Akvaariohulluus

[sani]

Onko sinua koskaan leimattu hulluksi harrastuksesi tähden? Oletko ojassa hyttysentoukkia pyydystellessä joutunut kummastelevien katseiden kohteeksi? Pitääkö puolisosi sinua hulluna akvaariontuijottajana? Kertokaapa kokemuksia...
Itse jouduin viimeksi eilen kummastelun kohteeksi, kun lenkillä ollessa näin hyttysentoukkia kuhisevan ojan. Kotoa kipaisin pikku haavin ja siinä sitten kohta toukkia haaviessa huomasin useamman silmäparin tuijottelevan outoa hommaani. Samoin tässä eräänä päivänä kun kattilassa kiehui yksi kappale herneitä levänuoliaisen ruuaksi, kaverini saivat siitäkin monta hauskaa vitsiä väännettyä ("aiotko vetää sen herneen nenääsi" tai "tuo on todellinen HERNEkeitto").

[Kuntri]

Kyllä ja kyllä. Haavin kanssa ulkona heiluminen voidaan käsittää myös kalastusta varten tarkoitettujen ötiäisten hauksi, mikä monien mielestä on aivan ymmärrettävää. Mutta jos joku tulee kysymään ja sanot että akvaariokaloille elävää ruokaa, ei ymmärrystä enää löydy.

Ja kaikki vieraat pitävät myös meitä hulluina kun kerromme silmät hehkuen ja suu vaahdoten kalojemme tekemisistä ja muista akvaariojutuista. EVVK paistaa vieraidemme silmistä. Parhain toteamus on ollut: "Ai ne pallokalat on noin pieniä, mikset laita kultakaloja ja taistelukaloja tuohon, ne näkyisikin johonkin ja ovat kauniita." (Kyseessä kääpiöpallo-allas, 63 litraa...)

Mutta yhtä hulluna mua pitivät ei-lapselliset kaverini kun näytin niille lapseni ultraäänikuvaa. (Tuossa jalka ja tuossa selkärankaa...) Ja nyt on eräs itse saman tilanteen edessä ja ihmettelee miksei kavereita kiinnosta sekavat ultraäänikuvat.

[Heidi_80]

No juu!

Kaveri sattui kerran kylään ennekuin lähdimme kauppaan ja mietimme mitä pitää ostaa räkmixiin oskuille. Tämän jälkeen pohdittiin vasta mitäs me itse syötäisiin. Tästä on kuultu kommenttia muutaman kerran jälkeenpäinkin. Samalla reissulla jouduttiin hauskaan tilanteeseen apteekissa, kun mentiin ostamaan vitamiineja kaloille ja emme olleet varmoja sopiiko kyseinen vitamiini lemmikeillemme, kun apteekin täti kuuli tämän saattai hänen kasvoillaan nähdä oudon virnuilun.

Katkarapuja tai kalaa ostaessa joutuu myös oudon vilkuilun kohteeksi, koska katkarapuja ostetaan irtonaisena pakastealtaasta kourallinen tai kokonaisia katkoja 4 kappaletta. Kalaa ostaessa tiedustellaan onko kala varmasti suolatonta, koska se tulee kaloille ruoaksi.

[mjalava]

Ja kaikki vieraat pitävät myös meitä hulluina kun kerromme silmät hehkuen ja suu vaahdoten kalojemme tekemisistä ja muista akvaariojutuista. EVVK paistaa vieraidemme silmistä.

No juu. Onneksi vieraamme ovat ymmärtäväisesti olleet hiljaa ja nyökytelleet jutuillemme... Mitä nyt joskus kuulee että "hyi *vetti, siis otatsä noita kotiloita käteenkin?" Ja sitten syvä hiljaisuus kun syötän ne sormenpäästä kasipalloille. "Eiks kalat syö sellasia hiutaleita?"

Mika

[aquaristo]

Juu, tämä räkmix ja sen valmistus suomalaisella, vanhanajan lihamyllyllä on aiheuttanut täälläkin pelonsekaisia ilmeitä kotimme siivojatädillemme (täällä normaali käytäntö, hän käy päivittäin kotonamme).

Puolipäivää veivausta ja tuloksena hieman luontaantyöntävän näköistä mössöä ämpärissä ja hieman lattiallakin.

Tämä siivoojatäti ei sanonut sanaakaan, mutta hänen ilmeestään näki, että kaikki ei nyt minulla ollut kohdallaan... heh.

Olisikohan pitänyt hankkia jostain ihmisen pääkallon kopio tms. ruokapöydälle räkmix-operaation ajaksi... ja mikä hänen ilmeensä sitten olisi ollut?

