Taistelukalan, platyjen ja millisten suosio...?

[Hedelmiina]

Tässä näitä keskustelunavauksia katselleena on pistänyt silmään, että lähes kaikilla tai suurimmalla osalla alottelevista harrastajista on "haluan-listalla" taistelukala, platy ja miljoonakala.. Miksi näin? Ovat vielä platyt ja millikset niitä, joille tulisi vettäkin muokata ja taisto ei taas tunnu soveltuvan kalojen kanssa, jotka ovat pienempiä tai sitten toiset kalat nyppivät taistojen huntuja...

Jotenkin alkanut jo hymyilyttää, kun kalalajejahan on vaikka ja kuinka ja värikkäitä muitakin, niin miksi nämä nousee aina ensimmäiseksi listalle...? Onko "ainasaatavilla", "edullisia" vai mitä kaloja?

Itselläni on ollut taistelukalauros ja sillä naaras lajialtaassa (n60l) ja rakensivat kuplapesää innolla ja vauvojakin tuli, mutten silti jotenkin innostunut niistä...

Kertoilkaahan ajatuksianne muutkin

[007]

Yleisin saatavilla, edullisia, värikkäita ja ehkä vielä melankolisia: "Voi kun jo silloin pikkulapsena meillä oli maljassa sininen kaunis huntueväinen taistelukala tms..." Siinä taitavat niiden valtit olevan (aloittelijoiden silmissä), jotka eivät vielä tiedä niiden luonteen (taistelukan agressiivisuus, muiden seuralaisten evien nyppiminen...) tai vesiarvojen (esim. platyt kova vesi) ongelmallisuudesta.

[Hedelmiina]

Yleisin saatavilla, edullisia, värikkäita ja ehkä vielä melankolisia: "Voi kun jo silloin pikkulapsena meillä oli maljassa sininen kaunis huntueväinen taistelukala tms..." Siinä taitavat niiden valtit olevan (aloittelijoiden silmissä), jotka eivät vielä tiedä niiden luonteen(taistelukan agressiivisuus seuralaisten evien nyppiminen) tai vesiarvojen (esim. platyt kova vesi) ongelmallisuudesta.

Heh, varmaankin juurikin noin.. jotenkin myös mua alko kerran naurattaa akvaarioliikkeessä (tai no, naurattaa ei alkanu, jos allas oli pieni mihin kalaa oltiin ostamassa..) kun äiti lapsineen tuli kertomaan, että he haluavat kultakalan Eli samaa kastia varmaan kun tuo taistelukalajuttukin. Ja näistä vielä sekin, että vaikka alottelijan allas olisi 40 l tai 200 l niin toiveena on näitä samoja kaloja ensisijasesti ...

Itse alotin "perus" helpoilla kaloilla aikoinaan; mustatetraparvi ja pari kuparimonnia (tai no, jos ei oteta huomioon sitä, että setäni teki mulle ekan akvan, kun olin viiden vanha 80-luvun alussa, jossa oli vihreäksi maalatut rautareunat ja litroja 40. Sinne sitten "pelastin" yhden ison kultakalan, jonka mun sisko yritti vetää elävänä vessanpöntöstä alas (legendaarista ja kyllä, aika karmasevaakin)

[007]

Yleisin saatavilla, edullisia, värikkäita ja ehkä vielä melankolisia: "Voi kun jo silloin pikkulapsena meillä oli maljassa sininen kaunis huntueväinen taistelukala tms..." Siinä taitavat niiden valtit olevan (aloittelijoiden silmissä), jotka eivät vielä tiedä niiden luonteen(taistelukan agressiivisuus seuralaisten evien nyppiminen) tai vesiarvojen (esim. platyt kova vesi) ongelmallisuudesta.

