Siitä on jonnin verran aikaa kun viivakirjoahveneni lähti autuaammille uintivesille. Lähtö hänellä oli helppo, ei siinä mitään. Ongelmaksi koostuikin, että mihin hänet kuolleena olisi voinut laittaa.
Asun mukavassa luhtitalossa (rivarin ja kerrostalon risteytys ), eikä omaa pihamaata ole. Vessan pöntöstä alas en missään nimessä halunnut häntä vetää ja huonekasvien ruukut ei tullut kuuloonkaan minne vanhoja mustatetrojani olin joskus aiemmin haudannut
Siinä tovin katselin ja ihmettelin tätä suusta pyrstöön 18cm pituista vanhaa rakasta kaveria. Siskon kissatkin kävi mielessä, mutta eijeih...
Ratkaisin loputa asian niin, että pistin hänet jääkaappiin ja yöllä myöhään kävin tekemään hautauksen etupihalle salaa. Minulla ei ollut mitään puutarhavälineitä tietenkään, joten kaivoin lusikalla ja haarukalla.
Hautaus sujui hienosti, mutta eikös sitten muutaman päivän päästä etupihalla ala remontti. Pihaa myllättiin tottakai
Mohkeloa muistellen,
cya.
![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased"){kind=icon}
) hautajaisia kaikki kalaseni päätyivät pyttyyn, mutta sittemmin olen vähänkin isommat roskistanut suosiolla. Partistäti ei mennyt pöntöstä alas vaikka vetäisin useamman kerran, loppujen lopuksi jouduin haavimaan kalaparan pois pytystä ja hautaamaan pihalle...ällöttävää.
