Puriko ripsari timanttikirjoa?

Monnit, nuoliaiset ja muut pohjalla elävät kalat.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
pinklab
Junior Member
Junior Member
Viestit: 51
Liittynyt: 23:18, 25.12.2002
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Vantaa

Puriko ripsari timanttikirjoa?

Viesti Kirjoittaja pinklab »

Kävipä erikoinen juttu eilen illalla; yksi timanttikirjoahvenista ui ihan normaalin näköisesti syömään. Kauhuksemme huomattiin, että sen selästä puuttui lähes sentin levyinen palanen! "Vammasta" vuosi verta ja se oli kalan molemmilla puolilla, selkäevän kohdalla. Kala oli todella pahassa kunnossa ja lopetimme sen heti kun saimme sen kiinni.

Nyt ihmetyttää, mitä sille tapahtui? Ahven oli kaikkein isoin ja parven johtaja ja ihan kunnossa muutamaa tuntia aikaisemmin. Haava näytti puremajäljeltä ja siitä tosiaan puuttui iso pala lihaa.

Ainoa otus, mikä näin ison haavan saisi aikaan tuossa altaassa, on sokkeloripsari. Miten se saisi kirjoahvenen niin pahasti hampaisiinsa? Pääasiassa ripsarit lymyilee omissa luolissaan, eikä ahvenet kyllä ikinä mene niihin. Ikävä juttu kumminki. :(


Virkkeet alkavat isolla alkukirjaimella.
monni720l
Junior Member
Junior Member
Viestit: 184
Liittynyt: 21:20, 07.09.2003
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja monni720l »

Minkälainen on altaasi koko kalasto? Akvan koko?

Kuulostaa kyllä hieman oudolta. Yleensä ripsarit keskenäänkin tapellessaan saavat aikaan vain valkoisia naarmuja toistensa kylkiin. Kaikkihan on tietenkin mahdollista, mutta kiinnostaisi kyllä tietää kaikki asukit...
arr
Member
Member
Viestit: 489
Liittynyt: 14:33, 19.01.2002
Akvaarioseurat: TAS
Paikkakunta: Tampere - TAS

Viesti Kirjoittaja arr »

Tämä tapaus näyttää kyllä aika ihmeelliseltä... Olen pitänyt omissa altaissani erikokoisia ja näköisiä ahvenia ja ripsuja yhdessä jo kohtuullisen pitkään oikein hyvällä menestyksellä. Ripsimonnit eivät ole jaksaneet osoittaa oikeastaan minkäänlaista mielenkiintoa ahvenia kohtaan, ja ahvenet ovat ennemin olleet napsimassa ripsuja kuin toisinpäin.

Kuten monni720l jo mainitsi, myös omat ripsuni ovat rankimmissakin tappeluissa aiheuttaneet toisilleen vain naamuja kylkiin ja reikiä eviin. Kuvailemasi tyyppinen käytös ei ole ollenkaan ominaista ripsimoneille ainakaan oman kokemukseni mukaan, ja tuntuu omituiselta, että sopuisa yhteiselo vaan eräänä kauniina päivänä päättyisi näin... Toisaalta ei sitä ikinä tiedä, mitä altaassa on tapahtunut. Jos kalojen välinen kokoero on ollut vaikka erityisen suuri ja ahven on tehnyt jotakin, mikä on oikein syvästi loukannut sokkeloripsua, kai tilanne voisi päätyä tähänkin lopputulokseen.