Heh, varmaankin juurikin noin.. jotenkin myös mua alko kerran naurattaa akvaarioliikkeessä (tai no, naurattaa ei alkanu, jos allas oli pieni mihin kalaa oltiin ostamassa..) kun äiti lapsineen tuli kertomaan, että he haluavat kultakalan Eli samaa kastia varmaan kun tuo taistelukalajuttukin. Ja näistä vielä sekin, että vaikka alottelijan allas olisi 40 l tai 200 l niin toiveena on näitä samoja kaloja ensisijasesti ...

Itse alotin "perus" helpoilla kaloilla aikoinaan; mustatetraparvi ja pari kuparimonnia (tai no, jos ei oteta huomioon sitä, että setäni teki mulle ekan akvan, kun olin viiden vanha 80-luvun alussa, jossa oli vihreäksi maalatut rautareunat ja litroja 40. Sinne sitten "pelastin" yhden ison kultakalan, jonka mun sisko yritti vetää elävänä vessanpöntöstä alas (legendaarista ja kyllä, aika karmasevaakin)

No mites sille kultakalalle sitten lopulta kävi, saiko uuden isomman altaan vai elikö elämänsä loppuun 40 litrasessa?

Itse kyllä aloitin harrastukseni monia vuosia sitten juurikin noilla perus platyilla ja 100 litrasella altaalla, mutta onneksi aloin hankkimaan enemmän tietoa, aloin lukea tätä foorumia ja platyt sai mennä takaisin kauppaan ja otettiin pehmeään veteen paremmin sopivia neontetroja ja kuparimonnisia tilalle.

[Hedelmiina]

No mites sille kultakalalle sitten lopulta kävi, saiko uuden isomman altaan vai elikö elämänsä loppuun 40 litrasessa?

hmm.. hyvä kysymys, oli vanha kultis, mutta muistelin, että "kulki" mukana myös seuraavassa 80 litrasessani ja sen jälkeen 160 litrasessa ja sai vielä kaverinkin tuohon 160 litraseen Ai kauheeta sentään, kultisparat ku yks tietämätön ääliö vanhempineen tunki sen tollasiin! Tosin, mistäpä mä mitään netistä ja aquawebistä tiesin just kouluikäsenä ja vuonna miekka ja kirves

[Ethewelle]

Itse perustin ekan oman akvaarioni syksyllä, ja kuulun just siihen joukkoon jonka on se taisto saatava Tai ei kai se olisi pakko ollut, mutta oli alusta asti listalla. Muina kaloina on 24 neontetraa, 10 piikkisilmää, 4 pandamonnista (kaksi kuoli, lauma oli isompi) ja myöhemmin otettu vauva-partis 2,5 cm. Litroja on 190, joten kai tuohonkin olisi voinut erilaisempaakin kalastoa suunnitella. Mulla lähtökohtana oli aloittaa melko helpoilla lajeilla, ja oon kyllä taiston mieltänyt sellaiseksi. Siis yksinään ja sopivassa (?) seurassa. Meillä kukaan ei sitä nypi, ja sen suurimmat synnit on tetrojen pieni ajattaminen ruoka-aikaan.

Luin kyllä kovasti eri kaloista, mutta ite vähän pelkäsin että jos toivoisin jotain itsestäni erikoisempaa kalaa ja sitten joku asia menee pieleen, todetaan että kuuseen kurkottavalle käykin juuri noin Ketjuja lukeneena menin niin epäluuloisena kauppaankin, ja mielessä jyskytti että kauppias ei ainakaan kerro totuutta kaloista. Tai tunne on ollut ja on edelleen että tosi yksin saa olla ja selvitella asioita ainakin täällä periferiassa, joten parempi pitää allas mahdollisimman perussettinä niin kauan kun ite tuntee että sen kanssa selviää hyvin.

