Jälleen uusi aloittelija

[Fransesca]

Hei vaan kaikille!

Minulle iski vuosien tauon jälkeen hinku laittaa akvaario taas toimintaan. Onneksi tällainen foorumi on olemassa, paljon on tietoa jo löytynyt.

Aloittelijaksi kutsun itseäni, sillä vaikka altaani toimivat ongelmitta vuosia, suurimmalta osalta sen voi näköjään laittaa ihan hyvän onnen piikkiin.
Ohjeet olivat silloin muotoa: - täytä allas - istuta kasvit - odota 2vrk tai viikko - kippaa kalat sisään. Kalojen yhteensopivuudesta ei myyjä inahtanutkaan, en ole vielä uskaltanut tarkistaa mistään, menikö pahastikin pieleen. (kultakalaa minulla ei sentään ollut!!!)

Altaani on 160-litrainen. Suodatin menee uusiksi, sillä kerran ostin pienemmän käytetyn altaan, joka haisi jotenkin kummalle. Pesin sen vaikka millä, mutta pian täytön jälkeen hajuongelma palasi, jotain sitkeää levää tai bakteereja kaiketi. Ainakin silikonit tulivat tummanvihreiksi. Annoin kalat pois ja kuivasin altaan kaktusterraarioksi. Suodatinta en uskalla enää käyttää, etten saa mitään riesaa tähän jälleen käyttöön otettavaan isompaan altaaseeni. Tilauksessa on sisäsuodatin, 200 l asti.
Uusi lämmitin täytyy myös hommata.

Taistelukalaa ja jotain parvikaloja tekee mieli, luinkin jostain ketjusta, että kardinaalitetrat kävisivät. Neontetroja teki ensin mieli, mutta kardinaalit näyttävät varmasti parvena hyviltä nekin ja viihtynevät paremmin. Minkä kokoinen parvi kardinaaleja olisi hyvä 160l altaaseen?

Miljoonakalat saan ilmeiseti jättää liikkeeseen? Niitä minulla oli joskus, poikasia tuli usein, oikein komeita ja värikkäitä huntueväisiä.

Pohjamateriaali ja akvaarion "huoltojoukot" mietityttävät myös. Moni kehuu karkeaa puhallushiekkaa, mutta miten mahtaa olla? Minulla on aina ollut sorapohja, kun uskoin sen olevan kätevä siivota ja muutenkin ok. Sitten näin pari upeaa hiekkapohjaista allasta.. Mutta miten pohja puhdistetaan? Eikö hiekka imeydy imuriin? Kasvien kyllä luulisi viihtyvän tuollaisessa materiaalissa.

Mitä vaihtoehtoja/kavereita minulla olisi perinteiselle partamonnille, kun kuitenkin jotain levänsyöjää kaivataan?

Suurkiitos jos joku jaksaa vastata!

Ja kaikenlaisia kalastoehdotuksia otetaan vastaan. Kalojen kannalta on kurjaa, että matka on pitkähkö, lähin kunnollinen kalakauppa lienee Tampereella. Vielä kun löytäisi jostain asiantuntevan liikkeen, olisi hienoa.
Riski kaloille on sekin, että täytyy kai tuoda aika monta yksilöä vastalaitettuun altaaseen kerralla, kun ei alvariinsa voi ravata 100km päässä kaloja noutamassa.

[phanny]

Haulla löytyy paljon tietoa esimerkiksi tuosta hiekka vs. sora asiasta ja hiekkapohjan huollosta.

Kardinaaleja ja taistelukalaa jos ajattelit niin voisit pohjalle hiekkaa pöyhimään laittaa vaikkapa suuren parven piikkisilmiä. Näiden määrästä voi joku sanoa sitten tarkemmin. Miljoonakaloja ei sekaan mahdu vesiarvojen takia.

