Ei ole periytyvää täälläkään. Vanhempani eivät ole akvaarioita harrastaneet ikinä, eivätkä muutkaan lähisukulaiset tietääkseni.
Mulla oikeastaan alkoi koko akvaharrastus aika hupaisalla tavalla (ainakin jälkikäteen ajatellen). Jouduin luopumaan 1996 keväällä kissastani allergian vuoksi ja no, se oli kova paikka, kissafani kun olen. Olin tuolloin lievästi sanoen aika kypsynyt tilanteeseen, ja päätin, että ei mitään lemmikkejä ikinä, kun ei kissaa / kissoja voi pitää. Muut ei kiinnosta pätkän vertaa, jne.
Taisi olla joskus 1996 syksyllä, kun isosisko ehdotti akvaarioita mulle (hän ei niistä tiennyt käytännössä mitään, eikä edelleenkään tiedä, heh) ja minä suhtauduin suorastaan vihamielisesti ajatukseen. Akvaariot eivät olleet koskaan kiinnostaneet. Muistaakseni totesin vieläpä jotain, että typerämpää harrastusta ei voi ollakaan; pitää nyt jotain <piip> kaloja astiassa, maksaa vieläpä jotain kaloista ja lotrata veden kanssa, että ei voisi vähempää kiinnostaa moinen höpöhomma. ... niinpä niin
Tuosta kului vain noin vuosi, paras kaverini sai jostain inspiraation aloittaa akvaarioharrastus (eka altaansa oli 60 litraa muistaakseni). Kun sitten sen altaan näin, niin kaikki vihamielisyys akvaarioharrastusta kohtaan pyyhkiytyi pois kuin huomaamatta

Kas kummaa, kesä 1997 meni mm. siihen, että kirjastosta lainasin kaikki mahdolliset akvakirjat ja luin ne useampaan kertaan läpi. Ja ... keräsi kiviä lähivesien rannoilta, ja akvaariosilikoonilla niitä liimaili yhteen, ja ja ... sitten hommasinkin ekan altaani elokuussa, 100-litraisen. Ja loppu on historiaa
EDIT: Niin, ja isoveljeni nähtyään tuon 90-luvun 100-litraiseni, innostui myös akvaarioista ja muutaman kuukauden kuluttua hommasi ensin 100-litraisen, sitten 200-litraisen ja taisipa 60-litraisenkin hommata. Tällä hetkellä hällä ei tosin taida olla kuin yksi 100-litrainen toiminnassa tilanpuutteen vuoksi.