Platyistä muuten itse haaveilin ennen kuin selvisi että tarvitsevat erilaista vettä, juurikin sen takia kun kaverin altaassa niitä joskus hoideltiin

[Zansku]

^No ei tuo sun akvan kalasto ihan putkeen valitettavasti mennytkään Taistot ja piikkisilmät sopivatkin yhteen ja neontetrat ja pandamonniset, mutta eivät kaikki samaan akvaan, lämpötilavaatimukset ovat niin eri. Taistojen ja piikkisilmien kanssa samoihin lämpöihin (26-28) sopii kardinaalitetrat ja monnisista esim. kupari-, helmi-, safiiri- ja vihermonninen. Jos sinulla on taiston mukaan säädetty akvaarion lämpötila, pandamonniset ovat luultavasti kuolleet siihen. Monniset ja partis myöskin arvostaisivat vähän suurempaa virtausta ja hapekkaampaa vettä kuin taisto.

[Ethewelle]

Joo tiedän sen, olen aiemmin tästä puhunutkin toisaalla. Ja ehkä tää on osa miksi mahdollisimman peruskaloja, kärjistetysti aloittelija saa paskaa niskaan niilläkin, saatikka jos muita tai erikoisempia helppojakin kaloja haluaisi

Kommentoin nyt ketjun aiheeseen omasta tilanteestani ja syistäni taistoon

[Hedelmiina]

En nyt ota kantaa tuohon oikeaan tai väärään kalastoon, kun alkuperäinen ajatus tosiaan oli kysellä näiden tiettyjen kalalajien jatkuvaa suosiota alottelijoiden keskuudessa. Nytkin tämän ketjun alotuksen jälkeen on parikin uutta kalastoaan miettinyt ja aina se taisto sinne putkahtaa ja sen pohjalta lähdetään muuta kalastoa suunnittelemaan hih, hassua. Kun tosiaan vaatimukset nousee heti erilailla kun siitä kalasta lähdetään

[Anniquu_]

Mielenkiintoine kysymys , minäkin olen joskus miettinyt samaa.

Minulla on sellainen fiilis, että miljoonkala olisi tunnetuin akvaariokalalaji (heti kultakalan jälkeen.) Käsittääkseni 80-luvulla akvaariota on ollut kodeissa yleisimminkin ja niissä on ollut aika usein miljoonakaloja ja siitä on akvaariota harrastamattomillekin jäänyt se mielikuva, että miljoonakala on helppo joka-akvaarion kala. Siitä ei olla tietoisia, että niistä on tullut "murtovesikaloja" Kauko-Idän kalanviljelyn myötä. Se, että löytää tiedon noista millien nykyisistä vaatimuksista vaatii miltei sen, että osuu tänne aw:iin tai saa käsiinsä käsiinsä tuon vuoden 2007 Akvaariokalat-kirjan, jossa todetaan niiden mahdollisesta suolavaatimuksesta. Tai siis laveammin sanottuna, se vaatii "opiskelua", jotta sen tiedon löytää. Hämärä mielikuva, olisikohan Varjon Elävä akvaario todennut jo vuonna 1982 jotain noista suolakalosta... En muista, ja minulla ei ole sitä kirjaa.. Tosin harrastajiltahan voi saada ihan aitoja pehmeän veden millejänykyääänkin, mutta kaupasta ostettaessa se melko todennäköisesti ovat kovaa ja emäksistä vettä vaativia.

Varmasti tuo helppo lisääntyvyys on myös millien valtti, on hienoa nähdä kun kalat saa "vauvoja". Tuon lisääntymistahdin vuoksi minä en ole koskaan halunnut platyja tai millejä. Olen liian "tiedostava akvaristi", en voisi myydä/antaa eteenpäin niitä poikasia ilman, että kalojen tuleva omistaja joutuisi kolmannen asteen kuulusteluun aiheesta akvaarion vesiarvot...

Taiston suosio varmaan johtuu kanssa siitä, että se on myös tunnettu kalalaji, joka ilmahengittäjänä on pärjännyt vaikka millaisessa kipossa. Se on kohtuu pieni ja ennenkaikkea värikäs ja näytävä, niin siinä lienee sen suosion salaisuus. Minulla on se käsitys, että "ennen vanhaan" sen taistohaareminkin kokoaminen kaupan altaasta on ollut helppoa, jos kalalla on ollut pitkät evät niin se on ollut koiras ja jos lyhyet, niin sitten varmasti naaras. Nykyäänhän pakkaa sekoittavat lyhyteväiset koiraat, joita saatetaan myydä naaraana, niin kotiin tuomiseksi saattaa tulla haaremillinen Päivi-poikia....

