Mitenkähän viihtyvät keskenään?
Tarkoitus olisi hankkia toinen ruostepleko ja myöhemmin laittaa ne samaan altaaseen.
Ruosteplekoni on ollut kiekko altaassa ja ongelmia ei ole ollut löytyykö muunlaisia kokemuksia?
Tunnistaminen ei taida tuottaa vaikeuksia.
T Markku
Ruostepleko
Valvoja: Moderaattorit
quote:
Mitenkähän viihtyvät keskenään?
Tarkoitus olisi hankkia toinen ruostepleko ja myöhemmin laittaa ne samaan altaaseen.
Ruosteplekoni on ollut kiekko altaassa ja ongelmia ei ole ollut löytyykö muunlaisia kokemuksia?
Tunnistaminen ei taida tuottaa vaikeuksia.
Ruosteplekoa on väärin perustein pidetty Hypostomus-lajina Ripsi- ja imumonnit-kirjassa. Todellisuudessa se kuuluu sukuun Cochliodon. Eri Cochliodon-lajien eli pisteplekojen erottaminen ei ole ollenkaan ongelmatonta. Niinpä meillekin on tuotu useita toisiaan muistuttavia "ruosteplekoja". Toisilla on hieman pisteitä, toislla taas vaaleat alueet ovat laajemmat. En pysty sanomaan, kuuluvatko kaikki samaan lajiin vai ovatko lähekkäisten lajien yksilöitä. Jos todella haluat saada saman lajin toisen yksilön, ole tarkkana.
Minulla ei muistaakseni ole koskaan ollut kahta ruosteplekoa samassa akvaariossa. Läheiset Hypostomus-lajit voivat olla hieman äkäisiä toisilleen. Toisaalta minulla on ollut pitkään erään toisen Cochliodon-lajin yksilö ja se on ollut kiltteyden perikuva. Varmuuden vuoksi pitäisin kahta yksilöä kohtuullisen suuressa altaassa (yli 250 litraa).
Ruostepleko kumppaneineen kuuluvat pahimpiin kasvintuohoajiin plekojen keskuudessa. Niillä on kourumaiset hampaat Panaque-lajien tapaan. Luultavasti ne tarvitsevat myös puuta järsiäkseen. Puun ohella ne silppuavat isolehtisiä kasveja. Ruostepleko on tehnyt yhdessä yössä selvää jälkeä isonkin akvaarion miekkalehdistä jne.
Mitenkähän viihtyvät keskenään?
Tarkoitus olisi hankkia toinen ruostepleko ja myöhemmin laittaa ne samaan altaaseen.
Ruosteplekoni on ollut kiekko altaassa ja ongelmia ei ole ollut löytyykö muunlaisia kokemuksia?
Tunnistaminen ei taida tuottaa vaikeuksia.
Ruosteplekoa on väärin perustein pidetty Hypostomus-lajina Ripsi- ja imumonnit-kirjassa. Todellisuudessa se kuuluu sukuun Cochliodon. Eri Cochliodon-lajien eli pisteplekojen erottaminen ei ole ollenkaan ongelmatonta. Niinpä meillekin on tuotu useita toisiaan muistuttavia "ruosteplekoja". Toisilla on hieman pisteitä, toislla taas vaaleat alueet ovat laajemmat. En pysty sanomaan, kuuluvatko kaikki samaan lajiin vai ovatko lähekkäisten lajien yksilöitä. Jos todella haluat saada saman lajin toisen yksilön, ole tarkkana.
Minulla ei muistaakseni ole koskaan ollut kahta ruosteplekoa samassa akvaariossa. Läheiset Hypostomus-lajit voivat olla hieman äkäisiä toisilleen. Toisaalta minulla on ollut pitkään erään toisen Cochliodon-lajin yksilö ja se on ollut kiltteyden perikuva. Varmuuden vuoksi pitäisin kahta yksilöä kohtuullisen suuressa altaassa (yli 250 litraa).
Ruostepleko kumppaneineen kuuluvat pahimpiin kasvintuohoajiin plekojen keskuudessa. Niillä on kourumaiset hampaat Panaque-lajien tapaan. Luultavasti ne tarvitsevat myös puuta järsiäkseen. Puun ohella ne silppuavat isolehtisiä kasveja. Ruostepleko on tehnyt yhdessä yössä selvää jälkeä isonkin akvaarion miekkalehdistä jne.
quote:
Ruostepleko kumppaneineen kuuluvat pahimpiin kasvintuohoajiin plekojen keskuudessa. Niillä on kourumaiset hampaat Panaque-lajien tapaan. Luultavasti ne tarvitsevat myös puuta järsiäkseen. Puun ohella ne silppuavat isolehtisiä kasveja. Ruostepleko on tehnyt yhdessä yössä selvää jälkeä isonkin akvaarion miekkalehdistä jne.
