Tästä asiasta on keskusteltu täällä moneenkin otteeseen. Parempia ohjeita löytyy varmasti hakutoiminnon avulla.
Tässä kuitenkin perusohjeet:
0) Mittaa altaasi vesiarvot. Oleellisia ovat happamuus (pH), kokonaiskovuus (GH) ja karbonaattikovuus (KH) [ja sähkönjohtavuus].
0a) Vesiarvoista saa tarkkaa tietoa vesilaitokselta. Sähkönjohtavuus mitataan mittarilla, joka maksaa halvimmillaan suunnilleen 30-50 euroa. Kannattaa kysellä ostetaan-palstalta.
1) Tietoa Malawi-järven vesiarvoista löytyy esimerkiksi
klikkaamalla tästä. Oikeat vesiarvot ovat:
GH=4,4 KH=6,6 Sähkönjohtokyky=241 mikroS/cm, pH=8,42.
Mahdollisimman lähelle näitä siis pitäsi pyrkiä. Tässä voi olla joko hyvin pedanttinen tai sitten tehdä vähän sinne päin. Siitä, kuinka paljon poikkeamat "oikeista" vesiarvoista kaloja haittaavat on liikkeellä monenlaista tietoa. Varmaa kuitenkin on, että vaikka vesiarvot noista jonkin verran heittäisivätkin, kalat eivät siihen kuole. Suuretkaan poikkeamat ihannearvoista eivät tapa kaloja heti.
2) Kalojen kannalta oleellisimmat arvot ovat pH ja sähkönjohtavuus, jotka ovat kraanavedessä yleensä liian alhaalla. Kaikki veteen liuenneet suolat nostavat sähkönjohtavuutta. PH nousee helpoimmin nostamalla karbonaattikovuutta.
2a) Nykyään vesiarvojen muuttamiseen ei käytetä korallimurskeen ja näkinkuorirouheen tapaisia pohjamateriaaleja. Oikea tapa on lisätä sopiva määrä erilaisia suoloja vaihdettavaan veteen.
2b) Suolat liuotetaan ensin pieneen määrään haaleaa vettä ja lisätään akvaarioon vaihdettavan veden mukana.
3) Karbonaattikovuutta (ja pH-arvoa) nostavat esimerkiksi natriumvetykarbonaatti eli natriumbikarbonaatti eli ruokasooda ja natriumkarbonaatti eli sooda. Näistä ruokasooda on ehdottamasti kätevämpi, koska se helpommin käsiteltävää.
3a) Jos haluaa olla tarkempi, osa natriumvetykarbonaatista kannattaa korvata kaliumvetykarbonaatilla, koska itse järvessä on enemmän kaliumia kuin suomalaisessa vesijohtovedessä yleensä on. Kaliumvetykarbonaattia saa esimerkiksi TAS:n nettikaupasta. Sopiva suhde pitää laskea vesijohtoveden arvojen perusteella. Jos ei halua paneutua tähän asiaan, voi käyttää jotakin karkeaa suhdetta, esim. 1/3 kaliumvetykarbonaattia + 2/3 natriumvetykarbonaattia.
3b) Kalium on tärkeä kasviravinne, joten kasvit saattavat kasvaa paremmin, jos akvaarioon lisätään kaliumia.
4) Kokonaiskovuus (GH) mittaa veteen liuenneiden kalsiumin ja magnesiumin määrää. Periaatteessa siis mikä tahansa veteen liukeneva kalsium- tai magnesiumsuola nostaa koknaiskovuutta. Tavallisimmin sitä nostetaan askartelukipsin, magnesiumkloridin tai magnesiumsulftaatin avulla.
4a) Usein Malawi-akvaariossa ei ole tarpeen nostaa kokonaiskovuutta, ainakaan paljon.
4b) Malawi- ja Tanganjika-järvissä on enemmän magnesiumia kuin yleensä suomalaisessa vesijohtovedessä. Siksi on suositeltavaa nostaa GH-arvoa nimenomaan lisäämällä veteen jotakin magnesium-suolaa.
5) Lisättävien suolojen määrän selvittämiseen on olemassa monia tapoja, joista jotkut ovat helppoja, toiset hankalia. Keskeistä on kuitenkin käyttää jotakin mittaa (vaakaa, mittaa, tms) ja kirjoittaa ylös vedenvaihdossa lisätty määrä. Seuraavassa vedenvaihdossa lisätään sama määrä suoloja ja mittaillaan samalla vesiarvojen kehitystä.
5a) Helpoin tapa selvittää sopiva määrä on lisätä (tasa-) mittalusikallisia suolaa veteen ja mitata vesiarvojen kehitystä (esim. tippatestillä), kunnes oikea KH tai GH-arvo on saavutettu.
5b) Toinen tapa on laskea tarpeellinen määrä suoloja esimerkiksi malawivesilaskurin avulla ja punnita oikea annos vaa'an avulla.
5c) Jos käytössä on elektroninen pH ja sähkönjohtavuusmittari (melko kallis laite), voi myös lisätä veteen karbonaatteja kunnes pH-arvo asettuu kohdalleen ja asettaa lopuksi sähkönjohtavuuden oikealle tasolle esimerkiksi magnesiumkloridin avulla.