitoon tai sitten sydän vain luovutti. Pentu kuoli mun syliin. Hautasin sen puun alle ja istuin tuntikausia lumessa sen luona ja itkin monta päivää.

[NesteHukka]

Tummeli (tummaleväpleko) on kyllä sellainen, että kyllä voisi karskiksi tekeytyvältä äijältä poru päästä, jos se heittäisi lusikan nurkkaan. Se tulee "juttelemaan", kun menee lasin viereen, ja on muutenkin niin mukava. Juuri vähän aikaa sitten ajattelin asiaa, ja jos se tosiaan eläisi 20-30 vuotta, niin ajattelin, että ehkä sitä ehtii tottumaan ajatukseen, että sillä tulee ikä täyteen. Näin meidän koiralla, mutta se toisaalta sairasteli koko ikänsä.