Aina siloin tällöin aamuisin näkyy julmettu väristely ja jahtaaminen. Välillä käydään tihuvammassa pusikossa pyörähtelemässä. Vedenvaihto lienee laukaiseva tekijä useimmissa tapauksissa, luulisin.
Työnjako on suht selvä: puolet porukasta kutee ja toinen puoli seuraa alempana perässä syömässä kudun. Ja välillä vaihdetaan vuoroa.
Jos poikasia haluat kasvattaa, niin erillinen kudetusallas, jossa pohjalla jaavansammalta yms johon kutu voi laskeutua turvaan.
Eiköhän kirjoista löydy kudetusohjeita. Ja intiaaninsulat lienevät sieltä helpoimmasta päästä.
Älä hätäile.
-Linnunradan käsikirja liftareille-
(T-day may 25th)
Meillä on myös intiaanisulkia. Ne on todella hienoja kaloja... Onko mahdollista tietää intiaanin sukupuolta... Akvaariokauppias sanoi että naaras on isompi mutta meillä ne kaikki 3 on eri koikoisia ja eri aikuina syntyneitä.
Ovat eri mallisia. Koiraat kapeampia puikuloita, naarailla vähän pyöreämpi muoto (ovat "korkeampia" ja "vatsakkaampia"). Joistain nuorista kaloista eron näkee selvästi, joistain on vaikeampi päätellä sitä. Mulla meni tosi pitkään, ennen kuin olin varma siitä, onko meillä 6 koirasta ja 4 naarasta vai 7 koirasta ja 3 naarasta.
"Kun kirsikkabarbit on petoja niin kuin tiikerit, niin siksi on hyvä että niillä on viidakko." (Oona 6 v)