Nämä aw:n kalastomietinnät ovat tavallaan sisäänpäinlämpiä, jos jokin kala tulee suosituksi, niin sitä sitten halutaan ja suositellaan vähän joka akvaarioon. Sinänsä sen ymmärtää, niitä helpoksi miellettyjä peruskalalajeja on kauppojen aina saatavilla olevassa valikoimassa kuitenkin rajallisesti. Tämä on nyt jonkinasteinen kärjistys, mutta jos haluaa sitkeitä ja helppohoitosia kaloja, niin sitten ei kannata valita niitä helpoiksi peruskaloiksi miellettyjä kaloja, sillä joissakin pitkään harrastetuissa kalalajeissa alkaa olla sitä ongelmaa, että pitkään viljellyt kannat ovat enemmän tai vähemmän vaivaisia, esim. kardinaalikala, seeprakala, aavetetrat... Voi noitakin toki hankkia, mutta erityisen tarkasti pitää myyntialtaassa katsella, että niillä on kaikki evät tallella, selkärangat suorat ja että näyttävät muutenkin elinvoimaisilta.

Tälläisiä mietteitä itse aiheeseen. Vielä sitten minun henk. koht. mielipide tuohon kalastojuttuun.. Tuosta neontetran lämpötilasta ei kannata ottaa stessiä , Akvaristissa 2/2008 Heiko Bleher kirjottaa, että neontetran kotivesistöjen lämpötila vaihtelee välillä 24-29, eli ihan taistolämpö. Pidän sitä toki huonona, että kaloja kuolee, mutta en tiedä, pistäisinkö niiden pandamonnisten kuolemaa välttämättä lämpötilan syyksi. Kun nekin ovat sillä " nykyään heikkojen peruskalojen" listalla http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php? ... *#p3552736 Olen myös eri mieltä tuosta monnisten hapekkuusvaatimuksesta: ne pysyvät nielemään ilmaa ja käyttämään suoltaan hengityspinta-alana, eli ne voivat elää ihan hapettomassakin vedessä. Siitä olen samaa mieltä, että akvaariossa pitää veden kiertä ja mielellään jopa suodattimesta tulevan veden rikkoa veden pinta, jotta muille kalalajeille on sitä happea. Myöskään tavallisen akvaarioviljellun maatiaispartamonnin tarpeista en olis kovin huolissani, eri asia ovat sitten erityisesti luonnosta pyydetyt "hienommat" partamonnilajit.

[Ethewelle]

Anniquu_lle kiitokset lisätiedoista Ja todella tässä en edes kertonut akvan oloista, kalojen kuolemasta jne. yhtään sen enempää, nään jotenkin niin punaista kun saman tien nakotaan talikollinen niskaan asioista sen enempää kysymättä/tietämättä. Asiallisia kommentteja, palautetta ja apua saa todella mielellään ainakin minulle antaa, sitä olen pyytänytkin

Mutta palatkaamme varsinaiseen ketjun asiaan

[elinavee]

Taistelukala on mielestäni todella mielenkintoinen kalavalinta. Itselläni ensimmäisen huntuevän jälkeen on ollut mm. Betta patoti ja coccina lajeja, joiden käytös on myös todella kiinostavaa ja monipuolista. Taistelukala on ihan syystäkin suosittu: kestäviä (oma kokemukseni) aktiivisia, persoonallisia... ja lajeissa löytyy myös haastetta!
Vaikka taistot ehkä yleisiä, niin veikkaampa että värikkyys ja kalojen persoonallisuus vaikuttavat paljon kestosuosikin maineeseen.
Akvaarioni Banjomonnin persoona on taas hiukan vaikeampaa todeta kuin aktiivisten ja näkyvillä olevien taistoje- ei jotkin kalat pysyvätkin varmasti aina vähemmistön lajeina