Jos partamonni ei miellytä niin parvi ottoja näyttäisi kivalta mutta sitten joudut unohtamaan esimerkiksi taistelukalan kovan virtauksen ja lämpimän veden vuoksi. Taistelukalan tilalle voisit vaikka ottaa pariskunnan jotain ahvenia.

[Fransesca]

Täytyy tutustua aiheeseen tarkemmin. Ainakin sen verran, että miten ahvenet saadaan pysymään hengissä, niistä ei ole kokemusta yhtään. Tosin tämän sivuston kun saa luettua, oppia taitaa olla muutaman gradun aineiksi..

[JukkaV]

Voisin ehdottaa tällaista, mielestäni helpohkoa kalastoa:

- ruostekirjoahvenpariskunta
- keisaritetroja 6 - 9 kpl
- kiilakylkiä 15 kpl
- kuparimonnisia 8 kpl
- noitamonnikaksikko

[viivis]

Hiekkapuhallushiekkaa ei tarvitse lapota ollenkaan, itse asiassa ei sitä voikaan lapota. Jos on tarvetta, letkun päällä imuroidaan n sentin päässä hiekan pinnasta, lähtee kevyet hötöt ja kakkendaalit, muttei hiekka. Itsellä Bilteman hienointa hiekkapuhallushiekkaa ja olen ollut tyytyväinen, samoin kasvit. Juurtuvat hyvin ja pysyvät paikoillaan sekä pohjalannoitteet näppärä työntää hiekan sekaan, eivätkä sieltä pääse yleensä veteen, ellei niitä joku käy sieltä penkomassa.

Laitat paljon kasveja, kanto(ja) tms, ota ihmeessä se taistelukala. Ne on niin upeita ja persoonallisia kaloja. Yritä saada joltain kasvattajalta suoraan, saat nuorukaisen josta on sitten pidemmäksi aikaa iloa. Nuorukaiselle haaremi neitoja, tietysti, ainakin 3. Itsellä tällä kertaa 3 sisarusta ja tulevat loistavasti toimeen keskenään. Joskus käynyt niin, että aiemmin ostetut taistoakat ovat "kurmuttaneet" hengiltä uusimman tulokkaan. Taistojen seuraksi olisi nätti vaihtoehto iso parvi rusokiilakylkiä. Tuolla Millian sivulla hyvä "esittely" kalasta. Tykkäävät taistojen tapaan lämpimästä ja vähemmän myrskyävästä vedestä. Itselläkin noita on ja ovat kyllä kauniita katsella.
Pohjalle jotain monnisia ja levää syömään sukarapuja armeija. Taistot saattaa niitä joskus napsia ohimennessään, mutta kyllä niitä siellä kasvien suojassa säilyy hengissäkin. Ne lisääntyvätkin ihan mukavasti itsekseen.
Kun akvaario on kunnolla kypsytetty, voi sinne kipata koko porukan yhdellä kertaa. Tietysti kirpaisee kukkaron suunnalla kerralla enemmän, mutta siinäpähän palkitaan sitten pitkä ja tuskallinen odotus, jonka kypsytys kestää. Siihenkin onneksi on nykyään helpotusta keksitty SafeStart-nimisen "ihmeaineen" muodossa .

Opiskelemista ja tutkimista tosiaan riittää , samoin toinen toistaan ihanampia vaihtoehtoja. Tällä foorumilla kulunut itselläkin tovi ja paljon on tullut hyvää tietoakin korvien väliin.

[Fransesca]

Kauniita nuo rusokiilakyljet! En ole ennen törmännytkään moisiin. Yksi upea sininen taistopoika minulla oli kerran, mutta raukka koki kohtalonsa erään viikonlopun aikana. Suodattimen kyljessä avaamiseen tarkoitettu painettava muovinen läppä oli murtunut irti, ja tietenkin syntynyt reikä oli juuri sen kokoinen, että taisto oli imeytynyt suodattimeen eikä päässyt pois. Kyllä harmitti!

