Aloitan uuden treadin, entisen paisuttua melkoisen pitkäksi ja aiheeltaan harhailevaksi.
Reuhka on kasvanut hurjasti, on madotettu ja tänään kävi eläinlääkärillä ekoilla rokotuksilla. Käytöstä tohtorin luona ei ehkä voi kuvata erinomaiseksi, muttei sentään purrutkaan 8)
Sain kuulla, että tällaisissa tapauksissa jossa eläin on jostain syystä kyvytön selviytymään luonnossa (loukkaantuminen / nuori ikä), on sen hoiviin ottaminen täysin laillista. Laki kuulemma sanoo, että eläin tulee mahdollisuuksien mukaan palauttaa luontoon, mutta esim. supikoira kesyyntyy niin hyvin, ettei tuota mahdollisuutta käytännössä ole.
Laki villieläinten lemmikkinäpidon kieltämisestä on tarkoitettu lähinnä suojelemaan eläimiä niiltä autuailta taulapäiltä, jotka tarkoituksellisesti käyvät pesistä etsimässä itselleen extreme- lemmikkiä (pikkupetoja tai harakoita/variksia yleensä).
Eläinlääkäritäti kehui, että Reuhka tuntuu sopeutuneen erittäin hyvin kertomani perusteella perheemme oloihin ja on kuulemma helpompi käsitellä hoidettaessa kuin monet kesykissat tai koirat joita hänen vastaanotolleen on tullut.

Yhdessä jutusteltiin, että kunhan ikää tulee vielä puolisen vuotta lisää, viedään poijaalta miehisyys pois, ettei tule hirmuista merkkailun tarvetta.
Hyvin syöneeksikin herraa tituleerattiin (no kyllä kai, kun taas vaihteeksi onnistui oman ruoka-annoksensa ohella pistelemään puolet nirson saksanpaimenkoiran ruoasta napaansa ennenkuin ehdin hätiin

Muuta ihmeempää ei ole tapahtunut. Kiukaan alle pääsyn tukin tänään Reuhkan oman turvallisuuden takia. Kakara alkaa olla niin paksu, ettei ihan oikeasti pääse sieltä jonain päivänä enää ulos ahtauduttuaan koloonsa.
Sosiaaliseksi Reuhkaa ei oikein voi kehua. Oman perheen läsnäollessa liikuskelee ihan rohkeasti ympäriinsä, leikkii ja kerjää ruokaa, mutta vieraiden tullessa tupaan, katoaa kuin pieru saharaan.
Hoitotoimenpiteet (kynsien leikkuu, pesu ja harjaus) saa yleensä tehdä melko hyvin, paitsi että paikallaan olo sylettää. Hampaita Reuhka ei juurikaan puolustuksekseen ihmisiä kohtaan käytä, leikkiessä sitten sitäkin enemmän. Puree yhtä hellästi kuin fretti...

Tuhotöitä ei juurikaan ole kirjattu, ellei niiksi lasketa minun sukkieni pöllimistä ja yksi nenäliinapaketti oli ilmeisesti tarvittu vessapaperiksi, kun se oli siihen herran vessan viereen purettu ja silputtu.
Ulkotarhan tiivistystöitä jatketaan ja odotellaan että kokoa lapselle karttuu, eikä mahtuisi enää ihan niin mikroskooppisista raoista.
Palailen taasen astian äärelle, jahka lisää kerrottavaa ilmaantuu.