[Anniquu_]

Minun täytyy nyt vielä kirjottaa lisäys näkemykseeni tuosta kalastoasiasta, kun tuo edellinen tekstini ei tavallaan tuo ilmi
sitä, että mitä "oikeasti ajattelen". ((Ja lisäksi tuli yv, että mitä ihmettä minä oikein olen kirjoittanut, ja
ihmetteln myös itsekin...)) Voi olla, että selitän itseni vielä syvemmälle suohon, mutta katsotaan...

Minä tavallaan kompastuin tekstin tulkintaan, ja siitä lähti liikkeelle tuo vähän tarkemmin tarkastetuna "arveluttava
näkemykseni". Sana "arvostaa" tuossa monnisten veden hapekkuusasissa sai ajatukseni lähtemään sivuraiteille ja syntyi
rehellinen aivopieru... Minä luen ja ymmärrän sanan arvostaa kiertoilmauksena sanalle vaatia ja ihmettelin,
että miten monninen, joka voi hengittää ilmaa, yht'äkkiä vaatiikin niin hapekasta vettä. Tuo tulkintani, joka meni tässä
tapauksessa väärin, perustuu ehkä siihen, että harrastan pikkusinttejä, joiden minä en osaa ajatella näitä vesiasioita niin
mielissään arvottavan ja arvostavan. Vaan ajattelen, että kala aina vaatii oikeanlaista vettä siihen, että sen
elintoiminnot ylipäätänsä ovat mahdollisia.

Kala on äärimmäisen hankala lemmikki sen vuoksi, että se elää eri aineiden vesiliuoksessa ja liuoksen eri aineet ja aineiden suhteeet vaikuttavat siihen, että miten kalan elintoiminnot onnistuvat. Osa aineista menee kalasta veteen ja vedestä kalaan osmoottisesti (eli puoliläpäisevän kalvon läpi kohti pienenpää pitoisuutta) ja osan kanssa kala joutuu tekemään töitä, paljon aineita siirtyy kalasta veteen kidusten kautta, kala vaihtaa ioneja toisiin. Tuosta johtuu se, että kaloilla on vaatimuksesa vesiarvoja kohtaan. Esimerkiki veden pH vaikuttaa siihen, että kuinka helposti/vaikeasti kala saa poistettua elimistöstään soluhengityksestä syntyvät hapot. En ala tuota ionivaihtoa tässä nyt sen tarkemmin tässä selvittämään, jotta en vain selitä sitä väärin. Esimerkiksi Markku Varjon Akvaariokalat-kirjasta ja Kari Kleemolan Veden kemiaa ja fysiikkaa akvaarion omistajille ja vesien suojelusta kiinnostuneille -kirjasta löytyy tuo tarkemmin selvitettunä.

Tuota maatiaispartamonnilausetta minun olisi pitänyt ehdottomasti jatkaa siten, että en ole partamonnin tarpeista huolissani silloin, kun se on sijoitettu asianmukaisesti hoidettuun seura-akvaarioon. Akvaariokalat-kirja antaa sille pH-skaalaksi 5,8-7,8. MIhinkään oikein mustan veden biotooppi-akvaarioon, jossa pH on viiden paikkeilla en sitä laittaisi tuon pH:n vuoksi, enkä myöskään Tanganjikaan, jossa pH voi olla yli yhdeksään, mutta muuten se soveltuisi tavalliseen seura-akvaarioon sen suurempia miettimättä, jos akvaarion muut kalat "sallivat" (eli esim. luonne- ja piilokolokysymykset) sen läsnäolon. ((Ja vielä lisäselvitys, vaikka partamonneja saa ilmaiseksi, niin niiden hyvä ja asianmukainen hoito on yhtä tärkeää kuin satasen seepraplekon! Jokaisen lemmikkikalan elämä on yhtä arvokas hintalapusta riippumatta. ))

