Viikko viikolta porukka tulee rohkeammaksi, tänään pällistelijöiden joukkoon liittyi jo leväkatkarapukin.

Letku (siis imevä) on pakko pitää koko ajan kädessä ja sormilla hätistellä populaatiota kauemmas imusta.
Pahimpia ovat perhoskirjoahvenet, jotka meinaavat väkisin tunkea itsensä letkuun.
Pikkuakvan taistouros sentään varoo lappoa (siellä on sorapohja), vaikka kädestä muuten syökin.

Vedenvaihdossa on pakko olla apulainen, en uskalla jättää letkua hetkeksikään imukupilla altaaseen kiinni.
Kivahan se on että on kesyjä kaloja, mutta verenpaine nousee vettä vaihdettaessa kun pari piikkisilmääkin surffailee letkun ympärillä.