Mulla ruostepleko ei syönyt ensimmäisen vuoden aikana yhtään kasvia, tahika koskenutkaan yhteenkään miekkakasvin lehteen. Vuoden hiljaiselon jälkeen toin uusia miekkakasveja (=ílmakasvatettuja) ja kylläpä maistui, ja sen jälkeen maistui vähän muutkin miekkakasvit. Alta viikossa koko allas oli yhtä kasvinraatoa.
Kala sai uuden onnellisen omistajan. Myöhemmin huomasin että altaaseeni oli tullut kotiloita ja aloinkin epäilemään että oliko se lopulta sittenkään ruostepleko joka niitä kasveja oli järsinyt. Pienellä katumapäällä soitin kaverile joka multa ruosteplekon oli ottanut vastaan. Oli kuulemma miekkakasvit saanut kunnolla kyytiä jo ekana yönä.
En todellakaan tiedä miksi se yhtäkkiä alkoi niitä kasveja syömään vaikka aikaisemmin ei ollut kelvannut.
Ruostepleko kumppaneineen kuuluvat pahimpiin kasvintuohoajiin plekojen keskuudessa. Niillä on kourumaiset hampaat Panaque-lajien tapaan. Luultavasti ne tarvitsevat myös puuta järsiäkseen. Puun ohella ne silppuavat isolehtisiä kasveja. Ruostepleko on tehnyt yhdessä yössä selvää jälkeä isonkin akvaarion miekkalehdistä jne.
Mulla ruostepleko ei syönyt ensimmäisen vuoden aikana yhtään kasvia, tahika koskenutkaan yhteenkään miekkakasvin lehteen. Vuoden hiljaiselon jälkeen toin uusia miekkakasveja (=ílmakasvatettuja) ja kylläpä maistui, ja sen jälkeen maistui vähän muutkin miekkakasvit. Alta viikossa koko allas oli yhtä kasvinraatoa.
Kala sai uuden onnellisen omistajan. Myöhemmin huomasin että altaaseeni oli tullut kotiloita ja aloinkin epäilemään että oliko se lopulta sittenkään ruostepleko joka niitä kasveja oli järsinyt. Pienellä katumapäällä soitin kaverile joka multa ruosteplekon oli ottanut vastaan. Oli kuulemma miekkakasvit saanut kunnolla kyytiä jo ekana yönä.
En todellakaan tiedä miksi se yhtäkkiä alkoi niitä kasveja syömään vaikka aikaisemmin ei ollut kelvannut.
quote:
Ruosteplekoa on väärin perustein pidetty Hypostomus-lajina Ripsi- ja imumonnit-kirjassa. Todellisuudessa se kuuluu sukuun Cochliodon. Eri Cochliodon-lajien eli pisteplekojen erottaminen ei ole ollenkaan ongelmatonta. Niinpä meillekin on tuotu useita toisiaan muistuttavia "ruosteplekoja". Toisilla on hieman pisteitä, toislla taas vaaleat alueet ovat laajemmat. En pysty sanomaan, kuuluvatko kaikki samaan lajiin vai ovatko lähekkäisten lajien yksilöitä. Jos todella haluat saada saman lajin toisen yksilön, ole tarkkana.
Minulla ei muistaakseni ole koskaan ollut kahta ruosteplekoa samassa akvaariossa. Läheiset Hypostomus-lajit voivat olla hieman äkäisiä toisilleen. Toisaalta minulla on ollut pitkään erään toisen Cochliodon-lajin yksilö ja se on ollut kiltteyden perikuva. Varmuuden vuoksi pitäisin kahta yksilöä kohtuullisen suuressa altaassa (yli 250 litraa).
Ruostepleko kumppaneineen kuuluvat pahimpiin kasvintuohoajiin plekojen keskuudessa. Niillä on kourumaiset hampaat Panaque-lajien tapaan. Luultavasti ne tarvitsevat myös puuta järsiäkseen. Puun ohella ne silppuavat isolehtisiä kasveja. Ruostepleko on tehnyt yhdessä yössä selvää jälkeä isonkin akvaarion miekkalehdistä jne.