Nuo sukaravut kiinnostavat aika lailla, täytyy vain selvittää, mikä laji menestyy kaloille sopivissa vesioloissa. Mutta mitä sitten tehdään, jos ne alkavat lisääntyä oikein urakalla?

Rahan meno itse asiassa vähenee, jos ostaa porukan kerralla, kun ei tarvitse ajella edestakaisin, mutta täytyy todella olla varma, että vesiarvot on ok, ettei koko kööri kuole saman tien. Ja tarkkana saa kalakaupassa olla, että valitsee hyvän näköiset yksilöt altaista.

Joskus meille annettiin kaksi kalaa, joita entinen omistaja sanoi kuparimonneiksi, muoto on sama kuin noilla monnisilla, mutta minusta väritys ei täsmää. Kauniita olivat kuitenkin. Aina vaan nousivat karvat pystyyn, jos niitä tarvitsi haavia altaasta. Ensimmäisellä siirtokerralla nimittäin joku kova kirskahtava ääni kuului, kun nostin kalan pinnan yläpuolelle. Enpä ole koskaan kuullut kalan kirkuvan, mutta mikä lie ääni olikin, se yhdistyi mielessäni aina näihin kaloihin.

[7330]

Tervetuloa uusaloittelijalle.

Itsekin aloitin aika samanlaisilla ohjeilla, ja taisin käydä läpi suunnilleen kaikki mahdolliset mokat harrastuksen muutaman ensimmäisen vuoden aikana.

Noista otoista eli nuolimonneista, joista Phanny kertoi. Ennen niille tosiaan suositeltiin viileää ja virtaavaa vettä, mutta nykytiedon mukaan lähes kaikki lajit (ja kaikki yleisesti myynnissä olevat lajit) viihtyvät nimenomaan lämpöisessä, siis yli 25-asteisessa, vedessä, eivätkä ne luonnossa kovin kovassa virtauksessakaan elele. 160-litraiseen saa helposti järjestettyä vähän virtaavampia ja tyynempiä kohtia miellyttämään sekä taistoa että ottoja.

Hiekkapohja on itse asiassa helppohoitoisempi kuin sorapohja, koska sen sisälle ei mene juuri lainkaan lietettä, eikä sitä siis tarvitse imuroida. Vedenvaihdon yhteydessä vain imuroidaan hiekan pinnalta roskat pois. Jotkin melalehdet ja ehkä miekkakasvitkin viihtyvät kokemukseni mukaan paremmin soralla kuin hiekalla, mutta se johtunee siitä, että olen aika laiska lannoittamaan niiden juuria. Kunnon pohjalannoituksella kasvit viihtyvät hiekalla vähintään yhtä hyvin kuin soralla.

Kannattaa varmaan tässä vaiheessa selailla netistä tai kirjoista kalalajeja, ja etsiä niitä mieleisiä. Esimerkiksi taiston kanssa sopivia parvikalalajeja on kevyesti kymmeniä, satojakin, jo tuonkokoiseen altaaseen, puhumattakaan pohjakaloista, levänsyöjistä, ravuista ja kotiloista.

Tässä oma esimerkkikalastoni:
1 taistelukala
20 kardinaalitetraa
(halutessasi voit lisätä toisen parven, esim. musta-aavetetroja, sitruunatetroja, punapäätetroja, kiilakylkiä, rusokiilakylkiä tms.)
6 ottoa eli nuolimonnia (tunnetaan myös vanhalla nimellä nuoli-imumonni)
10 piikkisilmää
Tälle kalastolle veden lämpötila saisi olla 26-28 asteen tienoilla, pH 6,5 kieppeillä ja veteen olisi hyvä lisätä turvetta.