TUo partamonni on siinä suhteessa "hankala" kala vaatimustensa -tai oikeastaan vaatimusten puuttensa- takia, kun sen mäti näyttäisi kehittyvän poikasiksi vaikka akvaario vesi oli minkälaista kuraa tahansa. Tämä on nyt osittan vitsi, mutta
näyttäisi siltä, että partamonnin poikastuotanto on parhaimmillaan silloin, kun pH on alta kuuden ja nitraatti vähintään
50... Mitenkähän tämän nyt muotoisisi... Sitä olen välillä miettinyt, että kuinka tarkkaa esimerkiksi tuon pH:n kanssa oikeasti on, kun osan kaloista kutu vaatii kehittyäkseen tarkasti oikeat vesiarvot, niin mietityttää, että pitäisikö sitä
jopa alkaa ajattelemaan niin, että se aikuinen kalakin vaatisi "viihtyäksen" (eli että solut toimivat oikein) pitkään ja
terveenä sen kudun vaatimat vesiolosuhteet. Ja toisaalta tuokin voi olla "väärä ajattelutapa", sillä osalla akvaariokaloista
kutuajan- ja kutualueen vesi voi poiketa paljonkin siitä, että missä aikuiset kalat elävät. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä,
joihin itsellänikään ei ole vastausta.

pH asiasta vielä sen verran, että sekin vaikuttaa kalaan, että miten se pH on muodostunut, onko happamuuden aiheuttaja
humushapot turvesuodatuksesta, vai se, että pH on laskenut nitrifikaation seuruksena liian alas, eli liikaa kalaa/liian pitkä
vedenvaihtoväli akvaariossa.

Neontetran lämpötila... Se on totta, että kirjallisuus antaa sille yleensä "alhaisia lämpötiloja, tuossa Akvaariokalat-
kirjassa lämpö on 21-16. Pidän tuota Bleherin antamaa lämpötilaa myös totuudenmukaisena, mutta onko se lämpötila läpi
vuoden, niin se on taas eri asia. Elän siinä käsityksessä, että kalojen kotiseuduilla (ainakin siis Etelä-Amerikassa) käydään
yleensä kuivana kautena tutkimusretkillä, ja silloin mitatut vesiarvot elinympäristöt saattavat poiketa rajustikin siitä,
että millaista vesi on sadekaudella. Ja kun asiaa oikein ajattelen, niin suosisin mieluummin akvaariossa sitä sadekauden
yltäkylläistä biottooppia kuin kuivan kauden niukkuutta. Lisäksi pakkaa sekoitta se, että kaloja viljellään hyvinkin eri
laisissa olosuhteissa kuin mistä ne ovat kotoisin, ja sitä myötä niiden vaatimukset muuttuvat, tunnettu esimerkki juurikin
tuo miljoonakalan muuttuminen "murtovesikalaksi". Nykyään alkaa olemaan aika hyvin oikeaa tietoa niistä olosuhteista, joista kala on oikeasti kotoisin, mutta "akvaarioharrastuken alkuaikoina" oikea tieto ei ollut niin varmaa. Nyt menee muistin varaisesti, mutta olisiko se ollut kenties ylänkömonninen, josta annettiin kalan "löydyttyä" kotiseututiedoksi ihan muuta kuin mitä se oikeasti oli. JOs kalan alkuperästä on väärä tieto, niin sitten sitä voidaan hoitaa tavallaan "ihan väärin". Kalankeruu Etelä-Amerikassa on iso bisnes, ja minulla on sellainen epäilys, että sieltä saattaa tulla kalan mukana tarkoitusella väärä tieto kalan alkuperästä, jotta kilpaileva keräily ei löytäisi kalan alkuperää.