Kuvittelin jo että ruostepleko on helposti tunnistettava.
Ruosteplekoni ei ole syönyt kasveja se oli reilun vuoden altaassa jossa oli miekkakasveja, muuten se on kuin kirjasi sivulta
T Markku
Edit: Lainaus korjattu. Pehis
Ruosteplekoa on väärin perustein pidetty Hypostomus-lajina Ripsi- ja imumonnit-kirjassa. Todellisuudessa se kuuluu sukuun Cochliodon. Eri Cochliodon-lajien eli pisteplekojen erottaminen ei ole ollenkaan ongelmatonta. Niinpä meillekin on tuotu useita toisiaan muistuttavia "ruosteplekoja". Toisilla on hieman pisteitä, toislla taas vaaleat alueet ovat laajemmat. En pysty sanomaan, kuuluvatko kaikki samaan lajiin vai ovatko lähekkäisten lajien yksilöitä. Jos todella haluat saada saman lajin toisen yksilön, ole tarkkana.
Minulla ei muistaakseni ole koskaan ollut kahta ruosteplekoa samassa akvaariossa. Läheiset Hypostomus-lajit voivat olla hieman äkäisiä toisilleen. Toisaalta minulla on ollut pitkään erään toisen Cochliodon-lajin yksilö ja se on ollut kiltteyden perikuva. Varmuuden vuoksi pitäisin kahta yksilöä kohtuullisen suuressa altaassa (yli 250 litraa).
Ruostepleko kumppaneineen kuuluvat pahimpiin kasvintuohoajiin plekojen keskuudessa. Niillä on kourumaiset hampaat Panaque-lajien tapaan. Luultavasti ne tarvitsevat myös puuta järsiäkseen. Puun ohella ne silppuavat isolehtisiä kasveja. Ruostepleko on tehnyt yhdessä yössä selvää jälkeä isonkin akvaarion miekkalehdistä jne.
Kuvittelin jo että ruostepleko on helposti tunnistettava.
Ruosteplekoni ei ole syönyt kasveja se oli reilun vuoden altaassa jossa oli miekkakasveja, muuten se on kuin kirjasi sivulta
T Markku
Edit: Lainaus korjattu. Pehis
quote:
Mulla ruostepleko ei syönyt ensimmäisen vuoden aikana yhtään kasvia, tahika koskenutkaan yhteenkään miekkakasvin lehteen. Vuoden hiljaiselon jälkeen toin uusia miekkakasveja (=ílmakasvatettuja) ja kylläpä maistui, ja sen jälkeen maistui vähän muutkin miekkakasvit. Alta viikossa koko allas oli yhtä kasvinraatoa.
Olen muuten havainnut saman. Nimenomaan ilmakasvatetut miekkakasvit ovat plekojen erityistä herkkua. Muutenkin se on ilmeisen hyvälle maistuva kasvi. Kun en viitsi pitää akvaarioissani niin kovaa valaistusta kuin miekat vaativat, olen lopettanut koko suvun pitämisen akvaarioissani.
Mulla ruostepleko ei syönyt ensimmäisen vuoden aikana yhtään kasvia, tahika koskenutkaan yhteenkään miekkakasvin lehteen. Vuoden hiljaiselon jälkeen toin uusia miekkakasveja (=ílmakasvatettuja) ja kylläpä maistui, ja sen jälkeen maistui vähän muutkin miekkakasvit. Alta viikossa koko allas oli yhtä kasvinraatoa.
Olen muuten havainnut saman. Nimenomaan ilmakasvatetut miekkakasvit ovat plekojen erityistä herkkua. Muutenkin se on ilmeisen hyvälle maistuva kasvi. Kun en viitsi pitää akvaarioissani niin kovaa valaistusta kuin miekat vaativat, olen lopettanut koko suvun pitämisen akvaarioissani.
quote:
Kuvittelin jo että ruostepleko on helposti tunnistettava.
Minäkin olen aina välillä luullut tietäväni jotakin plekoista. Sitten postilaatikkoon tulee uusia saksalainen akvaariolehti ja putoan taas maanpinnalle.
"Mutta kohta on kaikki selvää", sillä lähikuukausina ilmestyy Merguksen kustantamana imumonniatlas. Tekijöinä Hans-Georg Evers ja Ingo Seidel. Sivuja tuhatkunta ja kuvia tuplaten se määrä. Kirja on aluksi (vähintään viisi vuotta ,luulen) saksankielinen, mutta so what. Kyllä tieteellisistä nimistä ja L-numeroista saa selvän ja saksaakin voi tarpeen vaatiessa kääntää sanakirjan avulla.
