No niin... onnistuin kaivamaan muutamia faktoja internetin syövereistä. (Wikipediasta, mistäpä muualtakaan...
)
Pistänpä tähän siis lainauksia muutamista jo tähän mennessä esille tulleista aiheista... Toivottavasti en onnistu tällä kaikkien aikojen pisimmällä viestillä tappamaan kenenkään mielenkiintoa
![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased")
Englanninkielinen Wikipedia tarjoilee tietoa yllättäen... englanniksi! Koetan näitä suomennella, niin on kaikkien helpompaa pysyä mukana! (Voi olla, että tulee suomennusvierheitä, joten huomauttakaa niistä
)
Ja huom.. Yritin poimia asioita neutraalisti, en siis mistään tietystä näkökulmasta. Tästä huolimatta teksti kuitenkin kallistuu (luultavasti) esim. viljelyn kannalle verrattuna pyyntiin luonnosta. Kun aloitin tämän ketjun, oli tarkoitus lähinnä nostaa tämäntapaisia asioita esille ja keskusteltaviksi. Melko hyvinhän tähänkin ketjuun on huomioita tullut, ja vieläpä erilaisista näkökulmista. Se on hienoa, ihan helkutin hienoa
.
Niin joo ja toivottavasti keskustelu jatkuu tämän viestin jälkeenkin!
P.S. Älkää tosiaan ottako kaikkia pointteja turhan raskaasti, hulluksihan siinä muuten tulee
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
Muutama sana kuljetuksista (tästä lähtien siis melko vapaasti suomeen käännettyjä wikipediafaktoja. Alkup. tekstit alhaalla sekä
http://en.wikipedia.org/wiki/Fishkeeping):
(1)Tammikuussa 2011 Maui (saari Havaijilla) hyväksyi inhimillisempiä keinoja kalojen kuljetukseen vaatineen vetoomuksen. Asetukset kontrolloivat pyydystystä ja laivamatkojen käytäntöjä mukaanlukien kalojen evien leikkelyn muovisten kuljetuspussien suojelemiseksi. Ne myös tekevät laittomaksi kalojen uimarakon, jota kalat tarvitsevat uintisyvyyden säätelyyn, puhkaisemisen sekä kieltävät kalojen nälässäpitämisen (nälässäpito mahdollistaa pienemmät kuljetuspussit, sillä ulostetta ei tällöin kerry niin paljon, että kalat menehtyisivät siihen). Asetukset myös edellyttävät, että kuljetettavista eläimistä pidetään kuolleisuustilastoja.
Ja luonnosta pyytämisestä:
(4)Kaloja pyydystetään verkoilla, ansoilla tai syanidilla. Kalojen pyydystäjien tekemät pyydystysmatkat voivat olla pitkällisiä, eivätkä ne aina onnistu. Kalat saattavat vahingoittua pyydystyksen ja/tai laivalla kuljetuksen aikana; kuolleisuusluvut ovat suuret laivamatkojen aikana. Usein kalat myös heikentyvät merkittävästi stressin takia ja sairastuvat.
(6) Syanidi on myrkky, joka lamauttaa kalat. Kalastajat levittävät sitä mereen helpottaakseen kalojen pyyntiä. Se saattaa peruuttamattomasti vahingoittaa tai tappaa kohdekaloja, ja siinä sivussa muitakin kaloja, nisäkkäitä, matelijoita tai selkärangattomia, jotka jätetään mereen. (- -) Filippiineillä ylikalastus ja syanidi aiheuttivat akvaariokaloiksi pyydettävien kalojen kannoissa jyrkän putoamisen ja syanidin käyttö onkin nyttemmin siellä kielletty. Syanidia käytetään kuitenkin usein makeanveden kalojen pyydystämiseen erityisesti sameissa, rehevissä vesissä, joissa kasvillisuus vaikeuttaa pienten ja nopealiikkeisten kalojen pyydystystä.
Viljelystä:
(8) ”Akvaariokulttuuri” voi vähentää villeihin kalakantoihin kohdistuvia vaikutuksia joko käymällä kauppaa viljellyillä eliöillä tai vapauttamalla niitä luontoon täydentämään villejä kantoja. Tällainen toiminta auttaakin säilyttämään vaarantuneita tai sukupuuton partaalla olevia lajeja, kuten Viktoriajärven kirjoahvenia.
(7) Viljelytekniikat ovat hiljakseen parantuneet. Viljely on keskittynyt eteläiseen Floridaan, Singaporeen, Hong Kongiin ja Bangkokiin; myös esimerkiksi Havaijilla ja Sri Lankassa on viljelytoimintaa. (- -) Makeanveden kalalajien viljely on kehittyneempää kuin suolaisen veden kalalajien. Tällä hetkellä viljellään vain muutamia meriakvaariokalalajeja, kuten klovnikalaa, Stegastes nigricansiaa ja Pterophyllum leopoldiaa (mitä lie suomeksi).
Merikalojen pyynnistä:
(2) Merestä pyydystetyt olevat kalat eivät ole yhtä kestäviä, kuin makean veden kalat, ja varsin suuri osa niistä kuolee ennen määränpäätään. Vaikkei akvaariobisnes luultavasti olekaan suurin koralliriuttoja uhkaava tekijä (verrattuna esimerkiksi ympäristön tuhoutumiseen, ruuaksi kalastamiseen ja ilmastonmuutokseen), se on kuitenkin vakava ongelma tietyillä alueilla, kuten Filippiineillä ja Indonesiassa, missä kalojen pyytäminen tapahtuu. Luonnosta pyytäminen voi pienentää luonnonkantojen kokoa ja jopa viedä ne jopa sukupuuton partaalle, kuten mandariinikalan (Synchiropus splendidus).
