Hyviä kokemuksia on neonsattareista, kun tuli kasvatettua salamatkustajat puolivuotiaiksi. Seuranaan oli vain partiksia ja viimeisellä viikolla helmimonnisia. Uteliaita, kilttejä, varsin vilkkaitakin (mulla erityisesti ruoka-aikaan) ja kauniita. Viikon kuluttua kasvattien lähdöstä uuteen kotiin, tiirailin muuten vaan akvaan, ja näin sitten parvellisen noin puolen sentin pituisia sirriäisiä... Ne on nyt tuolla kasvamassa. Ikää taitaa olla noin kuukauden verran. Ehkä olivat kuteneet vaikka tohon hentorotalapuskaan. Jonkun kelluskasvin mukana onnistuin vahingossa yhden sintin siirtämään rapuvaarioonkin toviksi.
Vesi näillä oli aluksi pehmeää ja neutraalin tuntumassa. Muuton jälkeen Vantaan seudun hanavettä, eli se on jo kovempaa ja emäksisempää (en tosin ole testannut). Muuta en ole lisännyt kuin kukkaislannoitteet ja vedenparannusaineen. Niin, ja muuten niistä veijareista: eivät nirsoile ruuan suhteen.
Vaikka Varjon kirjan mukaan niille riittäisi semmoiset 85 litraa, niin itse luovuin koko noin 15 kalan parvesta, kun omaa tilaa oli 112-litraa. Pääsivät 170-litraiseen, ei muita uivia kaloja
). Kudetusta olis aika mielenkiintoista yrittää, kuulemma onnistuu helposti ja itselläni ainakin on yli-innokas uros ja ehkä mahdollinen naaraskin. Ajattelin, että voisi kokeilla sitten kun saan kudetusakvaarion pystyyn. Olisi muutenkin kiva kuulla, jos jollain muilla sattuisi olemaan näitä kilttejä, mutta todella aktiivisia ja pirteitä veijareita? 
Tosin pohjataso ei oikein niitä innosta silloinkaan, mutta jos ne hoksaa sieltä ruokaa niin silloin...