Kuvittelin jo että ruostepleko on helposti tunnistettava.
Minäkin olen aina välillä luullut tietäväni jotakin plekoista. Sitten postilaatikkoon tulee uusia saksalainen akvaariolehti ja putoan taas maanpinnalle.
"Mutta kohta on kaikki selvää", sillä lähikuukausina ilmestyy Merguksen kustantamana imumonniatlas. Tekijöinä Hans-Georg Evers ja Ingo Seidel. Sivuja tuhatkunta ja kuvia tuplaten se määrä. Kirja on aluksi (vähintään viisi vuotta ,luulen) saksankielinen, mutta so what. Kyllä tieteellisistä nimistä ja L-numeroista saa selvän ja saksaakin voi tarpeen vaatiessa kääntää sanakirjan avulla.
quote:
OOOOHHHH!!! Pakko kyllä ostaa se Atlas sitten kun se saapuu ulottuvillemme. Siinä varmaan on oikeat nimet ja L-numerot jne...
Tuollaista opusta olenkin ootellut kuin kuuta nousevaa. Harmi että piti aikoinaan keskeyttää saksan opinnot ja valita matemaattista soopaa tilalle
Ilmeisesti TOISTAISEKSI oikeat nimet ja L-numerot, tosin eihän ne elukat miksikään muutu vaikka nimet välillä vaihteleekin.
juupas eipäs ...Rakkaalla lapsella on monta nimeä
OOOOHHHH!!! Pakko kyllä ostaa se Atlas sitten kun se saapuu ulottuvillemme. Siinä varmaan on oikeat nimet ja L-numerot jne...
Tuollaista opusta olenkin ootellut kuin kuuta nousevaa. Harmi että piti aikoinaan keskeyttää saksan opinnot ja valita matemaattista soopaa tilalle
Ilmeisesti TOISTAISEKSI oikeat nimet ja L-numerot, tosin eihän ne elukat miksikään muutu vaikka nimet välillä vaihteleekin.
juupas eipäs ...Rakkaalla lapsella on monta nimeä
quote:
Ilmeisesti TOISTAISEKSI oikeat nimet ja L-numerot, tosin eihän ne elukat miksikään muutu vaikka nimet välillä vaihteleekin.
juupas eipäs ...Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Teen jyrkän eron väärin määrittämisen ja tieteellisten nimien muuttumisen välillä.
Tuleva imumonniatlas tulee olemaan niin hyvä kuin ylipäätään on mahdollista imumonnien määrittämisen suhteen. Samaa ei voi sanoa juuri mistään nykyisestä käsikirjasta. Surkein esimerkki on Aqualogin L-numeroluettelo, josta löytyy useita kymmeniä virhemäärityksiä ja sen ohella myös kymmeniä virheellisiä vanhoja nimiä.
Jotta jotakin kalaa voisi hoitaa oikein, se täytyy tuntea. Jos kala on täsmällisesti määritettävissä, tiedetään yleensä esim. minkä kokoiseksi se kasvaa. Jos sinulle myydään jokin kala jollakin L numerolla, etsit tietysti tietoja kalasta juuri tuon numeron perusteella. Saamistasi tiedoista on mahdottoman vähän apua, jos kalasi on todellisuudessa numeroltaan aivan toinen.
Kokonaan toinen asia on tieteellisten nimien muuttuminen. Olen käsitellyt asiaa tarkemmin kotisivullani osassa monnien nimet/tieteelliset nimet enkä toista sitä tässä. Monesti vanhakin nimi kertoo tai ainakin vihjaa meille mistä lajista on kyse. Vaikka joku käyttää esim. nimeä Panaque suttoni, olemme melko varmoja mitä lajia hän tarkoittaa, vaikka lajin nimi onkin lyhyen ajan sisällä muuttunut suttonorumin kautta cochliodoniksi. On tietysti väärin käyttää nimeä suttoni/suttonorum sinisilmäplekosta, koska nimi todellisuudessa kuuluu toiselle lajille.
Sukunimien muuttuminen on aika helppo homma, koska tällöin oikeaan johtava lajinimi säilyy ennallaan. Squaliforma emarginatasta on helppo päätellä, että tarkoitetaan vanhaa Hypostomus emarginatusta.