Ja uuden tiedon tullessa ihan tavallisten pitkään harrastettujen kalojen tiedot voivat muuttua, nuolimonnien kotivesien
lämpötilana pidetään nykyisin 25 ylöspäin olevia lämpötiloja, kun aiemmin on ollut käsitys, että ne nimenomaan vaativat alle 25 asteista vettä. Ja kun kala on vaihtolämpöinen eläin, niin se ennestään hankaloittaa tuota lämpötila-asiaa, sillä kalan elintoimintojen sujuminen on myös kiinni tuosta oikeasta lämpötilasta. Tämä on nyt minun näkemykseni, mutta mieluummin vähän liian lämmintä kuin liian kylmää, sillä jos on liian kylmä, niin esimerkiksi ruoansulatus ei välttämättä toimi riittävän tehokkaasti. Mutta... Sitten tuo lämpö tuo eteen sen, että veteen ei sitoudukaan happea yhtä lailla kuin kylmemmässä vedessä, niin silloin voi tulla taas hankaluuksia pienen happipitoisuuden vuoksi. Ja jotkin lajit voivat olla taas hyvinkin herkkiä liialle lämmölle, kuten osa imunuoliaislajeista. Eli ei tuokaan yksioikoista ole.

Jos tätä selvitystä nyt jotenkin summaisi, niin edelleen korostan lukemisen tärkeyttä. Luotettava kirjallisuus, luotettavat
nettisivut ja lehdet ovat kyllä ne, joista ne tiedot kannattaa tämän aw:n ohella ;)omaksua. Juurikin kalan vaativuus
hoidokkina tekee sen, että luotettavia kirjoja kannattaa uskoa, edelleen kalastosuunnnittelun paras suomenkielinen työväline on tuo Markku Varjon Akvaariokalat-kirja. Se on loppuunmyyty, mutta kirjastoista löytyy hyvin. Siitä löytyy hyvin ne vesiarvotiedot, joissa kalat varmasti voivat hyvin. Itsekin olen sitä useammankin kalaston rakentelussa käyttänyt hyödyksi. Sittten kun tietopohjaa on kartuttanut enemmänkin, niin sitten voi sen tiedon pohjalta tehdä omiakin ratkaisuja, mutta jos joutuu kovasti itseelleen (tai muille) perustelemaan ratkaisujaan epämääräisillä perusteillä, niin sitten kannattaa miettiä
sitä, että onko se kalan hyvinvointi siinä ajatusten keskellä, vai oma halu saada "kaikki mulle nyt".


Tuo talikointi, hmmm... Voi olla, että minäkin nyt hieluttelen sitä talikkoa, mutta mielestäni aw:n johtoajatus on
ensisijaisesti kalan, ei akvarisin hyvinvointi. Kun kala voi hyvin, niin se edistää myös akvaristin hyvinvointia. Hyvinvoivat kalat pysyvät terveenä, niille ei juurikaan tule mitään ihme ongelmia, joista akvaristi joutuisi stressaamaan.
Asiantuntevia neuvoja kannataa kuunnella, vaikka se tuntuisi sillä hetkellä "ilkeilyltä", niin pitkässä juoksussa se kyllä
on hyväksi sekä kaloille että akvaristille. Ja jokaisen kannattaa sitä omaa tietopohjaa kasvattaa, niin neuvoista saa
erotettua ne oikeasti kalalle hyvää tuovat neuvot. Neuvojia täällä on monen junaan (ja minä olen tainnut jäädä vielä asemalle...), mutta löytyy onneksi myös niitä, joilla on pitkä kokemus sekä teoria- että käytännön tasolta akvarion hoidosta ja jotka jaksavat sitä tietämystän täällä suomalaisen akvaarioharrastuksen hyväksi jakaa.


Tulikohan tässä nyt kaikki mitä piti sanoa, vai jäiköhän tästäkin jotain olennaista taas puuttumaan... Kun tuo edellinen viestini oli käytönnössä täysin ilman perusteluja, niin siitähän tuli sitten ihan erilainen sanoma, kuin mitä oli
tarkoitus.... Tämä näkemys pohjautuu siihen, että mitä tällä hetkellä kala-asioista olen lukenut ja käytännössä kokenut. Kun oma tietomääräni lisääntyy, niin on mahdolista, että sitten taas ajattelenkin ihan eri tavalla näistä asioista. (Oikeassa kohtaa) joustava ja avoin mieli on mielestäni tärkeä akvaristin ominaisuus.

