Tuo perustuu siis luuloon.
Tosiasiassa hydrostaattinen paine on tietyssä syvyydessä kaikkialla sama. Koska vesi on kokoonpuristumatonta, on imu tasaista kaikkialla maton pinnassa. Virtausnopeus toki on suurinta imuaukon läheisyydessä. Maton läpäisevyyteen ei tuolla paikallisella virtauksella ole merkitystä.
Eikä tämäkään ole juupas/eipäs, vaan eimerkiksi savella tms. lietteellä todennettavissa.
Laimeaa savilietettä ruiskuun, ja sitä voi päästellä eri kohdiss lähelle maton pintaa imupuolella. Liete imeytyy mattoon jokseenkin samalla nopeudella kaikkialla. Sopii siis kokeilla
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Tuollaiset letkuviritykset voi tuolla kokeella todeta tarpeettomiksi.
Toinen esimerkki:
1) järvi josta lähtee joki. Virtaus on suurinta joen niskassa eli lähellä imuaukkoa.
2) järven toisessa reunassa on huokoinen pato. Sen läpi menee vettä samanverran kuin järveen tulee. Padon takana alkaa joki. Pato kuitenkin vuotaa kaikkialla samalla tavoin. Veden korkeus on lähes sama padon kummallakin puolella.Pato on tuo matto.