Eli rakkaalla lapsellakin on vain yksi oikea nimi. Se mikä on kasteessa yms. tavalla annettu.
Ilmeisesti TOISTAISEKSI oikeat nimet ja L-numerot, tosin eihän ne elukat miksikään muutu vaikka nimet välillä vaihteleekin.
juupas eipäs ...Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Teen jyrkän eron väärin määrittämisen ja tieteellisten nimien muuttumisen välillä.
Tuleva imumonniatlas tulee olemaan niin hyvä kuin ylipäätään on mahdollista imumonnien määrittämisen suhteen. Samaa ei voi sanoa juuri mistään nykyisestä käsikirjasta. Surkein esimerkki on Aqualogin L-numeroluettelo, josta löytyy useita kymmeniä virhemäärityksiä ja sen ohella myös kymmeniä virheellisiä vanhoja nimiä.
Jotta jotakin kalaa voisi hoitaa oikein, se täytyy tuntea. Jos kala on täsmällisesti määritettävissä, tiedetään yleensä esim. minkä kokoiseksi se kasvaa. Jos sinulle myydään jokin kala jollakin L numerolla, etsit tietysti tietoja kalasta juuri tuon numeron perusteella. Saamistasi tiedoista on mahdottoman vähän apua, jos kalasi on todellisuudessa numeroltaan aivan toinen.
Kokonaan toinen asia on tieteellisten nimien muuttuminen. Olen käsitellyt asiaa tarkemmin kotisivullani osassa monnien nimet/tieteelliset nimet enkä toista sitä tässä. Monesti vanhakin nimi kertoo tai ainakin vihjaa meille mistä lajista on kyse. Vaikka joku käyttää esim. nimeä Panaque suttoni, olemme melko varmoja mitä lajia hän tarkoittaa, vaikka lajin nimi onkin lyhyen ajan sisällä muuttunut suttonorumin kautta cochliodoniksi. On tietysti väärin käyttää nimeä suttoni/suttonorum sinisilmäplekosta, koska nimi todellisuudessa kuuluu toiselle lajille.
Sukunimien muuttuminen on aika helppo homma, koska tällöin oikeaan johtava lajinimi säilyy ennallaan. Squaliforma emarginatasta on helppo päätellä, että tarkoitetaan vanhaa Hypostomus emarginatusta.
Eli rakkaalla lapsellakin on vain yksi oikea nimi. Se mikä on kasteessa yms. tavalla annettu.
quote:
+L numero Hyvin usein imumonneista vaan käsitellään enemmän L-numeroita kuin tieteellisiä nimiä. Esimerkiksi kaupan piirissä hyvin usein tankin kyljessä lukee vain L numero ja hinta.
Kaikkia L-numerokaloja ei ole suinkaan pystytty määrittämään edes suvulleen. Joukossa on kymmenittäin vielä tieteellisesti kuvaamattomia lajeja. Niistä oikea tapa on käyttää vain L-numeroa. Jos taas esimerkiksi suku tunnetaan, se olisi syytä mainita: esim. L-18 Baryancistrus sp., kultajuovapleko olisi oikea esittämistapa.
L-numerotkin on "virallisesti" annettu juuri tietylle kalalle DATZissa eli tiettyä numeroa vastaa tietty lehdessä kuvattu kala. Ongelmana vain on, että kyseiset kalat ovat usein nuoria ja vanhat yksilöt voivat näyttää toisenlaisilta.
+L numero Hyvin usein imumonneista vaan käsitellään enemmän L-numeroita kuin tieteellisiä nimiä. Esimerkiksi kaupan piirissä hyvin usein tankin kyljessä lukee vain L numero ja hinta.
Kaikkia L-numerokaloja ei ole suinkaan pystytty määrittämään edes suvulleen. Joukossa on kymmenittäin vielä tieteellisesti kuvaamattomia lajeja. Niistä oikea tapa on käyttää vain L-numeroa. Jos taas esimerkiksi suku tunnetaan, se olisi syytä mainita: esim. L-18 Baryancistrus sp., kultajuovapleko olisi oikea esittämistapa.
L-numerotkin on "virallisesti" annettu juuri tietylle kalalle DATZissa eli tiettyä numeroa vastaa tietty lehdessä kuvattu kala. Ongelmana vain on, että kyseiset kalat ovat usein nuoria ja vanhat yksilöt voivat näyttää toisenlaisilta.