[bettaboy85]

jep...kaikki uudet tuttavuuden ihmettelee miks ihmisellä on enenmän kun yks allas
kaikki ihmettelee myös miksi köyhä opiskelija jolla on päällään 5vuotta vanhat(ei nyt ihan) kuteet kuluttaa rahansa mieluummin akvaarioihin kun vaatteisiin

[subavdi]

Useimmat vieraat ovat olleet kohteliaita parin altaani äärellä...

Vähintäänkin yhtä kohteliaina kuuntelevat kuin mjalavan vieraat esitettyään vahingossa jonkin viattoman kysymyksen.
Vaan pääsiäisenä tuli tupa täyteen vieraita, ja toinen allas oli vasta valmistumassa eli ensimmäiset fisut sisällä. Mielestäni kaikki vieraat eivät osanneet arvostaa tarpeeksi 128 l täyteenä ainoastaan 3 pikkiikisilmää . Onneksi vieraissa oli myös yksi kissahullu, joka osaa arvostaa toisen hieman poikkeavaa eläininnostusta.

Erikseen on sitten se sarja ihmisiä, jotka tosiaan aina altaan nähdessään ehdottavat sen ylikansoittamista mahdollisimman värikkäillä kaloilla piittaamatta jo altaassa olevien hyvinvoinnista. Ja muutoin harrastuksen ihmettelyn määrä on jotenkin verrannollinen altaiden määrään.

Minä saan kuitenkin useammin outoja katseita, kun kuljen työmatkalla työnantajan vaatteet päällä alueella, jolla kyseinen firma ei toimi...

Työkavereita olen huvittanut kertomalla harrastavani mm. hiekanpesua. Tosin töistä löytyy muutama harrastaja, jotka eivät tuosta hätkähdä .

[-Alix-]

Tänä aamuna iloisesti hypeskellessäni töihin lausui työkaverini happamasti tunnetun lauseen "sä näytät siltä että olisit saanut". Ainut vaan että minun kohdalla lisäsi sen perään "-uuden akvaarion". Arvatkaa naurattiko kun sai vastata myönteisesti

Eli kyllä; hullu, hullumpi, Alix. Ja kommentit "muuttaisit nyt suoraan tuon makkarin akvaarioksi, pleksi vaan oviaukkoon ja huone täyteen vettä" yms ovat arkea. Onneksi olen niin kieroutunut että pidän hullun mainettani hauskana asiana

[Ville K.]

Onko sinua koskaan leimattu hulluksi harrastuksesi tähden?

Joo

Oletko ojassa hyttysentoukkia pyydystellessä joutunut kummastelevien katseiden kohteeksi? Pitääkö puolisosi sinua hulluna akvaariontuijottajana? Kertokaapa kokemuksia...
Itse jouduin viimeksi eilen kummastelun kohteeksi, kun lenkillä ollessa näin hyttysentoukkia kuhisevan ojan. Kotoa kipaisin pikku haavin ja siinä sitten kohta toukkia haaviessa huomasin useamman silmäparin tuijottelevan outoa hommaani. Samoin tässä eräänä päivänä kun kattilassa kiehui yksi kappale herneitä levänuoliaisen ruuaksi, kaverini saivat siitäkin monta hauskaa vitsiä väännettyä ("aiotko vetää sen herneen nenääsi" tai "tuo on todellinen HERNEkeitto").

Viime sunnuntaina keräsin hirvenkakkaa metsässä kahdella puutikulla. Onneksi mukana oli jokseenkin samanhenkisiä harrastajia mukana. Yksin tuollaista ei voi tehdä kuin yöllä.

Olen myös ilahduttanut mökkinaapureita monella tavalla. Pari kesää sitten olin lähellä mokkirantaa vedessä vyötäröäni myöten. Tarkoituksena oli kerätä nuoria lumpeentaimia pohjasta, jota peitti noin 10 cm mutakerros. Kyseinen järvi on jo valmiiksi ruskeavetinen ja hosuessani kuokan ja lapion kanssa pohjan tuntumassa ympöröivä vesi sai vielä pientä lisäsäväystä. Päälläni oli tuolloin tietenkin valkoinen T-paita.

Sitten tietyssä vaiheessa seurasi hetken hengenpidätystä ja lumpeen taimien käsinpoimintaa varovasti riuhtoen pohjasta. Samalla naapurit ilmestyivät veneellä soudellen viereisestä salmesta, nousin 'valkoinen' T-paita päälläni kroppa pa*kassa ja erilaisia rehuja molemmissa nyrkeissä yrittäen yskiä kuraa pois nenäontelosta . Siinä katselimme sitten hiljaa toisiamme muutaman metrin päästä. Ilmeisesti olimme molemaat osapuolet yhtä hämmästyneen näköisiä.