Tai jos pidät miljoonakaloista, uutena tuttavuutena olisi komea hohtomiljoonakala, Poecilia wingei. Se on paljon tavallista miljoonakalaa vaatimattomampi ja viihtyy myös tetroille sopivissa vesioloissa. Taistelukalan kanssa niiden yhdistäminen on riskialtista, koska taisto voi kokea suuret evät uhkana ja päättää tappaa miljoonakalakoiraat.

Toisena vaihtoehtona, johon miljoonakalat on lisätty (vesiarvot aika lailla samat):
15 hohtomiljoonakalaa
10-15 vaikka kardinaalitetraa tai viirikirjokalaa
5 harlekiininuoliaista
pari pientä plekoa, vaikka puuplekoja tai salamanteriplekoja

Tällä hetkellä muoti-ilmiönä tuntuu olevan täyttää allas valtavilla parvilla pienenpieniä kaloja, ja komeita akvaarioitahan sillä tavalla saakin. Isot parvet tosin tulevat kalliiksi. Näitä minikaloja ovat esimerkiksi hehkurasbora, minirasbora, sinineontetra, safiirirasbora, smaragdirasbora, helmirasbora ja pilkkusinisilmä, nuolimonninen, kääpiömonninen ja pikkumonninen. Mitä tahansa näistä mahtuisi altaaseesi kevyesti satakunta tai enemmänkin.

[Fransesca]

Satakunta? Minä kun olen aina luullut, että 15 kalaa on "monta".
Tuohonhan saisi siis aivan oikean parven muutaman eri suuntiin poukkoilevan pikkukalan sijaan. Olen haaveillut sellaisesta näkymästä, mutta päätellyt, ettei tila riitä, kun aina oikein erityisesti painotetaan, ettei kaloja saa olla liikaa. Täytyy vaan hankkia kalat, kun olen yksin liikkeellä, siippa tarvitsee lisähappea, jos ostaa mätkäytän kaloja oikein ison rahan edestä. Hänestä tämä on taas näitä minun ihme hömpötyksiäni, mutta ehkä hänkin vielä innostuu. Kunhan budjetista ei puhuta. Uuden suodattimen manguin jo joululahjaksi.


(Tämän sivuston laskin muuten laskee altaani tilavuudeksi 200l. itse tulin tuohon tulokseen 160, mutta paljon mahdollista, että laskin väärin. Eli on tilaa ainakin jonkun verran.)

[7330]

Onko allas jokin erikoisemman muotoinen?

Noita pikkukaloja kyllä tosiaan mahtuu - massaltaan esimerkiksi hehkurasbora vastaa suurehkoa hyttysentoukkaa, mutta on kirkkaanpunainen parvikala. Olisihan tosiaan kaloillekin parempi, että pääsisivät elämään valtavissa parvissa kuten luonnossakin, eikä 5-10 yksilön minimiparvissa. Nykyisillä vedenvaihtosuosituksilla (30-50 % viikossa) altaassa voi olla hyvinkin paljon kalaa ilman, että vesi ehtii juurikaan likaantua. Siksi parvien koot ovat viime aikoina kasvaneet hurjasti, ja tietysti senkin takia, että noita uusia minikaloja on tulvinut markkinoille yhä enemmän.

Kalasto voisi olla esimerkiksi jotain tällaista (jos kukkaro kestää ):
200 hehkurasboraa
50 sinineontetraa
10-15 nuolimonnia
50 nuolimonnista

Niin, ja eihän noita jättiparvia tarvitse kerralla hankkia, vaan vaikka muutamassa erässä. Ei saa siippakaan sydänkohtausta.

[Fransesca]

Allas on kulmamalli, mutta kohtalaisen pitkä uintimatka siinä on, varsinkin noille pikkukaloille. Harmi, että niin moni laji on vaikea saada lisääntymään, minulla olisi kyllä aikaa varrota poikasia. Tosin jos mies havaitsee määrän lisääntyvän, niin ainahan voin väittää niiden poikineen. Täytyy vaan pitää naama peruslukemilla.

