Aloitetaan stoori alusta : Ostin viime syyskuussa muistaakseni 1 kauniin crowntail uroksen ja 3 naarasta sen kumppaniksi -valkoisen jolla vihreät evät, valkoisen jolla punaiset evät ja tumman violetin. Yksi "naaraista" (punaeväinen) alkoi marraskuun tienoilla käyttäytyä todella uhkaavasti ja agressiivisesti, ärhenteli peilille mutta jätti uroksen rauhaan. Pistin merkille myös, että yhtäkkiä evät oli alkaneet kasvaa hieman.. Lähdin viikonlopuksi reissuun, ja lauantaina äitini soittaa että se tyttö repii urosta. Käskin tunkemaan sen muoviseen pakasterasiaan pinnalle kellumaan ja näin tapahtui. Maanantaina kävin palauttamassa kalan, ja sain tilalle uuden : valkoisen pinkeillä evillä.
Noo, kaikki meni hyvin, kunnes joulukuussa tumman lila neiti ja vihreäeväinen ottivat jonkinlaista matsia (myöhemmin ajatellen, olisiko voinut olla kututouhua, who knows..) ja seuraavana päivänä vihreäeväinen sai surmansa lilan neidin toimesta.
Tämän jälkeen lila lopetti äksyilyn, mutta tammikuussa huomasin, että senkin evät kasvaa kovasti. Olin kuitenkin aina näkevinäni mannaryynin kun miten tahansa syynäsin (mutta lopulta taisin vain toivoa sen näkyvän. 
), ja en huolestunut. Helmikuun koittaessa yhtenä kauniina päivänä viime viikolla se kävi hurjana crowntail uroksen kimppuun, ja repimällä repi sitä. Enpä ollut kotona juuri, ja pikkuveli ei uskaltanut kalaa haavilla pyydystää toiseen astiaan. No, kotiin päästyäni aikani etsin haavia (joka tietenkin on hukassa silloin kuin tarvitaan) ja päästyäni akvaariolle, oli lila "neiti" repinyt vanhan kunnon Jaskan riekaleiksi. 
Kyllä *itutti.. Ongin kalan pussiin ja kiukun vallassa kävin liikkeessä ilmoittamassa tapahtuneesta ja halusin palauttaa kalan (se kun kävi ylpeänä voitostaan retestämään myös inkkareille ja mä en jaksa kahtella semmoista.). Sain tilalle uuden huntupyrstö uroksen (tosin mietin miljoona kertaa otanko sen vai enkö.. Otin kuitenkin, niin kaunis väri. vaaleanpunainen kroppa, evien tyvet punaiset ja loppuevät vitivalkoiset), ja lähdin sen kanssa kotiin. Altaassa on nyt se yksi ja ainoa (todennäköinen) naaras jäljellä, ja se ei ainakaan kasvata eviään tai uhoa muutoin - vielä -. Tosin se on selvästi tyttömäinenkin.Kyllä on nyt potuttanut niin paljon, että 50% ostamistani naaraista on ollut uroksia. Ja päädyin siihen, että tähän taloon ei akkoja enää hankita, tai jos hankitaan niin ne hankitaan kokeneelta harrastajalta, eikä liikkeestä.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
Tietenkin ymmärrän sen, että vahinkoja sattuu ja monesti urokset on vaikea tunnistaa naaraslaumasta tai toisin päin. Onko muille tapahtunu yhtä kettumaisia ostoksia, ja minkälaisin seurauksin?
Huvittaa vaan ajatella, että parhaimmillaan mulla oli siis tietämättäni 3 úrosta altaassa.
Edit: Lisätty välimerkit hymiöiden eteen.
-YlläpitoHymiöt ovat tarkoitettu selventämään tekstiäsi, eivätkä siis ole vaihtoehto välimerkeille.
.
.
Naaraat ehti olla mulla vain tosi lyhyen aikaa. Joten en kyllä itsekään ikinä ostaisi enää taistonaaraita, mikäli joku päivä päätyisin ostamaan uuden taistouroksen.