[nannu]

Puoliso katsoo minun ylittäneen hulluuden rajat. Surffaan yöt päivät, aina kun kynnelle kykenen netissä akvaarioaiheiden parissa. Nytkin yritän tehdä koneella opiskelutöitä, kiirekin olisi, mutta silti täytyy aina välissä poiketa tänne ja tsekkailla samalla muutamia muita akvaarioaiheisia sivuja.

Palkitsen aina muutaman kappaleen kirjoitustyön jälkeen itseni sillä, että käyn joko netissä tai olohuoneessa katselemassa fisuja. Totesin tuossa jo itsekin itselleni, että jonkinlaista mielipuolisuutta on havaittavissa.

Harrastus on niin tuore, etteivät muut sukulaiset ja ystävät ole vielä päässeet pahemmin kommentoimaan. Lisäksi vauvajutut ovat olleet viimeisimmät puheenaiheet kaveripiirissä, enkä ole viitsinyt tuoreita vanhempia ihmetyttää/närkästyttää sillä, että kerron samantapaisia juttuja kaloistani/kissoistani kuin he lapsistaan.

[TanTan]

Onneksi tämän saman ilmiön taikapiiriin joutuneita näkyy olevan useampia...

Jotenkin on sellainen kumma olo, että mitä tahansa akvaarioihin liittyvää sanookin - kenelle tahansa - niin vastaus on 'taasko' ja perässä iso hämmästynyt kysymysmerkki. Kun surffaa netissä, mies toteaa: "Taas sä oot siellä akvaariopalstalla, niin tietenkin". Kun kertoo ostaneensa uuden altaan, niin vastaus on sekä sukulaisilta että ystäviltä yksiselitteisen "Taas? Monesko se nyt sitten onkaan? Eikös sulla ollut jo hurjan monta entuudestaan?" Ja kun pomolta pyytää ennakkoa, ja pomo kautta rantain kyselee: "Mihinkäs nämä rahat menevät, vaikkei asia tietenkään minulle kuulu?" ja kun vastaan että uuteen akvaarioon, niin syvän huokauksen saattelemana sieltä tulee vastaus: "Olishan se pitänyt arvata, mihinkäs muuhun sinä rahojas käyttäsit!"

Ja viimeinen niitti tuntuu olevan tämä uusi kaksimetrinen allas. Kukaan ei-akvaristi ei ole vielä sitä ymmärtänyt, kaikki vain tuijottaa silmät selällään ja mutisee: "...on se valtava ja oot sinä ihan järjetön, paljonko tommoinen määrä lasia maksaa?"

Puhumattakaan siitä, että raahaa Koivukylän halki kaksimetristä männynjuurakkoa saha repusta pilkistäen...

[mjalava]

Eräs viime aikoina eniten huvittuneisuutta herättäneistä jutuista on kun olen kertonut kavereille kovettavani vettä kipsillä. Voin tietysti kuvitella niitä mielikuvia joita heillä päissään pyörii...

Mika

[Pallokala]

No joo, kaikki kenelle puhun sanaakaan harrastuksistani pitää mua hulluina, siksi joskus pitää miettiä puhuuko niistä ollenkaan.

"Mitä teet viikonloppuna?" -"täytyy varmaan nukuttaa pallokalat ja leikata niiden hampaat"

"No miten meni viikonloppu?" -"Ihan kivasti, valvoin koko yön nuotion ääressä pakkasella, kirveelle ei tullut käyttöä kun ei ne menninkäiset uskaltanu mun kanssa taistella, lopuks käytettiin kaikki kultahiput niiden majatalossa ja vedettiin pää täyteen simaa. Kirves unohtu pelipaikalle ja tää vihree örkkiväri ei lähe naamasta."

[arr]

Heh.. Mitä kaikkea tästä voisi kirjoittaakkaan.. 8)

Kun kuljetusfirma toi tilaamaani 180 cm pitkää 500-litraista allasta akvaarioliikkeeseen, jonka kautta pytyn hankin, oli kuljettaja kysynyt kaupan omistajalta seuraavaa: Niin mitä otuksia tälläisessä oikein pidetään?

Useimpien kaverieni mielestä pitämäni kalat ovat poikkeuksetta kamalia: liian suuria ja pahuksen rumia.

