Aqua-webissä käytiin alkuaikoina keskustelua helmipartamonnista. Yritin aikoja sitten vastatakin tuohon keskusteluun, mutta vastaukseni hävisi johonkin bittiavaruuteen. Jäljempänä uudelleen muutamia kommentteja helmipartamonneista.
Mustat, valkotäpläiset partamonnit ei ole mikään yhtenäinen selvä ryhmä partiksia. Itse asiassa L-numeroluettelossa taitaa olla liki 20 erilaista helmipartista. Suomeenkin on tuotu vuosien varrella vähintään viittä, mahdollisesti jopa kymmentä eri lajia. Viimeksi niitä on ollut saatava tukuissa viime keväänä. Juuri nyt ei taida olla ollenkaan. Ihmettelen miksi niitä ei tuoda useammin, koska niillä olisi kova kysyntä.
Helmipartamonniksi kutsutaan lajia, jolla on vielä vanhanakin leveähköt valkoiset reunat sekä selkä-, että pyrstöevässäkin. Kuten edellä kerroin näitäkin on monia erinäköisiä ja varmuudella eri lajejakin. Saksassa perushelmipartamonnista on käytetty nimeä Ancistrus hoplogenys. Siihen kuinka oikein nimi on, en osaa vastata. Vain Sonia Muller tietäisi vastauksen, mutta hän ei vielä ole kertonut kenellekään.
Suomessa on ollut varsin yleinen toinen helmipartamonnia muistuttava syvänmusta laji, jolta valkoiset eväreunukset häviävät iän myötä. Niitä on tullut meille alunperin Venäjältä ja niitä on viljelty paljon myös Suomessa. Tämän monnin nimi on tähtipartamonni. Tieteellisestä nimestä on viisainta olla esittämättä edes arvailua. Tämä partis voi myös venäläiset tietäen olla alunperin risteymä.
Eli kun te näette liikkeessä helmipartamonneja etc. ja aikomuksenanne on yrittää viljellä niitä, ostakaa niitä heti useita yksilöitä. Voi olla mahdottoman vaikeaa saada samaa lajia myöhemmin uudelleen. Älkää myöskään sekoittako eri paikoista peräisin olevia helmipartiksia. Uskoisin eri lajien nimittäin risteytyvän aika helposti. Lopputuloksena on vain samanlainen sotku kuin nykyisen maatiaispartamonnin suhteen, josta kukaan ei ota selvää, mitä lajia tai lajeja se on.
Helmipartamonnista
Valvoja: Moderaattorit
-
Sam Salonen
- Imperaattori
- Viestit: 2536
- Liittynyt: 05:37, 17.06.2001
- Akvaarioseurat: HAF, HAS, TAS, TAY
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
quote:
Aqua-webissä käytiin alkuaikoina keskustelua helmipartamonnista. Yritin aikoja sitten vastatakin tuohon keskusteluun, mutta vastaukseni hävisi johonkin bittiavaruuteen.
Tässä se alkuperäinen keskustelu helmipartamonnista:
http://www.aqua-web.org/forum/topic.asp?TOPIC_ID=68
- Varaudu tulooni varsinkin silloin kun et odota minua! -
Gandalf
Aqua-webissä käytiin alkuaikoina keskustelua helmipartamonnista. Yritin aikoja sitten vastatakin tuohon keskusteluun, mutta vastaukseni hävisi johonkin bittiavaruuteen.
Tässä se alkuperäinen keskustelu helmipartamonnista:
http://www.aqua-web.org/forum/topic.asp?TOPIC_ID=68
- Varaudu tulooni varsinkin silloin kun et odota minua! -
Gandalf
quote:
Siihen kuinka oikein nimi on, en osaa vastata. Vain Sonia Muller tietäisi vastauksen, mutta hän ei vielä ole kertonut kenellekään.
Näköjään ei ainoastaan kalojen nimet vaihdu, vaan myös kalantutkijat muuttavat nimeään. Sonian nimi on nykyisin Fisch-Muller. Otaksun kuitenkin nimen alun liitteen tulleen aviopuolisolta eikä saksankielen sanasta Fisch = kala!
Netin avulla kävi myös ilmi, etta Sonian väitöskirja on ilmestynyt jo vuonna 1999. Sitä ei ole painettu missään kansainvälisessä sarjassa vaan paikallisen yliopiston monistettuna julkaisuna, 300 sivua ranskaksi. Yritän hommata sen käsiini. Se ei tule olemaan helppoa ja lukeminen tulee olemaan vielä vaikeampaa ranskankielentaidollani, joka käsittää sanat Merci beaucoup, kiitos paljon.
Siihen kuinka oikein nimi on, en osaa vastata. Vain Sonia Muller tietäisi vastauksen, mutta hän ei vielä ole kertonut kenellekään.
Näköjään ei ainoastaan kalojen nimet vaihdu, vaan myös kalantutkijat muuttavat nimeään. Sonian nimi on nykyisin Fisch-Muller. Otaksun kuitenkin nimen alun liitteen tulleen aviopuolisolta eikä saksankielen sanasta Fisch = kala!
Netin avulla kävi myös ilmi, etta Sonian väitöskirja on ilmestynyt jo vuonna 1999. Sitä ei ole painettu missään kansainvälisessä sarjassa vaan paikallisen yliopiston monistettuna julkaisuna, 300 sivua ranskaksi. Yritän hommata sen käsiini. Se ei tule olemaan helppoa ja lukeminen tulee olemaan vielä vaikeampaa ranskankielentaidollani, joka käsittää sanat Merci beaucoup, kiitos paljon.