(3) Periaatteessa riutoilta pyydettävien kalojen pitäisi toimia esimerkkinä uusiutuvasta luonnonvarasta, joka rohkaisisi kalastajia huolehtimaan ympäristön koskemattomuudesta ja monimuotoisuudesta; saahan tällaiselta alueelta kaloja vientiin enemmän ja terveempinä, kuin saastuneelta tai ylikalastetulta alueelta. Tämä ei kuitenkaan ole ollut pelin henki samankaltaisilla teollisuudenaloilla, kuten turkisten ansastuksessa, hakkuissa tai kalastuksessa. Tällaista toimintaa kutsutaan ”yhteismaan ongelmaksi” (tilanne, jossa tuotannontekijöiden yhteisenä käyttäminen johtaa niiden ylikulutukseen. Kuluttaessaan yhteistä resurssia kuluttaja saa hyödyn itselleen, mutta tämän resurssin kulumisen haitat koskevatkin kaikkia. Tämä johtaa huonoon lopputulokseen kaikkien käyttäjien näkökulmasta.)
(5) Koralliriuttojen myrkytys, ”sivusaalislajit”, uhanalaisten lajien häviäminen luonnollisesta ympäristöstään ja ekosysteemien hajoaminen avainlajien poistuessa ovat ongelmakohtia. Lisäksi vahingolliset kalastustekniikat koskettavat ympäristönsuojelijoiden lisäksi myös akvaarioharrastajia. Onkin pantu alulle viljelyä puolustava liike ja lisäksi pyritään sertifioimaan luonnosta pyytämistä.
(1) ”In January 2011 the Maui County Council just passed measure requiring the aquarium fishery to adopt humane practices for preparing fish for transport to market. The regulations control harvesting and shipping practices, including prohibiting clipping the fins on fish to protect the plastic shipping bags, outlawing puncturing swim bladders that fish use to regulate their buoyancy, which enabled divers to rapidly surface and prohibiting "starving" the fish which permitted smaller shipping bags without killing the fish with their own waste. The measure also requires that shippers file mortality reports on the animals they ship.”
(4)”Fish are caught by net, trap, or cyanide. Collecting expeditions can be lengthy and costly, and are not always successful. Fish can also be injured during collection and/or shipping; mortality rates during shipping are high. Many others are weakened by stress and become diseased.”
(6)"Cyanide is a poison that stuns and immobilizes fish. Fishers put cyanide in the ocean, to ease the process of netting them. It can irreversibly damage or kill the target fish, as well as other fish, mammals, reptiles or invertebrates that are left behind. (- -) In the Philippines, overfishing and cyanide caused a drastic decline in aquarium fish, leading the country away from cyanide and towards netting healthy animals. Cyanide is also often used for collecting freshwater species, especially in muddy water with lots of vegetation, which complicates catching small and fast moving fish.”
(8)”Aquaculture can help in lessening the impacts on wild stocks, either by using cultivated organisms for sale or by releasing them to replenish wild stocks. Breeding programs help preserve species that have become rare or extinct in the wild, most notably the Lake Victoria cichlids.”
(7)”Captive spawning and brooding techniques used in aquaculture have slowly improved. Captive breeding for aquaria is concentrated in southern Florida, Singapore, Hong Kong and Bangkok, with smaller industries in Hawaii and Sri Lanka. (- -) Breeding for freshwater species is more advanced than for saltwater species. Currently, only a few captive-bred marine species are in the trade, including clownfish, damselfish, and dwarf angelfish.”
(2)”Marine fish are typically less resilient during transport than freshwater fish, and relatively large numbers of them die before they reach the aquarist. Although the aquarium trade probably represents a minor threat to coral reefs compared to habitat destruction, fishing for food, and climate change, it is a booming trade and may be a serious problem in specific locations such as the Philippines and Indonesia where most collecting is done. Catching fish in the wild can reduce their population sizes, placing them in danger of extinction in collecting areas, as has been observed with the dragonet Synchiropus splendidus.”
(3)”In theory, reef fish should be a good example of a renewable resource that encourages fishermen to maintain the integrity and diversity of the natural habitat: more and better fish can be exported from pristine habitats than those that have been polluted or over-harvested. However, this has not been the case in similar industries such as fur trapping, logging, or fishing that experience the tragedy of the commons.”
(5)”Other problems include the poisoning of coral reefs and non-target species, the depletion of rare species from their natural habitat, and ecosystem degradation from large scale removal of key species. Additionally, destructive fishing techniques concern environmentalists and hobbyists alike. There has been a concerted movement to captive breeding and certification programs for wild-caught fish.”
): en halua tuomita akvaarioharrastusta. Tiedän, että kun ihmiset tietävät enemmän luonnosta ja saavat sitä lähelleen, he oppivat arvostamaan sitä enemmän. Olisi kuitenkin käsittämätöntä, jos akvaariobisnekseen ei liittyisi yhtään ainutta epäkohtaa. Enkä välttämättä nyt ole metsästämässä nimenomaan negatiivisia asioita, vaan haluan vain yksinkertaisesti tietää asiasta enemmän. Lisää mielipiteitä siis, kiitos! 
...)
(Jos joku kaivaa jostain sivuston, jolla asiaa valaistaan ilman yritysten ja laitosten puolueellisia näkemyksiä, niin kiitos hänelle 
Korjatkoon joku, jos jauhan ajatuksissani sitä itseään.
