Mulkosilmä häipyi viikon jälkeen kun siirsin sitruunan pois, jotta ei stressaa tai tappele enempää, mutta sameutta (nestettä) on yhä silmäkuopassa. Käyttäytymisessä ei näkynyt aluksi muutoksia ja se oli pirteä, mutta nyt se lepäilee suurimman osan ajasta ruukussaan ja usein vieläpä kallellaan voimattoman oloisena.
Se jaksaa vielä kuitenkin uida, ui suoraan ja voimakkaasti eikä tipahtele alas. Suomut eivät törrötä. Ruoka ei ole maistunut 2 viikkoon. Kun se käy maistelemassa ruokaa niin sylkäisee pois. Hengitysvaikeuksia on silloin kun antaa ruokaa, haukkoo suutaan jo pelkästään kun laittaa ruokaa altaaseen vaikkei ole ehtinyt edes maistaa sitä. Kaikki muut (2 pienempää pollenia altaassa ja purjepleko) voivat hyvin. Eikä kolmeen vuoteen mikään kala ole sairastanut, paitsi kaksi kuolemaa ollut. Uusia kaloja en ole hommannut puoleen vuoteen.Täytyy tunnustaa että vedenvaihdot ovat jääneet viime aikoina joka toiseen viikkoon ja nitraatit ovat olleet koholla, mutta muuten vesiarvot ovat ok kyseiselle lajille, lämpötila 26. Ehkä stressi (sitruunakirjoahvenen nahistelut+kohonneet nitraatit) on laukaissut jonkin taudin, mutta ei ehkä vesipöhö/ tuberkuloosi? Kala ei ole turvonnut/ laihtunut merkittävästi. Tarvittais varmaan mikroskooppia ja jonku joka osaa käyttää sitä.
Onko vielä toivoa vai olisiko parasta lopettaa? En tiedä kyllä pystyisinkö kun se on ylivoimaisesti tärkein kalani. Ei voi sanoa pelkäksi kalaksi vaan pikemminkin lemmikiksi... joten todella sääli tilanne!
Kuvaa en valitettavasti saa lähetettyä kun kamerani on kaput. Vaikeaa varmasti spekuloida mikä tauti olis kyseessä näiden tietojen perusteella, mut varmaankin pienet mutta tiheät vedenvaihdot ja stressin välttäminen olis paras hoitokeino jos mitään on enään tehtävissä?