Mökkitapauksesta tuli mieleen omien mökkinaapurieni osoittama mielenkiinto mökinlaiturilla pari kesää sitten tapahtunutta akvaariosoranpesuprojektia kohtaan. Halusin tasaista pienirakeista pyöreää soraa akvaarioon. Sitä sai mielestäni kätevästi seulomalla pariin kertaan sopivankokoiseksi mökin sorakuopalta saatava sora, josta huuhtoisin edelleen kätevästi hienon hiekan pois järvivedellä.

Kuten useimmat akvaristit tietävät, hiekan/soran pesu on kuitenkin jokseenkin työlästä ja aikaavievää. Isojen ahventen 500-litraista allasta varten tarvii myös "kohtalaisen" määrän pohjamateriaalia. Tästä johtuen tuli vietettyä useita tunteja putkeen laiturilla kykkien hämmentäen ämpäriä, lapioiden hiekkaa ja lutraten vedellä. Yhteensä projektia kesti noin pari kuukautta, ja mökillä tuli yleensä oltua ainakin viikonloput. Saa vaan arvailla, mitä mökkinaapurit arvailivat minun puuhailevan. Huuhtovan kultaa? Saastuttavan mökkijärveä jollakin ihmeellisellä kemikaalipesuprojektilla..? ..Tässähän olisi ainesta sattumaksi tuonne akvaariosivuille..

[Behemot]

Minulle on puolen vuoden sisällä sattunut 2 vesivahinkoa (ihan ilman omaa syytä) akvaarion takia, ja koska edelleen aiomme puolisoni kanssa jatkaa harrastusta, pitävät useimmat ihmiset meitä hulluina. Ei auta kuin kestää.

Mitä sen akvan tilalle muka ottaisi? Telkkarinko, joka on ruma ja kallis ja josta ei koskaan tule mitään katsomisen arvoista?

Sitäpaitsi uskon että jos aikoo elää vanhaksi näin masentavassa maailmassa, täytyy olla jonkin asteen hullu. Miksei sitten vaikka akvaariohullu

[-Alix-]

Sitäpaitsi uskon että jos aikoo elää vanhaksi näin masentavassa maailmassa, täytyy olla jonkin asteen hullu. Miksei sitten vaikka akvaariohullu

Raikuvat aplodit!!

[Tinski]

Kyllä ovat joidenkin ihmisten katseet kertoneet, että jaaha, kun eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä koko jutusta. Akvaariotarinat jotenkin kai pyyhkivät yli hilseen. Varsinkin tuo hiilidioksidin lisäys on sellainen juttu, että sitä ihmetellään ja naureskellaan. "Ai liivatetta...ai vielä hiivaakin...".

[Merri]

Kävinpä tuossa sinooperissa hakemassa kipsiä veden kovetukseen. Kerroin sitten myyjällekin mihin tarkoitukseen jauhe tulee. Myyjä katso vähän *hitaasti* ja ajatteli varmaan, että hullu, tappaa kalansa...

[Pallokala]

Samoin, kun kävin ostamassa neilikkaöljyä luontaistuotekaupasta. Mietin ensin että pitäisiköhän mainita mitään siitä mihin sitä tarvitsen, kun kyselin miten vahvaa se on jne. Menivät aika hiljaisiksi.

[millia]

Apteekissa tullut kanssa vähän oudoksuvia katseita, kun olen kysellyt vähän eri aineiden hintoja. Apteekin täti on sitten kysynyt auttaakseen, että mihinkähän tarkoitukseen aine tulee, olen selittänyt että akvaarioon. Enempää ei sitten kysellyt, ajatteli varmaan ettei hullua kannata ärsyttää.

[CCMinna]

Hih... Muhun on akvaariohulluus vasta alkanut tarttua (oma 60 litrainen makaa saunassa tyhjillään odottaen silikoninvaihtoa ja karanteenialtaaksi pääsyä kunhan se isompi 200 litrainen tulee hankittua ½-1 vuoden päästä.)... Hihitellen lueskelen teidän tarinoitanne. En kyllä yhtään ihmettele jos minusta tulisi yhtä hullu... Istun tietokoneen ääressä 24/7 (no ainakin melkein), kotona tallustaa karvaton koira ja toinen mokoma tulossa... *köh, köh* Kunhan vielä alan kahlailemaan ympäri rantoja etsien hyttystentoukkia tai muuta mukavaa, niin minuthan voi laittaa pöpilään heti suoraan!
Hih... Muistan kun meikäläisellä oli vielä tuo piinapenkki toimimassa... Sain kuulla eräältä ystävältäni että hän on kuullut yhdestä tytöstä jolla on KOLME akvaariota!! Se jo luettiin sitten hulluudeksi. "Kuka täysjärkinen nyt hankkisi KOLMEA tankkia?!"