Edelleen minua kuitenkin mietityttää altaan muu kalasto. Mitä muita altaan asukkeja voisi mahdollisesti epäillä tapahtuneesta rikoksesta? 8-)
"It's an addiction and it can't be fixed"
pinklab
Junior Member
Junior Member
Viestit: 51
Liittynyt: 23:18, 25.12.2002
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja pinklab »

uhh tässäpä lisää infoa;

allas on 220 ja siellä asuu kaksi sokkeloripsaria, 4 timanttikirjoahventa, epälukuinen määrä (noin 20) kiilakylkiä ja kaksi partista... eli mikään noista muista ei kyllä tällaista puremaa saa aikaiseksi uskoisin.

meidänkin ripsarit on aikaisemmin olleet hyvin rauhallisia ja pysytelleet varsin omissa oloissaan. keskenään ne aina välillä nahistelee, mutta ei niille kyllä mitään havaittavia vammoja ole tullut. ja yleensä ne makoilee samassa pitkässä luolassa niin että toinen "vahtii" toista suuaukkoa ja toinen toista.

ahvenet puolestaan selvittelee välejään aika kiivaastikin välillä, mutta tämä nyt kuollut otus oli siis kaikkein isoin koiras. puremajälki oli myös niin iso, että en usko toisen ahvenen sitä tehneen. otin kalasta pari kuvaa ennenkuin se päätyi biojätteeseen, koitan heittää ne jossain välissä tänne; jospa joku siitä puremajäljestä keksisi jotain.

niin muuten tänään aamulla huomasimme että toinen ahven-pariskunta näyttäisi olevan kutupuuhissa; sitä kyllä tapahtuu aika tasaisen usein, joten tuskin sekään on tähän ollut syynä :?


.m
-Alix-
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 4264
Liittynyt: 09:49, 30.05.2002
Akvaarioseurat: HAF, HAS, SMAS, ja Ciklidistit
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja -Alix- »

Ripsimonneilla on todettu eräänlainen "puhdistamisvietti" ahvenia kohtaan. Muistaakseni Mika kertoi siitä joskus jotain pientä. Oma tummaripsarini oli kehittänyt edellisen omistajan hoiveissa rituaalin haibarbin kanssa: ripsari tökkäsi barbia kylkeen, joka puolestaan ui kehää rpisarin ympärillä (haibarbit tekevät tätä tervehdysrituaalia toisilleen). Nämä siis täydensivät toistensa luonnollisia tarpeita.

Tässä on syy jonka takia epäilen että ripsari olisi hyökännyt toisen kimppuun noin pahasti..
Koralli- ja kasvinisti. Minkäs sille voi.
arr
Member
Member
Viestit: 489
Liittynyt: 14:33, 19.01.2002
Akvaarioseurat: TAS
Paikkakunta: Tampere - TAS

Viesti Kirjoittaja arr »

Hmmm.. Eipä altaan muiden asukkien joukossa ole kovin vahvoja epäiltyjä. Ahventen luonteeseen kuuluu tunnetusti nahistelut ja vähän isommatkin rähinät, joissa suomut lentävät, evät repeilevät ja naamat menevät ruvelle. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt, että kirjoahvenet purisivat toisistaan irti kappaleita... Partikset voisivat myös kehittää itselleen ikävän tavan imeskellä toisten kalojen kylkiä. Meillä oli joskus sellainen levänuoliainen, joka todellakin jyysti kappaleita tetrojen kyljistä. Jotenkin vaan partisteoriakaan ei silti vaikuta oikein uskottavalta...

Ehkä syyllinen sitten tosiaan on sokkeloripsari, ja tapaus lukeutuu niihin satunnaisiin, ennalta arvaamattomiin, huono-onnisiin shit happens-tyyppisiin juttuihin. En olisi edelleenkään suuremmin huolissani ahventen pitämisestä ripsualtaassa, sillä sen kyllä huomaisi, jos kalat eivät tulisi toimeen keskenään ja olisivat jatkuvasti merkittävästi vaaraksi toisilleen. Oman kokemukseni mukaan pienet ahvenet menevät useinmiten oikein hyvin melkoisesti isompienkin rauhallisten ripsujen seuraassa. Kannattaa kuitenkin varmaan jonkin aikaa seurailla ahventen ja ripsarien käyttäytymistä erityisen tarkkaan, ettei ikävyyksiä pääse tapahtumaan.
"It's an addiction and it can't be fixed"
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Monnit ja nuoliaiset”