Aika hyvin altaassa saa säädeltyä virtausta, kun valitsee suodattimen paikan hyvin ja istuttaa muutamia isoja kasveja. Muistan vanhastaan, miten jotkut kalat änkesivät väkisin virtauspaikkaan uimaan, ja toisaalla näytti siltä ettei kaloilla eväkään värähdä ainakaan virtauksen takia.

[marinum]

Tässä vielä muutamia hyviä linkkejä tutkittavaksi :
http://www.akvaariokeskus.com/
http://www.pieniakvaariokauppa.fi/
http://lisa.aqua-web.org/frame.html
http://www.aquahoito.info/suomi/sivuni.php
http://www.akvaarioon.fi/index.php
http://millia.aqua-web.org/index.htm
http://192.38.244.204/plant_print.asp

[Fransesca]

Mitä tarkoittaa HSS?

[Mabo]

Herkemmät kasvit voivat kärsiä kypsytyksestä eli kannattaa laittaa ne vasta juuri ennen kaloja, ellei halua ottaa riskiä.
HSS on hirvensarvisuolaa (=ammoniumia), jota saa parilla eurolla apteekista. Sitä käytetään kypsytyksessä bakteerien ruokana kalanruoan ohella.

[Fransesca]

Joopa joo. Jotenkin päättelin, että ammoniumiin liittyy, mutta eipä leikannut mistä tuo kirjainyhdistelmä tulee. Ja mikähän olikaan mulla alkuperäinen hiusten väri..? Ehdit näemmä vastata kasvikyselyynkin, kiitos siitä. Vaihdoin kysymyksen toiseen, kun osuin erääseen ketjuun, jossa aiheesta puhuttiin. Näitä sivuja on niin hillittömästi, että tiedontulvassa eksyy.

[Fransesca]

Noita pikkukaloja kyllä tosiaan mahtuu - massaltaan esimerkiksi hehkurasbora vastaa suurehkoa hyttysentoukkaa, mutta on kirkkaanpunainen parvikala.

Tänään kävi niin onnellisesti, että pääsin alan liikkeeseen ja sain hankittua mm. sen starttiaineen. Samalla oivalsin, miten noita(kin) kaloja mahtuisi akvaan niinkin paljon, kylläpä olivatkin pikkuisia! Lajista en tosin ole satavarma, kun minusta kalaset olivat aika värittömiä, mutta myyjän mukaan noita hehkuja ne ovat. Tosin valo oli kirkas, pohja vaalea ja kaloja vain vähän. Luultavasti väri korostuisi oikeissa olosuhteissa ja kunnon parvessa. 4.50 maksoivat / kpl, kyllä tulee kalalle kilohintaa!

[miljoonakala84]

Ja toden näköisesti eivät olleet vielä täysikasvuisia kaloja, jolloinka väritkään ei ole kehittyneet valmiiksi.

[try-out]

4.50 maksoivat / kpl, kyllä tulee kalalle kilohintaa!

Pitää vertailla parfyymin litrahintoihin, ei kuulosta liian kalliilta

Onkohan luokkaa 200 kalaa liikkeissä, vaan meneekö tilaustavaraksi? Äkkiseltään jos haluaa välttyä tautiriskeiltä, olisi hyvä suuri parvi hurauttaa kerralla.

[marinum]

Hehkurasborat ovat tosiaan viihtyessään todella punaisia, katso kuvaa:
http://www.animalnetwork.com/aquariumfi ... ittae2.JPG
Kääpiörasbora jää vähän värittömämmäksi:
http://thumbnail.image.rakuten.co.jp/@0 ... 6771-1.jpg

[lasagne]

Ei hehkurasborasta kannata maksaa 4.5 euroa, kun niitä saa vähän päälle kahdella eurollakin välillä. Tampereen viherkalassa on ainakin näitä, käypä sen nettisivuilla katselemassa. hehkurasboroita voisi altaaseesi mennä tosiaan ainakin 100-200 kpl. Itselläni oli näitä jossakin vaiheessa 30 kpl 70-litraisessa altaassa ja enemmänkin olisi mahtunut. Hienoja kaloja suuressa parvessa. Omani olivat vajaa 2 cm pitkiä.

