Partamonni kuollut

[nallu80]

Lähti huonosti tämä päivä käyntiin. Löysin aamulla altaastani rakkaan seuralaiseni, partamonnin kuolleena
Tyttö oli ollut mulla melkein 10 vuotta.

Olisiko ollut mahdollista, että tämä tyttöparka kuoli vanhuuteen? Toinen partamonni voi hyvin ja muut kalat. Vahdoin eilen normaalisti (50 %) vettä. Mittasin paniikissa aamulla vesiarvot. Kaikki oli niinkuin ollut jo pitemmän aikaa. Ph 7, kh 3-4, nitriittiä ei ollut, nitraattia vähän (10). Jos tämä ei kuollut vanhuuteen, olen paniikissa. Mikä sitten on vialla?
Ainut muutos minkä olen tehnyt on hiekan vaihto melkein 3 viikkoa sitten. Siitä tuntui kalat selviävän, jos tämä ei nyt sitten johtunut siitä.

Ei uskoisi, että kalan kuolema aiheuttaa näin kamalan suremisen. Tämä tyttö oli mulle vaan aika rakas. Ollaan nähty monet tapahtumat ja pari akvaariotakin yhdessä.

Neuvoja ja apuja otetaan vastaan.

[Marimer]

En ole mikään asiantuntija, mutta jos vesiarvot yms. on ok, ei muutakaan selitystä kuin tuo "vanhuuteen" kuoleminen tule mieleen. Kaikki kalat, kuten ihmisetkin, kuolevat joskus, toiset ennemmin ja toiset myöhemmin. Ja kyllä sinä surra saat, eihän mikään lemmikki ole "vaan" kala, noinkin pitkään kun samassa osoitteessa asustaa niin kiintyyhän sitä. Varsinkin kun partikset ovat jotenkin kovin persoonallisia otuksia. Kyllä se siitä.Voimia.

[Reiska-Einari]

Ajattelin käyttää tätä vanhaa topicia kun aihekkin on sama. Tänään jouduin surukseni toteamaan meidän 10 vuotiaan partis ukon kuolleen . Se on jännä miten sitä voikin olla haikea mieli akva-asukin kuolemasta.. Samanlainen suru tuli puseroon kun aiemmin tämän vuoden alussa kuolivat kaksi piikkisilmääni, noin 8 vuoden iässä.

Akvaariossa on nyt Reiska-Einarin (paritksen nimi siis) mittainen aukko. Täytyy todeta kun olen näitä topickeja täältä lukenut että meidän Reiska ei ollut luonteeltaan tyypillinen partisuros vaan varsin lepsu kaveri. Ruokailukin tapahtui todella sivistyneesti. Piikkisilmätkin saattoivat toisinaan ruokailla samasta ruokatabun puolikkaasta vaikka omakin oli tarjolla . Kyllä tuota symppistä tulen kaipaamaan.

Asiaa sivuten tahdon todeta että tämä palsta on kyllä aivan mahtava. Vaikka en olekaan tänne juurikaan kirjoitellut (taitaa olla ihka ensimmäinen kirjoitus) on täältä löytynyt aika moneen kysymykseen vastaus. Joten kiitos vaan kaikille jotka täällä keskustelevat. Pidetään lippu korkealla.

[Irene-76]

Ikävää Juu, kyllä kaloihin kiintyy, varsinkin monneihin, niin persoonallisia kun ovat...

Mainio nimi tuolla sinun partiksellasi oli, ihan "partiksen näköinen" nimi

[catfish freak]

Saman tyyppinen tapaus kävi täälläkin kun 7,5v haarniskamonni huugo kuoli uimarakkotulehdukseen noin vuosi sitten oli todella rakas söi kädestä ja osasi temppuja esim naputti lasiin niin tuli hakemaan kädeltä katkista. Tiedän miltä se tuntuu .

[Reiska-Einari]

Monneissa on tosiaan sitä jotain. Jokainen oma persoona ja varmasti senpä takia niitä kaipaa. Minunkin mielestä tuo nimi oli mitä osuvin partikselle .

Luopuminen on aina tämän lemmikin omistajan varjopuolia. Huugon menetys on varmasti ollut suuri kun toinen oli noin viisas. Sekin toisaalta kertoo monnien sielunelämästä paljon.

Jonakin päivänä varmasti meidänkin akvassa touhuaa uusi partis, uusine kujeineen .

[JukkaV]

Itse menetin pari vuotta sitten 19-vuotiaan guineanripsimonnini Kaunon. Samaan aikaan ostamani Lempi elää yhä. Monnit ovat kyllä persoonia.

[NesteHukka]

Partamonnit ovat akvaarioissa olleet pitkään ristisiittoisia ja degeneroituneet. Jotkut yksilöt porskuttavat pitkälti toistakymmentä vuotta, niinkuin minun ihan ensimmäinen partamonnini. Se on nyt 12 vuotias, mutta kaikki sen tekemät poikaset, mitä meille jäi viisi, ovat kuolleet jo.

En usko että syy on mitenkään akvaarion hoidossa.

[en]

niin, meil on 18½v partis... aina odotan et jokos se kuolis, mut... ikävähän sitä sit tulee, kissa on saman ikäinen.