Mutta olisikohan tämä postaus tässä, onnea loppun asti jaksaneille

[hippikala]

Vielä pari vuotta sitten olisin voinut avata samanlaisen topiikin! Taistelukaloista olen aina tykännyt, mutta platyt ja millikset ovat olleet listan häntäpäässä, ensin sen takia, kun pidin niitä ihan tylsinä ja sittemin sen takia, kun ymmärsin niiden olevan huippuvaikeita kaloja. Taistelukaloista olen sen sijaan aina pitänyt, ne ovat persoonallisia ja hauskoja hoidokkeja. Lisäksi minuun on jotenkin vedonnut se, että niiden väärinkohtelu on hyvin yleistä, sen takia suunnitelmissa olikin pitkään nimenomaan taistelukalalle täsmäsuunniteltu allas. Mutta eihän tuo taisto tosiaan loppujen lopuksi mikään helppo otus ole, keskivertoa korkeammat lämpötilavaatimukset ja suht hiljainen virtaus karsivat aika paljon seuralaisia pois. Kun oikein miettii, niin eipä taiston kanssa sovi paljon muut kuin ne piikkisilmät ja jotkut rasborat .

Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin ymmärtänyt sekä platyjen ja että millisten arvon. Platyihin havahduin yhtäkkiä kun mietin mahdollista kaveria omenakotiloille ja sitten oivalsinkin, että eihän niitä synnyttäviä hammaskarppeja ole tosiaan mikään pakko pitää molempia sukupuolia! Platyjen poikaporukka olisi varsin hauskaa seurattavaa, varsinkin kun olisi isohko 200-300 litrainen allas ja reilu parvi kaloja. Eikä ne vesiarvotkaan ole niin ongelma, kun hankkii kalansa kotimaiselta kasvattajalta.

Ja nyt olen sitten sillä valaistumisen asteella, että miljoonakalatkin houkuttelevat. Tajusin, että yksilöllisesti tunnistettava parvikala on loppujen lopuksi aika harvinainen juttu. Ja värejä ja malleja on samalla lailla kuin taistoillakin, ainut vaan että millejä voi pitää porukassa. Ja taaskin voi välttää väestöräjähdyksen ottamalla vaan niitä uroksia. Kunhan tuosta taistosta aika jättää, niin pikkupurkki siirtyy miljoonakaloille, tosin todennäköisesti nimenomaan hohtomiljoonakaloille, niitä kun kuitenkin menee tuohon enemmän ja mukavammin kuin nykyisiä jättiläiskokoisia tavallisia miljoonakaloja.

Sekä platyt että miljoonakalat tarjoavat mainion tilaisuuden hurahtamiseen. Kaloilla on pitkä historia, jos sitä puolta haluaa penkoa ja värimuunnosten ihmettely on oma hupinsa. Tätä nykyä minua kiehtoo koko ajan enemmän ja enemmän vanhat, perinteiset akvaariokalat, joten jo pelkästään sen takia tuntuu että miljoonakalaa pitäisi kokeilla. Jos niitä on 150 vuotta jo kotona pidetty, niin onhan niissä joku taika oltava! Taistelukalakin yltää melkein samaan kastiin. Minusta onkin parempi, että jos on jollain kaloilla pakko "kokeilla" niin mieluummin näillä sadan vuoden konkareilla kuin joillakin uusilla, hädin tuskin tieteellisesti määritellyillä lajeilla. Taistelukala on kuitenkin sen verran vaatimattomista oloista kotoisin, että miltei mikä tahansa aloittelijan allasviritys on joka tapauksessa luksusta aasialaisiin mutakuoppiin verrattuna!