Siinä sitten allasta tyhjentämään, mutta ensin haettiin ne kuljetuslaatikot....jotka olivat puruna lattialla, hiiret tai rotat (en sulje 5v. poikaammekaan kuvioista) olivat toteuttaneet itseään. Ainoastaan yksi laatikoista oli ehjä ja siihen menisi ehkä kaksi isointa kiekkoa. No, ämpäreitä oli onneksi tullut ostettua 10 kpl edellisenä päivänä, joten naama vääränä sitten tyydyin niihin. Tämä luonnollisesti tarkoitti sitä, että hiekka oli kannettava pihalle ja uusi hiekka piti hakea vielä samana päivänä liikkeestä.
Kun kalat oli saatu ämpäreihin, aloin hoputtaa miehiä siirtämään akvaarion. Kävi ilmi että kun ensimmäinen kuorma saataisiin vietyä talolle, pitäisi lähteä viemään tavaraa varastolle, joka menisi parin tunnin sisällä kiinni. Varastokeikan jälkeen vasta saataisiin allas kyytiin...Miehet eivät olleet itsekään muistaneet että tällainen keikka on tiedossa ja pyytelivät anteeksi. Lopulta kun kaikki oli saatu uuteen paikkaan, allas oli kauniisti paikoillaan ja suodattimet viritetty paikoilleen, kello oli 20.00 illalla. Huoli kalojen voinnista oli murskaava ja käydessäni katsomassa niiden kuntoa, huoli vain lisääntyi. Kiekoista miltei kaikki lepäilivät kyljellään ja vesi oli jostain syystä mennyt harmahtavaksi, lisäksi ämpärit oli laskettu paikkaan jossa veden lämpötila oli laskenut melko viileäksi. Viimeinen isku oli ettei vettä saanutkaan, koska mieheni oli unohtanut vedenvaihtoletkun toiseen päähän eli vanhalle talollemme.
Hysteriasta toivuttuani komensin mieheni ja veljeni kantamaan käsipelin vettä altaaseen. Sain suodattimet päälle ja uudet hiekat ja uudet vedet....ajattelin apeana että so what, kuolee ne kumminkin, kaikki meni niin päin per..ttä kuin voi. Ainoa plussa oli että suodattimet oli olleet poissa toiminnasta vain vajaan tunnin, joten niiden bakut olisivat kunnossa, muuten näytti huonolta.
Olin jo niin varma että kalat kuolevat, että kotiutus ei ollut kovin mallikelpoista; hulautin kalat altaaseen vain parin minuutin uuteen veteen totuttelun jälkeen. Sinne vaan molskis. Viimeisiä kahta isoa kiekkoa tarkkailin hetken ja ihmettelin mitä ne oikein touhuavat? Kun olin nekin hulauttanut altaaseen, huomasin että katos perhana ovat kuteneet, pohja oli mätimunia täynnä! Ihmekös väsyttää...
Aamulla menin varovaisesti altaan viereen ja katselin ekana pinnan läpi josko siellä on kuolleita kaloja....Ensin sivulasista löytyi monnisten mätimunia, joita pari kolme nuorinta kiekkoa inspinä lounasteli ja sitten huomasin kun toinen kiekkopari viritteli mätimunia suodattimen kylkeen. Taisi kuolema käydä niin lähellä, että kaloille tuli mieleen lisääntyminen ennen kuin suku loppuu.
Kaiken kaikkiaan en suosittele. Vatsa on vieläkin kuralla ja koko yön näin kiekkokuolema-unia. En ymmärrä miten kiekkoihmiset ovat kautta aikojen muuttaneet ilman vatsahaavoja...