Näiden kanssa sopivat jotkin suuremmat kalat, joiden suusta hehkut eivät mahdu alas, kuten vaikkapa hunajarihmakalat. Hunajarihmakaloja menisi haaremillinen, eli 1 uros ja 3-4 naarasta. Kasvavat 5cm pituisiksi. Kummatkin edellä mainitut lajit viihtyvät samoissa vesiolosuhteissa, eli lämpötilaltaan noin 26 asteisessa vedessä. Vesi saisi olla myös pehmeää ja hapanta.

Pohjakaloiksi tosiaan voisi pistää piikkisilmiä. Niitä voisi laittaa vaikka 15 kappaletta. Levänsyöjiksi mainioita olisivat leväsukaravut, eli vanhalta nimeltään amanoravut, joita voisi ottaa useita, vaikkapa 6 kpl. Aikuispituuta näille kertyy vain 5 cm, eikä näillä katkaravuilla ole edes kunnon saksia. Lisäksi voisi laittaa joitakin vähän pienemmän mallisia sukarapuja jotka lisääntyvätkin itsekseen, kuten kirsikkasukarapuja tai vihersukarapuja. Niitä voisi aluksi ottaa muutaman.

Akvaarion perustamisen jälkeen kannattaa odotta ainakin n.2 vko ennen kuin laittaa ensimmäiset kalat. Ensimmäisinä voi laittaa nuo piikkisilmät. Sitten odotat taas viikon ja haet loput kalat, kuten nyt tuossa esimerkissäni nuo hunajarihmakalat ja hehkurasborat. Lisäksi samalla kertaa tai vähän myöhemmin voi sitten lisäillä noita sukarapuja.

[Fransesca]

Liike oli sen verran pieni, että varmaan sen takia olivat hinnat korkeahkot. Kun menekki on pieni, katetta ei toiminnalle oikein saa ellei nosta hintoja. Kalasia oli ehkä 20-30 myynnissä. Hyvän näköisiä kaloja liikkeessä kyllä oli, ja siistit altaat, mutta menen varmaan Tre suuntaan omiani joskus noutamaan.
Ilmeisesti kalat olivat tosiaan nuoria, kun värit olivat todella vaaleat. Minusta kaikki tunnistamani kalat liikkeessä olivat nuoria yksilöitä.
Taistelukala ja hehkut taitavat olla mahdoton yhdistelmä? Ajattelin ainakin ruokkia mahdollisen taiston hieman edullisemmalla ravinnolla
Mutta kai sillekin pikkukalat maistuvat? Tosin sen huono puoli taitaa olla lyhytikäisyys.
Joskus meillä oli sini- ja helmirihmakaloja, ne elivät vaikka kuinka pitkään, paitsi se, joka teki itsarin hyppäämällä altaan ja seinän väliin.. Se oli Matin kolmas yritys, joka lopulta onnistui. Altaassa oli kyllä lasit, mutta se on tullut ulos ruokinta-aukosta.

[JukkaV]

Ruokinta-aukot on ehdottomasti tilkittävä!

[111na]

Ruokinta-aukot on ehdottomasti tilkittävä!

Voi tulla kohtalokkaaksi kaasujen vaihdon estyessä. Verkkoa voi laittaa.

Tuollainen käytös kuulostaa huonolta vedeltä myös, tai voi olla sitäkin. Jopa juuri peitelasien aikaansaamaa. Tai sitten vain luontaista käytöstä jossa pompataan naapurilätäkköön uusia vesiä etsimään.