[Heidi_80]

Oli tässäkin järkeä:
Puolitoistavuotta kytättiin yhtä tiettyä kantoa mökillä:joko se ei mahtunut altaaseen tai sitten oli talvi eikä saatu sitä ylös maasta. No pääsiäisenä se valtavan painava karahka raahattiin mökin pihaan...TÄYDELLINEN pienellä muokkauksella. Niinpä sitten alettiin muokkaamaan kantoa ja rapsuttelemaan kuorta pois siitä. (Sukulaiset katselivat vierestä ja pyörittelivät päätä. )Pikkuhiljaa huomattiin että kanto on laho sisältä...päätettiin tehdä kannosta ontto, tulee hieno kolo kaloille. Mitä pidempään muokattiin sitä lahommaksi kanto osoittautui. Loppujen lopuksi aikaa oli kulunut puoli päivää...totesimme ettei kannnosta ole mihinkään ja suuri unelma upeasta kannosta oli murskattu. Voi sitä pettymystä! Monee kertaan se tuttu lause on kuultu "Ootte työ hulluja"

[millia]

Se oli joskus viime syksynä kai. Äiti soitteli tapansa mukaan ja kyseli kuulumisia. Kertoilin, että hyvää kuuluu, rakentelen tässä hiilidioksidireaktoria. Kotvan oli hiljaista, sitten vakavalla äänellä sanoi, että älä nyt vaan satuta itseäsi...äitilogiikkaa
Toinen juttu oli sellainen, että taas kyseltiin kuulumisia. Sanoin, että hyvää kuuluu, revin akvaariosta silikoneja irti. Taas hiljaisuus ja sitten tokaisu, mutta sehän voi alkaa sitten vuotamaan, onko teillä edes kotivakuutustakaan, niin eihän se varmaan sellaista korvaa, jaa-jaa, onkohan se nyt ihan järkevää?
Sitten vielä yksi tapaus. Taas kerroin voivani ihan hyvin, rakentelen tässä mattosuodatinta. Taas oli hiljaista, sitten kysytään että mihin se matto suodatusta tarvii...jaa, se taitaa olla taas niitä akvaariotouhuja. Eikä siitä asiasta sitten puhuttu enää mitään.

[Maisu]

Matkustin kerran kaupungin halki metrossa mukanani puolitoistametrinen viemäriputki, muistaakseni vielä tapani mukaan jokin bleiseri tms. toimistokelpoinen vaateparsi yllä. Ilmeet olivat aika miettiväisiä, näki miten pienet rattaat pyörivät kun kanssamatkustajat yrittivät pohtia mihin käyttöön sellaista voi kerrostaloalueella tarvita.

Tuossa talvella harrastukseni sai talonsisäistä huomiota kun kellarikomeroihimme oli murtauduttu ja molemmat viereiset kopit oli tyhjennetty. Minun komerooni ei kuitenkaan oltu koskettu vaikka siellä olisi ollut vähän arvokkaampaakin tavaraa - etummaisena nimittäin on melkoinen kokoelma epämääräisiä oksia ja juurakoita. Ei tarvinnut huoltomiehellekään turhia selitellä.

Voitte vain kuvitella millaiset ilmeet pohjalaisilla on kun kuljen kesäisin mökillä muovipussi ja sakset kädessä leikkelemässä voikukanlehtiä talteen; "tuo kelpaa, tuo on väärää lajia, tuo menettelee..." Maitohorsmaa keräämällä saa lisäpisteitä ja katajan oksien kuoriminen pihamaalla viimeistelee maineen. Toisaalta, eivät ne pohjalaiset itsekään ole sieltä normaaleimmasta päästä.

Ja minulle kyllä naureskeltiin jopa akvaristien toimesta kun eräällä vuosien takaisella kevätretkellä keräilin hirvenkakkaa. Tosin en tehnyt sitä tamperelaisen hienostuneesti pikkusormet pystyssä tikkujen kanssa vaan ihan omin sormin.

[marppa]

Kyllähän sitä on täälläkin koettu vaikka mitä. Juuri kaiken näköistä huulen heittoa kavereilta. Jos joku ystäväni puhuu lemmikistään esim. kissa, koira tai marsu ja minä kuuntelen ja sen jälkeen rupean kertomaan omista mussukoistani niin suut vääntyvät mutrulle ja vastaukseksi saa hymähtelyä. Heidän mielestään kalat ovat aivottomia olentoja joiden hoitaminen on äärettömän aikaa vievää ja raskasta.. Pah sanon minä!