[Fransesca]

Matti hyppäsi ensimmäisen kerran saavista johon se oli siirretty vesineen akvaarion paikanvaihdon ajaksi. En tajunnut peittää matalahkoa pyttyä millään. Matti pelastettiin juuri ja juuri labradorinnoutajan kidalta. Toista kertaa en muista varmasti, tuliko se saavista vai altaasta. Kolmannella yrityksellään se vain katosi yön aikana, ja luulimme sen joutuneen labbiksen välipalaksi, mutta kun joskus koko akvaario sitten lopetettiin, se löytyi lattialta allaskaapin takaa. Koskaan se ei ollut haissut mädänneelle, ja löydettäessä sillä oli sekä kaikki evät että värit tallella, se oli vain aivan rutikuiva. Oli jotenkin muumioitunut.

Muut kalat elelivät tyynen oloisina altaassa. Harrastus loppui, kun asuin vielä kotona ja äitiä alkoi inhottaa monnien jatkuva lisääntyminen. Partamonni otti ja risteytyi kaverinsa kanssa, jonka lajia en muista, siksi oli kahta eri sorttia, ettei kutua tulisi. Poikanen numero 189 oli liikaa jo akvaarioliikkeellekin. Fiksumpi olisi tajunnut luopua toisesta aikuisesta ajoissa, mutta pieniä soran värisiä poikasia oli jo kymmenittäin, kun ne havaittiin.

(Ja taas joudun lisäilemään tekstiä.. onko partiksesta olemassa mitään erinäköisiä versioita, jotka voisivat joutua kauppaan eri nimellä? Isopurjepleko muistuttaa hurjasti meidän "epäpartistamme", mutta eivät kai ne nyt mitenkään voi risteytyä?)

[7330]

(Ja taas joudun lisäilemään tekstiä.. onko partiksesta olemassa mitään erinäköisiä versioita, jotka voisivat joutua kauppaan eri nimellä? Isopurjepleko muistuttaa hurjasti meidän "epäpartistamme", mutta eivät kai ne nyt mitenkään voi risteytyä?)

Eipä niiden pitäisi pystyä risteytymään, ja varmaan reilun 30 sentin kokoeron vanhempien välillä olisi huomannut.

Eri partamonnilajit sen sijaan kyllä voivat risteytyä keskenään, ja niitä tunnetaan kymmeniä. Tästä perinteisestä maatiaispartamonnistakin on näköjään vuosien mittaan ilmaantunut melkoisen erinäköisiä yksilöitä, lähes mustista vaaleanruskeisiin ja selvän valkotäplikkäistä lähes yksivärisiin. Kyseessä lienee ollut joko jokin sukulaislaji tai vain erinäköiset yksilöt.

Hassun yksilöllistä tuo kalojen hyppiminenkin. Itselläni oli pitkään sinirihmakaloja kansilasittomassa altaassa, eikä niitä ikinä hyppinyt altaasta. Sen sijaan miljoonakalat, nimenomaan naaraat, ovat siinä turhankin innokkaita vaikka niiden altaassa on noin puolet altaasta peittävä kansilasi ja suurin piirtein loput peittävä iso kaksiputkinen valaisin. Koiraat kyllä pysyvät altaassa.

[Fransesca]

Eipä niiden pitäisi pystyä risteytymään, ja varmaan reilun 30 sentin kokoeron vanhempien välillä olisi huomannut.

Ehkä jopa minä olisin tosiaan huomannut moisen asian.

Hehkurasborat ja kardinaalitetrat ovat nyt melko varmasti hankintalistalla, vaikuttaisivat viihtyvän samoissa oloissa. Onko mitään mahdollisuutta saada rasboroita lisääntymään kotialtaassa? Kai jos niitä ostaa edes 20-30 kerralla, joukkoon osuu eri sukupuoliakin.

Miten kranttuja vesikasvit ovat, voisinko ostaa jonkun nipun tuolta myydään-palstalta vai pitääkö joka heinälle tarkastaa taas pH:t ym erikseen?